Risen 2: Dark Waters (PC, PS3, Xbox 360)

19.05.2012 14:00 | Tero Lehtiniemi | 457

Tekijä: Piranha Bytes
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: i7/2600K, 8Gt muistia. Radeon HD 6870 1Gt, Windows 7 64bit
Saatavilla: PC
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: 2,1 Ghz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, Radeon 3870 tai Geforce 8800 GTX, 5,5Gt kovalevytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.risen2.de
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Saksalainen Piranha Bytes on vuosien saatossa tullut tunnetuksi monipuolisista, hankalia valintoja tarjoavista rooliseikkailuistaan, jotka kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntuvat sortuvan samoihin lapsuksiin taistelun ja tehtävien suhteen.

Perinteisenä fantasiaroolipelisarjana aloittanut Risen siirtyy toisen osansa myötä roolipeleissä vähemmän tutkitulle alueelle: merirosvoiluun. Tiukasta fantasiasta aalloille ja tropiikkiin siirtyminen kuulostaa ensi kuulemalta varsin väkisin väännetyltä ratkaisulta, mutta lopputulos toimii jopa yllättävän hyvin. Suurimmaksi kysymykseksi jää kuitenkin se, onko Piranha Bytes onnistunut viimeinkin välttämään perinteiset sudenkuoppansa.

Risen 2: Dark Watersin tapahtumat sijoittuvat aikaan muutama vuosi ensimmäisen Risenin jälkeen. Ensimmäisen pelin lopussa vapautetut titaanit mellastavat maailmalla, ja ihmiskunta on ajettu lähestulkoon täysin pois vanhoilta asuinsijoiltaan. Turvaa haetaan uudesta tutkimattomasta maasta, joka kuin sattumalta muistuttaa miljööltään Karibian saaristoa.

Pelin sankari on jo aiemmasta pelistä tuttu nimetön sankari, tätä nykyä inkvisition kunnioitettu upseeri. Titaanien uhatessa ihmiskunnan tulevaisuutta inkvisition upseeristo kehittää uhkarohkean suunnitelman, jonka ensimmäisenä askeleena on saada titaanien kukistamiseen soveltuvaa asetta jahdannut piraattikapteeni yhteistyökykyiseksi. Tämä tehtävä asetetaan sankarillemme, ja pian entinen upseeri huomaakin olevansa orjalaivassa ilman vaatteita, matkalla kohti tuntematonta.

Muskettien ja voodoon hallitsema uusi maailma kuulostaa paperilla oudolta, mutta lyhyen maailmaan tutustumisen jälkeen kaikki tuntuu fiksulta, loogiselta ja jopa toimivalta.  Piranha Bytesin peleille ominainen valinta tehdään varsin varhaisessa vaiheessa, ja tällä kertaa valinta on tehtävä tehokkaampien tuliaseiden tai kekseliäiden voodoo-taikojen välillä. Fiksu pelaaja valitsee voodoon, koska hitaat, tähdättävät kiväärit ovat taikuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin verrattuna melko tylsä vaihtoehto.

Leikitään nukeilla

Voodoo-taiat eivät nimittäin tarjoile perinteisiä fantasiahenkisiä tulipalloja tai muuta tylsää, vaan niiden avulla kontrolloidaan, levitetään pelkoa ja tehdään muuta mukavaa. Tehtävien ongelmanratkaisussa voodoo-spesialisteilla korostuu henkilöiden täydelliseen hallintaan kykenevien nukkejen kasaaminen.

Nuken tärkeimmäksi ainesosaksi muodostuvan kohdehenkilön hiuksen tai vastaavan hankkiminen muodostaa välillä lähes seikkailupelihenkistä taktikointia. Mikään ei ole tyydyttävämpää kuin ottaa paikallinen suuri kusipää hallintaan ja tämän jälkeen pilata tämän kaikki suunnitelmat sekä nolata tämä julkisesti.

Voodoo on hauska, toimiva ja roolipeleissä harvoin käytetty elementti, mutta muuten taistelu on suhteellisen tuttua ja turvatonta Piranha Bytesiä. Ihmisiä vastaan miekkailu vielä luonnistuu ja toimii hyvin, mutta luontokappaleita vastaan uljas sankarimme on lähes avuton.

Tai siis oli. Piranha Bytes teki suorastaan historiallisen teon ja KORJASI tämän suorastaan järkyttävän ongelman tuoreimmassa päivityksessä. Samalla korjattiin monia muitakin ongelmia, joihin tässä kohtaa olisin normaalisti puuttunut: pelin käsittämätön tapa luoda automaattitallennuksia automaattitallennuksen perään on käytännössä poistettu, ja aiemmin uskomattoman surkeaa vihollisten tekoälyä on kohennettu. Hienoa työtä, näin sitä pitää!

Suurin alkuperäinen parannus on se, että tällä kertaa päähenkilön mukana on suurimman osan ajasta ison osan vihollisista itseensä imevä liittolainen. Pientä lisämaustetta taisteluun tuovat myös pistoolit, joilla voi tietyin väliajoin yrittää tehdä ylimääräistä vahinkoa.

