Rock Band 4 (PS4, Xbox One)
Tekijä: Harmonix
Julkaisija: Harmonix
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: Vaatii kitara- tai rumpusoittimen, laulajalle USB-mikrofoni
Pelaajia: 1, 2-7 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.rockband4.com
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen
Rock Band. Kovimmista kovin bändipeli on palannut keskuuteemme musapelien uuden sukupolven kirkkaimpana airueena. Sekä Guitar Hero- että Rock Band -sarjat loikkasivat takaisin pelaajien keskuuteen viikon sisällä toisistaan, mikä on aiheuttanut monissa myös ihmetystä. Kiinnostavatko musapelit muka enää ketään?
Kyllä ne kiinnostavat ja Rock Band 4 on erittäin väkevä todiste siitä, että bändipelaaminen on edelleen parasta ja hauskinta, mitä konsolilla voi tehdä kaverien kanssa. Unohtakaa Halot ja muut, rokkitähden leikkiminen on hauskinta ikinä.
Mutta edellisen bändipelisukupolven jälkeen moni asia on muuttunut. Konsolit ovat vaihtuneet ja Activision tuhosi koko bändipeligenren musapelien hirvellä tulvallaan. Ihmiset putosivat täysin kärryiltä ja menettivät mielenkiintonsa, enkä yhtään ihmettele, kun uusia bändipelejä ja muovikitaroita tulvi joka suunnasta.
Muistan kuinka muovisoitinpeleistä visioitiin videopelien kuuminta shittiä ja rahakonetta ikinä, mutta valitettavasti rahamiehet eivät tajunneet yhtä asiaa. Liika on liikaa. Genre täyttyi, tulvi ja upposi.
Genren tuhosta on kulunut nyt sen verran aikaa, että molemmat pääpelisarjat yrittävät uudelleen. Siinä missä Guitar Hero Live on niin sanottu FMV-videopeli, jossa pelaaja kirjaimellisesti astuu rokkibändin kitaristin (ei rumpuja, ei bassoja) rooliin ja livelavalle, niin Rock Band 4 luottaa perinteisempiin aseisiin. Se on yhä bändipeli – siinä on kitaristi, basisti, rumpali ja laulaja. Se toimii myös karaokena. Pelimekaniikka on entisensä ja vanhatkin soittimet toimivat. Pelaajan ei välttämättä tarvitse kuin ostaa peli – ja aloittaa soittaminen.
Ja kun sen aloittaa, niin voi sitä ilon ja riemun määrää. Tämä on yhä valtavan hauskaa.
Rämp rämp!
Rock Band pähkinänkuoressa
Kerrataan perustat. Rock Band 4 on bändipeli, jota voi pelata/soittaa yksin, kaksin, kolmin tai nelisin. Laulaja. Kitaristi. Basisti. Rumpali. Mikä tahansa 1-4 pelaajan yhdistelmä käy. Nelistään olette jo täysimittainen bändi. Jos laulajia on enemmänkin, ei hätää! Voit kytkeä konsoliin useamman mikin ja laulaa porukalla harmonioita. Tällöin pelaamaan – tai siis musisoimaan – pääsee seitsemänkin hengen porukalla.
Pelaaminen tapahtuu joko laulamalla mikrofoniin annettujen sanojen ja sävelkorkeuksien mukaan, tai soittamalla kitara/basso/rumpusoitinta ruudulla vilistävien nuottien mukaan. Kitaristeille ja basisteille on viisi nuottiraitaa, joita soitetaan painelemalla soittimen kaulassa olevia vastaavanvärisiä frettejä ja rämpyttämällä soittimen whammybaria. Rumpali takoo omia nuottejaan ja polkee pedaaliaan.
Pelaamisen haaste on soittaa nuotteja oikeassa rytmissä, aktivoiden ne oikealla hetkellä. Nuottien nopeus, määrä ja monimutkaisuus riippuu valitusta vaikeusasteesta. Mukavasti jokainen pelaaja voi valita itsenäisesti oman vaikeustasonsa, eli joku voi pelata helpolla, joku keskitasolla, joku oikein asiantuntijana. Helppo vaikeustaso on toooodella helppo, joten hyvinkin satunnaiset ja ensikertalaiset pelaajat voivat soittaa vaivatta muiden kanssa.
