UUSIMMAT

Ronin (Linux, Mac, PC)

04.08.2015 15:00 | Pekka Leinonen

Tekijä: Tomasz Wac?awek
Julkaisija: Devolver Digital
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, 300 Mt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 12,99 euroa (Steam http://store.steampowered.com/app/274230/)
Pelin kotisivu: http://www.devolverdigital.com/games/view/ronin
Arvostelija: Pekka Leinonen

 

Tämä ei ole Gunpoint. Tämä ei ole hiippailupeli, eli tapa kaikki. Ja mikä tärkeintä, tärkein liikkumismetodisi on huijausta. Tervetuloa ninjan elämään.

Devolver Digital on kunnostautunut julkaisemalla paljonkin pienten indiepuljujen pikselipelitekeleitä. Tänään meillä on testissä Ronin, jota mainostetaan vuoropohjaisena ninjaseikkailuna. Onko siitä mihinkään, vai onko teräs meltoa? Otetaanpa asiasta selvää.

Mitä täällä tapahtuu?

Pitkästä aikaa kohtaan taas pelin, jossa tarina on toteutettu oivallisesti. Sitä ei nimittäin ole. Uuden seikkailun käynnistyessä ruutuun tulee vain valokuva, jossa on henkilöitä ja ilman sen suurempia selittelyjä todetaan aneemisesti että viiden heidän heistä on kuoltava. Siinä kaikki. Varmaan tätä hienoa kertomusta on pohdittu pikkutunneille asti, ja kun joku sen viimein kirjoitti, hänelle aplodeerattiin ja porukalla luvattiin pullo viinaa tai kiuaskivet.

Roninin ideahan on kuitenkin vallan mainio. Olemme ninja ja tapamme kaikki varjoissa pysytellen.  Taistelun alettua siirrymme vuoropohjaiseen tilaan, jolloin aika pysähtyy, vihollisten seuraavien ammusten kohde informoidaan infrapunasäteellä, johon ei muuten koskaan sitten kannata hypätä. Sitten kun pelihahmoon ei kohdistu vihollisen kutia, mutta itse on iskuetäisyydellä, painetaan nappia ja kylvetään veressä. Silloin kun tämä toimii, toiminta on hyvinkin miellyttävää. Mutta välillä systeemi tökkii. Esimerkiksi seinään hypätessään siltä pääsee pois vain hyppäämällä vastakkaiseen suuntaan. Jonkinlainen kiipeämisoptio olisi ollut tarpeen. Lisäksi hyppyjen indikaattori on toteutettu hämärästi. Se ei tunnu koskaan osuvan sinne minne olisi kaivannut, vaan yleensä laskeutumispistettä saa hakea hiirellä pitkin näyttöä. Peli ei valehdellut väittäessään, että kontrollit ovat huijausta. Ehkä ohjaimella olisi ollut helpompaa? Mene, tiedä.

Kyseessä on ehkäpä enemmänkin puzzlepeli, koska aina joutuu huolella pohtimaan seuraavaa liikettä. Joskus vain tulee pattitilanne, jolloin joka suunnasta tulee tulta ja sitten maistellaan lyijyä tai terästä. Vihollistyyppejä on noin kolme: pistoolimies, rynkkyjätkä ja joku helvetin kissareflekseillä varustettu samurai, joka vaatii kaksi perättäistä iskua kuollakseen.

Kentät menevät joka kerta samaa rataa: etsi pari leveliä tietokonepäätteitä, tapa kolmannessa bossi. Tietysti pelin perimmäinen tavoitehan on vain selvittää erilainen tapporata yksinkertaisilla tavoitteilla.

Vääriä valintoja ja vit… ketutusta

Roniniin on myös upotettu koukku, nimittäin kevyet roolipelielementit. Jos kentän suorittaa täydellisesti, eli suorittaa joka ikinen kerta kolme tavoitetta, jotka ovat

a: Älä aiheuta hälytystä

b: Tapa kaikki viholliset

c: Älä vahingoita siviilejä

Niin saa kokemuspisteen, jonka voi sijoittaa eri ninja-taitoihin.

Ironisesti useimmissa kentissä vaaditaan tietyt taidot, jotta tehtävä olisi edes etäisesti mahdollista suorittaa. Ja kannattaa tosiaan valita viisaasti. Alkupään kentistä saadut kokemuspisteet on liian helppo sijoittaa turhiin taitoihin, sen sijaan että ne olisi pistänyt sellaisiin, jotka ovat myöhemmin elinehto, jotta ylipäätänsä edes pääset eteenpäin. Siinä vaiheessa kun olin kuollut sata kertaa samaan paikkaan, alkoi päässä kiehua sen verran, että katsoin foorumilta vinkkiä.

Juttu meni palttiarallaa näin: ”no pöljä, käytät sitä ja sitä taitoa niin puhallat kentän läpi” Tietysti olin väärin tehnyt minä valintani ja huumori pelin suhteen loppui siihen. Tai sitten olin vain käsi. Tekele kun muutenkaan ei ole helpoimmasta päästä.

Musiikeista jäi mieleen sen verran, että en enää edes muista soiko joka kentässä sama biisi ikuisella loopilla vai oliko vaihtelua runsaamminkin. Grafiikan tason voi taas katsoa kuvista.

Ronin on mielenkiintoinen tapaus. Vuoropohjaisuus on toimiessaan hauskaa puzzlemaista taistelua ja nirhaamista, mutta välillä jotkin mahdottomilta tuntuvat kohdat turhauttavat perusteellisesti. Sitten onnenkantamoinen siivittää kaikki siirrot läpi. Ja vaikka kuolisikin urakalla, pelin kesto lasketaan muutamissa tunneissa. Mukana on toki new game+ , mutta jotenkin ei jaksanut enää kiinnostaa.

Olin aluksi suunnitellut kahta ja puolta tähteä. Tuomio kuitenkin nousi kolmeen, kun muistelin sitä tunnetta, kun onnistuin viimein murhaamaan tyylikkäästi tukkaputkella huoneen täydeltä vihollisia miljoonan kuoleman jälkeen. Eteneminen kun ei näet onnistu, jos on tivoli käynnissä. Tällöin ei auta muu kuin että kaikki on tapettava, elämä lopetettava.

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Gradius V (PS3)

Guild of Dungeoneering (Mac, PC)

Pako – Car Chase Simulator (Android, iOS, WP)

Technobabylon (PC)

The Masterplan (Linux, Mac, PC)

theHunter (PC)

Ziggurat (PC, PS4, Xbox One)