Sacred 3 (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Keen Games
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows Vista, Pentium Dual Core D945 tai AMD Athlon 64 X2 6000+, 2 GT keskusmuistia, NVIDIA GeForce GT 610 tai AMD Radeon HD 4770
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella, 4 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://sacred3.deepsilver.com/en/
Arvostelija: Miika J. K. Halmela
Sacred-pelisarjan kolmas osa löysi tiensä kauppojen hyllyille viitisen vuotta kestäneen odotuksen jälkeen, mutta uuden tekijätiimin synnyttämänä. Aiemmista osista tutun saksalaispelitalo Ascaronin suljettua ovensa rahavaikeuksien myötä kehitysvastuuseen päätyi tuntemattomampi Keen Games.
Julkaisija on useammastakin suht laadukkaasta pelistä tunnettu brittiläinen Deep Silver, joten aivan metsässä ei sentään olla, eihän?
No ei olla, paitsi silloin kuin siellä taistellaan vimmatusti örkkejä ja muita geneerisiä fantasiamenninkäisiä vastaan. Metsien ohella kotisohvan sankarille tulevat tutuksi myös esimerkiksi erilaiset kaupunkimiljööt ja vuoristopolut vihulaismassoineen. Sacred 3 tarjoaa erittäin suoraviivaista, toimivaa ja pienissä erissä maistuvaa hack’n’slash-mättöä omintakeisen humoristisella otteella. Vakavaa ryppyotsaisuutta, huikeaa tarinaa tai valikkopohjaista mikromanagerointia janoavien ei kannata vaivautua.
Jokainen tämän genren pelejä edes joskus pelannut lienee varmasti kuin kotonaan: valitaan jokin mieluisa hahmotyyppi neljästä erilaisesta (tai viidestä, jos satuit ennakkotilaamaan ja sait DLC:n), ja lähdetään leipomaan loputtomalta tuntuvaa vihollislaumaa lättyyn lintuperspektiivistä kuvattuna. Hahmotyypit jakautuvat kahteen perusluokkaan, eli perinteisiin lähi- ja kaukotaistelijoihin.
Seikkaileminen noudattaa perinteitä. Välillä hajotetaan irtaimistoa ja kerätään arkuista ja ruukuista pätäkkää sekä elinvoima- ja manapalleroita. Toisinaan kohdataan väli- ja loppuvastuksia. On kevyttä hyökkäystä, raskasta hyökkäystä ja erilaisia erikoishyökkäyksiä − hakataan siis yhtä, kahta tai kolmea nappia. Ruumiita syntyy. Ei mitään uutta auringon alla.
Tutulta tuntuu, mutta ei sitten kuitenkaan
Ruumispinon kasvaessa hahmo kehittyy vahvemmaksi ja saa parempia varusteita sekä uusia kykyjä käyttöönsä, mutta esimerkiksi Diablo III:sta poiketen pränikät kyvyt ja terävämmät astalot saa avattua vain ja ainoastaan tehtävien välillä − kaiken kukkuraksi kykyjen käyttöönotto tai lyömäseipään parantelu entistäkin terävämmäksi maksaa rahaa. Legendaarisia eeppisyyshousuja ei siis tipahtele kesken turpakäräjöinnin, eikä tien poskesta löydy miekka- tai taikasauvakauppiasta. Loottaaminen on yllätyksetöntä: rahaa, energiaa, manaa, rahaa, energiaa, manaa. Haukotus.
Tehtävästä toiseen edetään aina valikon kautta, joten kyky- ja varustepuolta pääsee sentään päivittämään säännöllisesti. Silti valikkopohjainen, hyvin lineaarinen etenemistapa rikkoo melko pahasti immersiota yhteneväisestä fantasiamaailmasta. Toisaalta on muistettava, että kyseessä on hack’n’slash-toimintaa kaikkein yksinkertaisimmillaan. Juonikin on sitä kliseisintä höpöhöpö-osastoa: pahuuden voimat sitä, puhtoiset sankarit tätä. Maailman pelastusta ja silleensä.
Kimppakiva kannattaa, se on oikein mukavaa
Yksinäistä pelaajaa homma jaksaa viihdyttää kohtalaisesti ainakin jonkin aikaa, ennen kuin suuhun hiipii puun maku. Mutta moninpelatessa touhuun tulee aivan uutta potkua – Sacred 3 mahdollistaa jopa neljän sankarin samanaikaisen seikkailun. Kotisohvalla co-op onnistuu vain kahdelta pelaajalta kerrallaan, joten täyden tiimin kasaamiseksi verkon yli on otettava mukaan pari heerosta. Käytännössä tämä vaikutti hieman sekavalta. Liekö pelaajista ollut alkuvaiheissa vielä pulaa, kun testivaiheessa neljän pelaajan joukkion kasaaminen ei ottanut onnistuakseen sitten millään.
Moninpelatessa mainitsemastani tehtävien välillä tapahtuvan kyky- ja varustepuolen päivittelystä nousi esiin eräs mainio puoli. Kiihkeä taistelu ei tyssääkään äkillisesti vierus- tai verkkopelikaverin valikkohyppelyyn, vastapoimitun taikaviitan pukemiseen tai uuden tason myötä auenneiden kykyjen tarkasteluun, vaan tempo pysyy nopeana kunkin skenaarion alusta loppuun asti. Tästä kiitos ylimääräisen valikkoruletin puuttumiselle.
Sacred 3 on suoraviivaisempi ja hieman karsitumman tuntuinen kuin edeltäjänsä, eikä vähemmän yllättäen mullista genreä millään tavalla. Mikäli kuitenkin kaipaat pelillisesti yksinkertaista, audiovisuaalisesti pirteää ja teknisesti toimivaa hack’n’slash-viihdettä erityisesti moninpeliä ajatellen, kannattaa kolmanteen Pyhyyteen ehdottomasti tutustua .
Lue myös
Lords of Midnight (Android, iOS, Mac, PC)
Tesla Effect: A Tex Murphy Adventure (Mac, PC)