Rokkia ilman ääniä, sori. Tekijäoikeudet ja silleen, nääs.
Rock Bandin soittamisen nerokkuus on siinä, että se on hyvin intuitiivista. Noin 99 prosenttia kokeilijoista tajuaa jujun 30 sekunnin sisään. Toki opeteltavaa riittää pidemmäksikin aikaa, mutta se on enää vain taitojen viilausta. Perustat osaa jo.
Jokaisen Rock Band -pelin mukana tulee myös noin 50-60 valmiiksi nuotitettua biisiä, minkä lisäksi pelin nettimusakaupassa on noin 1700 yksittäin, paketteina tai albumeina ostettavaa kappaletta bile-iltoja sulostuttamaan.
Lisäksi pelin Rock Band Network –palvelussa on vielä päälle parituhatta pelaajien säveltämää kappaletta, mutta niitä ei ole vielä kirjoitushetkellä päivitetty Rock Band 4:ssä toimiviksi. Tämän pitäisi kuitenkin hoitua tämän vuoden puolella.
Rock Band 4 on kuin edeltäjänsä paitsi..
Kuten sanottu, Rock Band 4 ei keksi pyörää uudelleen. Se on tuttu, turvallinen, äärimmäisen toimiva ja helvatan hauska. Pelillisesti suurimmat muutokset ovat soittajien soolot, eli biisin keskelle on rakennettu osioita, joissa soittajat tai laulaja voivat vetää miten haluavat. Pisteitä ropisee ja joskus soolo kuulostaa hyvältäkin.
Myös laulamista on viilattu. Nyt voi jopa vetää vähän nuotin vierestä, jos siis oikein mieli tekee. Soitto- ja laulukokemusta voi siis laajentaa omannäköisemmäksi, kun laulajankaan ei tarvitse vetää niin millintarkasti ennalta määrätyssä sävelalassa. Jos vain suurin piirtein pysytään nuoteissa, niin peli hyväksyy vapaamman irroittelun. Mikä on oikein mukavaa.
Pelitiloja on muutamia, joista tarinatila kertoo bändin matkasta menestykseen. Matkan varrella kuljetaan kaupungista toiseen, soitetaan aina vain isommilla stageilla, tienataan rahaa ja tehdään pieniä päätöksiä. Hengataanko fanien sohvilla vai tarjotaan muotibloggarille paremmat hostellit. Panostetaanko rahaan vai fanien miellyttämiseen. Soitetaanko encore?
Tarina sopii mukavasti niin yksinsoitteluun kuin kaverien kanssa nauttimiseen, mutta soittamisen vapaus on vähän rajoitettua: välillä soitetaan ne biisit mitä peli käskee, kunnes vastaan tulee mahdollisuuksia äänestää vaikkapa genrestä, artistista tai ihan biisistäkin. Tai jopa valita biisit. Riippuu tehdyistä valinnoista. Manageri jos käskee, että tässä settilista, niin sitten ne soitetaan.
Isompaa livekeikkaa kuvaavassa bilepelitilassa soittajat voivat lisäksi äänestää kappaleen suvantokohdissa seuraavasta biisistä. Sitten peli ynnää annettuja ääniä ja poimii biisikirjastosta äänestyksen voittavan biisin. Ja keikka jatkuu sulavasti kappaleesta toiseen, pitäen fiiliksen katossa.
Silti Quickplay-tila on Rock Band 4:ssä se tärkein juttu, sillä juuri tätä taotaan eniten bileissä ja illanistujaisissa. Ja tästä sopisi Guitar Heronkin ottaa mallia. RB4 ei piilottele biisejään unlockien taakse, vaan joka ikinen pelilevyllä oleva, importoitu ja netistä ostettu biisi on heti samantien soitettavissa, ilman mitään rajoituksia.
