Rise of the Tomb Raider: Baba Yagan temppeli on lyhyt ja laadukas lisäri (PC, Xbox 360, Xbox One)
Tekijä: Crystal Dynamics
Julkaisija: Square Enix
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, Xbox 360, Xbox One
Tulossa: PlayStation 4
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava DLC-laajennus, hinta 9,99 euroa
Pelin kotisivu: http://www.tombraider.com
Arvostelija: Juho Anttila
Mikä sen mukavampaa kuin saada lisää sisältöä yhteen viime vuoden parhaista peleistä. Baba Yaga – The Temple of the Witch vie Lara Croftin aivan uuden seikkailun ja vanhan venäläisen myytin pariin maailmaan, jossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää.
Rise of the Tomb Raider oli minulle yksi pelivuoden 2015 suurista valopilkuista. Jo ennestään erinomainen Tomb Raider sai jatkoa, joka korjasi käytännössä kaikki edeltäjänsä virheet. Tarina imaisi mukaansa täysillä, mutta 100 %:n suorituksen jälkeen haastepeli ja sinällään mainio selviytymislisäri eivät enää jaksaneet pitää mielenkiintoa yllä.
Sitä mukavampaa onkin, että peliin saatiin vihdoin lisää tarinapohjaista pelattavaa. Baba Yaga – The Temple of the Witch tuo mukanaan uuden alueen ja mielenkiintoisen tarinan täynnä sekä taistelua että pulmia. Parasta mahdollista Tomb Raider -pelattavaa siis.
Lyhyestä virsi kaunis
Jo etukäteen oli tiedossa, ettei Baba Yaga ole pituudella pilattu. Tekijät kertoivat reilusti ennakkoon, ettei siihen mene paria kolmea tuntia pidempään, vaikka tonkisi esiin lisärin kaikki salaisuudet. Seikkailua on siis syytä tarkastella tästä näkökulmasta.
Tarina alkaa, kun Lara Croft törmää isoisäänsä etsivään kyläläiseen. Vaari on lähtenyt legendaarisen Baba Yaga -noidan perään kostamaan vaimonsa kuolemaa. Vanhus on pelastettava, joten Lara Croft lähtee tutkimaan kirottua laaksoa. Taikuuttahan ei ole oikeasti olemassa, mutta jotain mystistä laaksossa tapahtuu silti.
Tarinasta ei viitsi tämän enempää paljastaa, sillä sen avautuminen on iso osa Baba Yaga -lisärin sisältöä. Sen verran voi kuitenkin paljastaa, että tarina käsittelee vanhaa myyttiä hyvällä maulla ja mielenkiintoisesti ja tuo samalla tapahtumiin mukaan myös aimo annoksen inhimillisyyttä. Viimeisetkin dokumentit kaivaa mieluusti esille, jotta kaikki tarinan yksityiskohdat saa ahmittua.
Tuotantoarvot ovat myös kohdallaan. Noidan ensikohtaaminen on tyylikäs ja näyttävä, maisemat komeita ja pari mukaan mahtunutta puzzlea Tomb Raider -tyylille uskollisesti ympäristöä laajalti hyödyntäviä. Erikoismaininta on annettava tarinan lopputaistelulle, joka on sopivan haastava, näyttävä ja luova. Tarinan loppuun saattamisen jälkeen joutuu vielä hieromaan harmaita aivosolujaan viimeisiä salaisuuksia metsästäen.
Vaan sittenkin liian lyhyt?
Tomb Raider -fanille Baba Yaga – The Temple of the Witch on jo näillä tiedoilla pakko-ostos. Muut joutuvat pohtimaan hankintaansa hieman pidempään, sillä tämäkään kokonaisuus ei ole aivan tahraton. Lyhyt kesto oli tiedossa jo etukäteen, mutta pituutta haetaan siihenkin pätkään ajoittain hieman kyseenalaisin keinoin.
Kun pelattavaa ei alun perinkään ole ihan kauhean paljon, tuntuu hieman nuivalta, että pelaaja lähetetään puolessa välissä seikkailua keräilemään tarvikkeita jo tutuksi tulleilta alueilta. Tämä osuus tuntuu turhalta ja halvalta. Olisiko tähän tarkoitukseen voinut esitellä vaikka pienen uuden alueen?
Toinen harmin aihe on lisärin hinta. Kausikortin hankkineilla Baba Yaga – The Temple of the Witchin hinta on leivottu mukaan kausikorttiin, muut saavat pulittaa lisäristä kympin verran. Edustan itse koulukuntaa, joka on valmis maksamaan laadukkaasta sisällöstä, mutta syystä tai toisesta nyt tuntui suolaiselta. Ehkä yllä mainittu keston venyttäminen vanhoja alueita koluten aiheutti särön muuten mainioon kokemukseen. Toisaalta petyin siihen, ettei lisäri sisällä yhtään uutta hautaholvia tutkittavaksi. Tipahdus pakko-ostoksesta harkinnanvaraiseksi hankinnaksi voi olla joskus näin pienestä kiinni.
Kuten sanottua, Tomb Raider -faneille Baba Yaga – The Temple of the Witch tipahtaa puutteistaan huolimatta pakko-ostoslokerikkoon. Jos tykkää Rise of the Tomb Raiderin haastetiloista, tarjolla on myös paitsi uusia haasteita, myös tyylikäs asu ja ihan kätevä uusi jousipyssy. Harmi, että pääpelin loppuun saakka kolunneelle nämä bonukset jäävät hitusen laihoiksi. Tahtoisin enemmän, mikä taitaa kertoa ennen kaikkea pääpelin huikean kovasta laadusta.
Joten ostaisinko? Enpä tiedä.
Lisää aiheesta
Arkeologiseikkailijatar Lara Croft on ehtinyt matkailla kaikkialla maailmassa, jos jonkinlaisissa sotkuissa. Pakka kuitenkin pistettiin uusiksi edellisessä pelissä, sillä Tomb Raider vuosimallia 2013 reboottasi koko sarjan. Hyvin reboottasikin, mikä herättää nyt suurta jännitystä: miten hyvin Rise of the Tomb Raider jatkaa uudistumislinjalla? Spoilataan se heti alkuunsa: valtavan hyvin. Rise on väkevää Vuoden peli -ainesta, ei sen enempää eikä vähempää.
Extra Life: Rise of the Tomb Raider
Ainutlaatuisen Tomb Raiderista tekee kuitenkin ääninäyttelyn laatu. Vaikka Lara on mallinnettu uskottavasti ja hänen hiuksensa on kuin Wella-mainoksesta, on Camilla Luddington ylittänyt itsensä Laran roolissa. Ääninäyttelyn jokainen nyanssi on hiottu kuntoon, mikä todistaa Square Enixin tarpeesta nostaa hahmo geneeristen pelisankareiden yläpuolelle. Lara tuntuu paremman sanan puutteessa elävältä, ja häneen on helppo samaistua. Hyvä näin, sillä matka on pitkä. Rise of Tomb Raider palvelee onnistuneesti niin toiminnan kuin tutkimisen ystäviä.