Tappavan tehokkaan luonnon ja viimeistelyn puutteen vastapainona Risen 2: Dark Waters tarjoaa huomattavan paljon viihdykettä. Sen lukuisat saaret ovat miellyttävää katseltavaa ja pitävät sisällään suunnattoman määrän piilotettuja luolia ja aarteita. Dialogi on laadukasta ja harvoin hyödynnetystä teemasta otetaan kaikki irti. Niinpä onkin suorastaan harmillista että Piranha sortui jälleen perusmokiinsa. Parempaan suuntaan on jo lähdetty, mutta vahinko on osittain jo tapahtunut: esimerkiksi monet sivustot arvostelivat pelin ennen korjauksia.

Tämä kuitenkin osoittaa sen, että lisää korjauksia todennäköisesti vielä tulossa. Jo julkaisun aikaan ja vielä tällaisenaan Risen 2: Dark Waters on ensisijaisesti kärsivällisten pelaajien hupia. Hermoromahdusten vastapainona on kuitenkin se tosiasia, että pelin tarjoama viihde ylittää turhautumisen määrän moninkertaisesti. Omissa kirjoissani se on jo merkki siitä, että jotain on tehty oikein.

 

Toinen mielipide

Piranha Bytesin toimintaroolipeleissä on aina ollut oma tunnelmansa. Toisaalta ne ovat monella tavalla kömpelöitä ja ongelmallisia, mutta samalla niiden vetovoima on saanut nauliutumaan penkkiin tuntikausiksi kerrallaan.

Risen 2 on hyvin tyypillinen Piranha Bytes -tuote ja samalla selvää henkistä jatkoa Gothic-sarjalle. Pelattavuudessa on ongelmia, maailma muistuttaa liian usein siitä, että kyse on kuitenkin vain pelistä ja englanninkielinen ääninäyttely riipii korvia.

Siellä olemisen illuusio rikotaan toistuvasti. Voit koska tahansa murtautua taloon ja heittäytyä sänkyyn nukkumaan vaikka viikoksi. Asunnon vihainen omistaja odottaa kiltisti sängyn vierellä pelaajan heräämistä ennen kuin häätöyritykset jatkuvat. Tämänkaltaiset pienet ongelmat kasautuvat ja pistävät silmään.

Kykyjärjestelmässä on ongelmia, joista suurimpana se, että monet selvästi pelaamisen kannalta välttämättömät kyvyt on joka tapauksessa pakko ostaa erikseen. Järkevämpi järjestelmä antaisi moiset pohjalle automaattisesti ja keskittyisi hahmonkehityksessä aitoon valinnanvaraan. Eikä se taistelujärjestelmäkään nyt oikeasti ole kovin monipuolinen.

Kolikon toisena puolena myös ensin mainittu Piranha Bytesin taika on vahvasti läsnä. Merirosvoteema on raikas tuulahdus samoja teemoja kierrättävään lajityyppiin. Maailmassa riittää tekemistä ja tutkittavaa. Kankean alun jälkeen pelin pariin liimautuu mielellään.

Ehkä tästäkin Piranha Bytes -tuotannosta heijastuu tietynlainen viimeistelyn puute. Antakaa näille hepuille kunnon budjetti ja tarpeeksi aikaa, niin päästään ehkä haastamaan lajityypin kolosseja. Toisaalta, kun samat ongelmat ja vahvuudet ovat olleet läsnä jo ensimmäisestä Gothicista lähtien, voidaan ne jo tuomita tyyliseikoiksi. Tällaisia ne Piranha Bytesin pelit ovat, ottakaa tai jättäkää. Itse taidan ottaa, mutta pienellä varauksella.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Risen (PC, Xbox 360)

Risenin vahvuutena on salaisuuksia pursuava maailma, jonka tutkiminen pitää otteessaan hahmonkehittelyn ohella. Geneerinen pääjuoni, kömpelöhköt kontrollit ja huono konsolikäännös estävät kuitenkin nousun genren kärkikastiin, ainakin konsoleilla.

Arcania: Gothic 4 (PC, Xbox 360)

Vaikka Arcania: Gothic 4:ään suhtautuisi perinteisenä toimintaroolipelinä eikä haaleana, vesitettynä versiona edeltäjistään, ei se silti ole kummoinen. Ei huono, mutta täysin yhdentekevä. Tarina ja tehtävät eivät ole kovin mielenkiintoisia, pelaajaa ei juuri haasteta millään tasolla ja sekä taistelu- että hahmonkehitysjärjestelmä ovat sulavuudestaan huolimatta yksinkertaisia ja mielenkiinnottomia.

Lue myös

Disgaea 4: A Promise Unforgotten (PS3)

Pandora’s Tower (Wii)

Prototype 2 (PS3, Xbox 360)

Silent Hill HD Collection (PS3, Xbox 360)

Sniper Elite V2 (PC, PS3, Xbox 360)

Walking Dead episode 1: A New Day (Mac, PC, PS3, Xbox 360)