Ja tämä, tämä on tärkeää. Tämä on tosi tärkeää. Ja se on tehty Rock Bandissä miten pitääkin. Tämä on pelaajaystävällistä, tämä on bileystävällistä.
Bilepelaamiseen saadaan lisää potkua myös erittäin pelaajaystävällisistä design-ratkaisuista. Drop in/drop out toimii täydellisesti, ja kuka tahansa voi liittyä kesken biisin mukaan millä soittimella tahansa. Tai pudottautua pois, jos kusettaa tai jano iskee. Jos illan mittaan on janottanut liikaa, niin pistetään vielä päälle no fail –tila, jolloin surkeinkaan soittaminen ei aiheuta yleisössä ”heittäkää mätiä hedelmiä” –reaktiota.
Ei mahda mitään, mutta Rock Band 4:n bilepelaaminen vain toimii. Se on niin viilattu, hiottu paketti, ettei mitään tämän hauskempaa ole olemassakaan, ainakaan housut/hame puettuna.
Mutta ne biisit
Pelin biisivalikoima on kuitenkin eri asia. 65 biisiä 1960-luvulta tähän päivään. Ikävä sanoa, mutta ne parhaat rokkibiisit on taidettu jo kuulla aiemmissa Rock Bandeissä, ja jotkut kovimmista kovimmat kappaleet ovat jääneet jostain syystä Guitar Herojen yksinoikeudeksi. Nelosen mukana tuleva biisivalikoima onkin aika lepsu, mutta hämmentävää kyllä, tästä huolimatta se on Guitar Hero Liveä rokkaavampi. Mikä ihmeen biisilamakausi bändipelejä nyt vaivaa?
Lisätietoja: Rock Band 4 -biisilista
Lisätietoja: Rock Bandin DLC-biisit
Vaan minkäs teet. Artistit ovat suurelta osin B-luokan rokkistaroja tai sitten huippubändeiltä on saatu vain vähän pienempiä, ok-tason biisejä. Kyllä siinä oli meikäläisen ilme kodakoinnin arvoinen, kun rämpytin Ozzy Osbournea ja ”ai, tää olikin tää aika mehhh-kappale eikä se miksi ensin luulin.”
Jos RB4 joutuisi seisomaan pelkästään perusbiiseillään, niin silloin oltaisiin vähän heikoilla jäillä.
Onneksi apuun rientää kaksi asiaa:
- Vanhojen pelien biisien importointi
- Ja nettimusakauppa.
Vanhojen Rock Bandien biisien importtaus on toisaalta maailman siistein juttu, toisaalta se herättää ärräpäitä. Ärräpäitä siksi, ettei importtaus vielä onnistu. Harmonix työskentelee asian parissa, ja vanhojen Xbox 360- ja PlayStation 3 -rokkibändien biisien siirtäminen RB4:ään onnistuu joskus myöhemmin tämän vuoden aikana. Tai ensi vuonna. Tai sitten kun. Asiassa on joitakin oudohkon oloisia kommervinkkejä, mutta ilmeisesti biisien importtaus onnistuu silloin, kun muiden RB-pelien kappaleet on siirretty Rock Band 3:een, josta ne sitten imaistaan aikanaan neloseen.
Mutta se tässä tosiaan sitten kaivertaa, että importtaus ei onnistu kovinkaan helposti. Näppärintähän olisi, jos Rock Band 4:lle voisi näyttää aiempien pelien levyjä ja peli osaisi sitten siirtää biisit uudelle konsolille. Kyllä siitä ilosta maksaisi pienen siirtomaksunkin.
Sitten kun importtaus tulee mahdolliseksi, silloin riittää rokattavaa. Esimerkiksi minulla odottaa RB1+RB2+RB3-yhdistelmä, joten kunhan niiden biisit siirtyvät, voi jee.
Siihen saakka on tyydyttävä Rock Band -nettimusakaupan tarjontaan. Mikä on aika päheä. Yli 1700 biisiä DLC-ostoksina soitettavaksi ja mikä parasta, kaikki vanhemmille Rock Bandeille ostetut biisit latautuvat myös neloseen. Minun kohdallani tämä tarkoitti noin kuudenkymmenen biisin latausta. Ja sanotaan näin: jokainen ostamani biisi oli parempi kuin RB4:n levyllä olevat biisit. RB1-3:een tekemäni DLC-ostokset siis pelastivat RB4:n.
Mutta sitten taas yksi mutta. DLC-biisien lataaminen on työlästä. Se on tehtävä kelaamalla Rock Bandin musakaupan kappalelistoja ja napauttamalla jokainen aiemmin tehty ostos yksitellen latausjonoon. Automaattisestihan tätä ei voi jostain syystä tehdä. Ei siihen sinänsä kauaa mene, vaikka musakaupassa onkin se 1700+ kappaletta, mutta kumma kun tätäkään ei ole voitu automatisoida.
Kotvahan tässä biisien latailussa kesti.
Soitto sujuu, kun on kunnon soittimet
Vaikka Rock Band 4 on tuttu ja turvallinen, se on rakennettu hyvälle perustalle ja peli toimii todella hyvin. Pienet pelilliset parannukset ovat mainioita, vaikka ne eivät rokkaamista uudelle tasolle nostakaan.
Ja pisteet siitäkin, että uudella konsolilla voidaan käyttää vanhoja soittimia. Guitar Hero Live menee mielestäni pahasti mönkään soittimiensa suhteen, sillä uusittu kitara on suoraan sanoen äänekäs muovilelu. Kyllähän kaksirivinen soitin tuo soitteluun uutta eloa ja haastetta, mutta oikeasti hei, miksi piti tehdä noin paska kitara?
Liven rämpylään nähden Rock Band 4:n uudet soittimet ovat silkkaa orgastista taivasosuutta. Vaikka vanhojakin soittimia voi käyttää, niin Mad Catz on tehnyt Xbox Onelle ja PS4:lle uudetkin, ja ne ovat helvetin hyvät. Kyllä, näyttävät ja tuntuvat entisiltä, mutta käsittääkseni niissä on aiempaa vähemmän lagia ja vievät virtaakin vähemmän.
Tärkeämpää on se, että soittimet ovat todella hyvät, käteensopivat ja ennen kaikkea kunnolliset. Rock Band 4 –kitara on Liven kitaraa isompi ja painavampi, ja siinä on myös mainio efektivipu, jolla soittoonsa saa myös kaikua ja wah wahia ynnä muuta, fiiliksen mukaan. Tämä tuo soittamiseen myös pienen ripauksen jonkinlaista lava- ja esiintymisfiilistä.
Tosin bändiveteraaneille huomauttakoon: RB4:n tukemaa soitinvalikoimaa on supistettu. Keytar-tukea pelissä ei ole enää lainkaan, joten jos Suomessa on minun lisäkseni joku muukin syntsakoskettimen omistaja, niin sori, RB3 on yhä ystäväsi. Pro-kitaraa ei sitäkään tueta. Eivät tainneet myydä tarpeeksi. Rumpuja kuitenkin tuetaan sekä perusversiona että symbaaleilla höystettynä prona.
Xbox 360 –soittimien omistajia on varoitettava myös siitä, että Xbox Onelle tarvitaan Legacy Adapter –niminen välipalikka. Adapteria ei myydä Suomessa erikseen, vaan se on ostettava 80 euron peli+adapteri-pakettina, ja adapterien saanti on ollut sekä Suomessa että maailmalla aika niukkaa. Maahantuoja suosittelee tsekkaamaan pakettia Verkkokauppa.comista, jolle niitä on toimitettu eniten. Pelkän adapterin saattaa löytää supermäihällä Amazonista tai eBaystä 25-40 eurolla.
Mutta tiivistetään soittimet: jep, kitara on kuin ennenkin. So what, se on tosi hyvä kitara! Samoin rummut. Näillä kelpaa rokata!
Parasta rokkia
Kuinka käy, kun vastakkain laitetaan Guitar Hero Live ja Rock Band 4? No ihan hyvin. Vaikka pelit skabaavatkin samasta pelaajakunnasta, niin ne ovat viimeinkin riittävän erilaisia toisiinsa nähden. Kitaran erilaisten fretitysten takia en pysty arvioimaan sitäkään, että miten hyvin kappaleiden nuotitus on onnistunut toisiinsa verrattuna. Guitar Heroissahan se oli tyypillisesti aina Rock Bandia kehnompaa.
Niinpä ratkaiseviksi tekijöiksi nousevat uudistukset, soittimet, biisit ja biletyksen toimivuus. Guitar Hero on uudistunut enemmän ja onnistuneesti, mutta Rock Band 4 on yhä Rock Band – kaikessa hyvässä ja hyvin vähän huonossa. Rock Band on edelleen parempi peli, ja se pyyhkii Liven rimpulakitaran lattianrakoon sekä vanhoilla että uusilla soittimillaan.
Rock Band 4 on myös kunnon bändikokemus, jossa on riittävästi vaihtelua. Kitara, basso, rummut ja laulu tarjoavat itsekullekin neljä erilaista roolia, ja kaveripoppoolla soitellessa on kiva vaihtaa instrumentista toiseen.
Biisirintamalla molemmat pelit kompastelevat. Liven levybiisit ovat surkeat, RB:ssäkin vain vähän paremmat. Guitar Hero TV sen sijaan rokkaa, mikromaksuilut poislukien. Rock Bandin latausbiisikauppa on puhdasta kultaa laajudeltaan ja valikoimaltaan (Babymetal!), mutta kun biisit maksavat kaksi euroa kappale, niin ostoksiaan saa harkita huolella.
Mutta tunnustan: olen joskus ostanut parikinkymmentä biisiä kerralla bileisiin valmistautuessani. Kerrankos se kirpaisee ja kyllähän niitä biisejä onkin sitten rämpytetty.
Joten loppumetreillä Rock Band 4 on tämän leikkisoittelijan valinta. Myönnän, valinta olisi paljon vaikeampi, jos minulla ei olisi ollut hurjaa määrää DLC-biisiostoksia. Ne, kunnon soittimet ja soittelun monimuotoisuus nostavat sen paremmaksi peliksi, paremmaksi rokkikukkoiluksi ja nautinnollisemmaksi kokemukseksi, vaikka pisteet jäävätkin Guitar Hero Liven kanssa tasoihin. Tämä siksi, että en pysty loppumetreillä perustelemaan 4,5/5-arvosanaa tai Suosittelemme-peukkua pelille, joka loppumetreillä on kuitenkin vain hienoinen tekniikkapäivitys Rock Band 3:een, eikä remasteroinnin perussisältö yllä likimainkaan edeltäjiensä tasolle.
Silti: minun sisäinen rokkarini heiluttaa neonväreillä sävytettyä peukkua. ¨
Sillä tämä on Rock Band. Kunnon bändipeli. Naapurit kiittävät aamuneljältä.
Terveisiä Harmonixilta
Mutta kiinnostavatko bändipelit enää? No, tuskin samaan malliin kuin silloin Guitar Heron ja parin ekan Rock Bandin aikoihin. Muoti-ilmiö oli ja meni, mutta kyllä hyville bilepeleille riittää ihan taatusti yhä tilausta. Ainakin minua kiinnostaa ja näemmä monia kavereitanikin. Ymmärrän kyllä heitäkin, joille tämä on jo menneen talven lumia, pelaamisen esihistoriaa.
Lisää aiheesta
Band Hero (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
Guitar Hero 5 (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
Guitar Hero: Greatest Hits (PC, PS2, PS3, Wii, 360)
Rock Band 2 (PS2, PS3, Wii, 360)
Rock Band 4 – saippualaatikolla Harmonix
Rock Band 4 –haastattelu – rokkikukkojen uusi tuleminen
