Saints Row 4: Re-Elected (PS4, Xbox One)

05.02.2015 18:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Volition Inc
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://saintsrow.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Muutaman vuoden takainen Saints Row 4 oli mitä riemastuttavin peli. Se heitti romukoppaan monet open world –peligenren väsyneimmistä jutuista ja löi touhun aivan totaalisen läskiksi. Vitsi nauratti minua 4,5 tähden arvosta.

Nyt Saints Row 4 tulee taas. Re-Elected Edition pakkaa samoihin kansiin kaiken DLC:n ja tuo pelin uuden sukupolven nautittavaksi. Vieläkö naurattaa?

Saints Row –pelisarjan kaari on mielenkiintoinen. Sarjan ensimmäinen osa oli hieman ongelmallinen Grand Theft Auto –kopio. Saints Row 2 oli mielestäni se sarjan paras peli ja oli – kuten jossain yhteydessä aikanaan kehuin – parempi GTA kuin GTA IV. Seison yhä sen kommentin takana.

Saints Row 3 oli sitten jo aika puhdasta hulluutta. Dubstep soi kaikkialla, peli vilisi hölmöjä cameo-vieraita ja peli tasapainotteli hyvän ja huonon älyttömyyden välisellä veitsenterällä. Saints Row 4 oli tämän kehityskaaren looginen huipentuma, sillä peli oli – ja on – aivan totaalisen pöljä tapaus.

Matriisista päivää

Pelin aivan alkumetreillä 3rd Street Saintsien pomo, eli katujengiläinen, pysäyttää Amerikkaa uhkaavan terroristiporukan ja tästä hyvästä saa palkkiokseen jenkkien presidentin hommat. Tuskin mies on ehtinyt persaustaan penkkiin painaa, kun muukalaiset jo valtaavat maan, tappavat suuren osan kansasta ja vangitsevat loput omaan keinotodellisuuteensa.

Jos tämä kuulostaa tutulta, se ei ole sattumaa: pelissä mennään kovin The Matrix –henkisesti, mitä nyt reilut 10 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen.

Tietokonesimulaatiossa kun ollaan, peli viittaa kintaalla kaikenlaiselle logiikan hivenellekään ja tätä myötä myös ohittaa monet open world –pelien perustympeyksistä. Hieman tuunatussa muodossaan päähahmo juoksee talojen seiniä ylös, lentää kaupungin taivaalla, iskeytyy korkeuksista vihollisten keskelle tykistökeskityksen voimalla ja on miltei kuolematon.

Pelaajan ei tarvitse varastaa autoja, grindata tylsiä sivutehtäviä tai tehdä paljon mitään muutakaan, mikä ei huvita. Kaikki on helppoa, kaikki on nopeaa, kaikki on sujuvaa.

Siinä sivussa sitten keräiltiin kaupungin taivaalta ominaisuuspisteitä jakelevia kykypalluroita kuin Crackdownissa konsanaan, naureskeltiin hölmölle tarinalle ja riemukkaille cameovierailuille ja lopputekstien pyöriessä ihmeteltiin, mihin Saints Row –sarja voisi tästä enää muka mitenkään jatkaa.

Hauska ja hassu peli, siis. Jos tämä tiivistelmä ei riittänyt, palaa toki lukaisemaan parin vuoden takainen arvosteluni.

Uudet koneet, vanha peli

Noin oli pari vuotta sitten, jolloin pelasin Saints Row 4:ää PC:llä ja PlayStation 3:lla. Harmittelin jo silloin, että PlayStation 3 –versio (ja toki myös Xbox 360 –versio) kärsivät pahoista teknisistä ongelmista. Vääntö ei vain riittänyt ja tästä maksettiin kova hinta. Ruudunpäivitysnopeus takkuili siinä määrin, että pelaaminen oli jopa hankalaa.

PC:llä meni paremmin, sillä PC-versio näytti hyvältä ja pyöri pehmeästi. Xbox Onelle ja PlayStation 4:lle julkaistut Re-Elected-versiot kurvaavat aivan sen jälkimaininkiin. PC-versio on yhä ehkä vähän parempi, mutta ainakin uudet versiot pyörivät hyvin. Nyt tähtäimessä on ollut 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeus, johon peli yltääkin. Välillä. Kun ruudulla tapahtuu enemmän, ruudunpäivitysnopeus tipahtelee ja peli takkuaa. Ei koskaan katastrofaalisen huonosti, mutta sen verran kuitenkin, että sen huomaa. Resoluutiota on toki sitten myös kasvatettu ja peli pyörii nyt molemmilla alustoilla 1080p-tarkkuudella, kuten pitääkin.

Joten siinäkö se sitten on? Sama peli uusilla koneilla? No, suunnilleen. Paketissa on mukana kaikki peliin julkaistut DLC:t lisäasusteista uusiin seikkailuihin saakka. Pelinsä oikeasti ostaneet saavat myös uuden Gat Out of Hell –DLC:n, jossa Johnny Gat ja Kinzie lähtevät Helvettiin pelastamaan jengin pomoa saatanalta tämän uhatessa naittaa pahiksen tyttärelleen. Haluaisin mielelläni puhua Gat Out of Hellistä enemmän, mutta arvostelukappale ei sitä sisältänyt: PlayStation 4 –version mukana pitäisi tulla latauslipuke, jolla lisäsisällön voi lunastaa, mutta digiversiossa tällaista ei tietenkään nähty. Niinpä Gat Out of Hell jää mysteeriksi.

Joten miten on, onko Re-Elected Edition ostamisen arvoinen? Se riippuu. Jos peli on kokematta, tai sen on pelannut vain vanhoilla konsoleilla, ostos voi olla hyvinkin kannattava. Saints Row 4 on yhä mainio peli, jonka jatkuvat yllätykset ja käänteet pitävät hyvin otteessaan lopputeksteihin saakka. Jos peli on kuitenkin jo pelattu puhki tai PC-versio löytyy kotoa, hankinta ei ehkä kannata. Kaiken kuulemani perusteella Gat Out of Hell on aika peruskamaa, eivätkä konsoliuusintaversiot PC-versiota vieläkään piekse.

Suuremmalla mielenkiinnolla odotan sitä, mihin sarja seuraavaksi suuntaa, sillä Saints Row 4:n älyttömän loppuhuipennuksen jälkeen on vaikea kuvitella, mikä se suunta voisi olla.

Omasta yli 20 tunnin peliajastani valtaosa menikin sivutehtävien ja avoimen maailman kohelluksen parissa. Se kun ei ole ikinä ollut niin hauskaa kuin nyt – ja tiedän, että tämä on suuri kehu. On kuin joku olisi vihdoin tehnyt sen hyvän Crackdown 2:n.

Kokonaisuutena Saints Row 4 yllätti. Odotin itse ennakkoon hieman huolestuneena ja jopa uupuneena sitä Saints Row the Thirdin loogista seuraajaa.

Pelkäsin, että Volition yrittäisi liian kovaa ammentaa lisää vettä edellisen pelin kaivosta ja epäonnistuisi. Odotin, että peli olisi ollut 20 tuntia pelkkiä tissi- ja dildovitsejä, mutta toisin kävi. Saints Row 4:n huumori on edeltäjäänsä monipuolisempaa ja vitsailee nyt sarjan historian ohella myös yleisesti pelikulttuurin ja pelaajien odotusten kustannuksella. Pelattavuuskin on monipuolisempaa. Sivutehtävät ovat kauttaaltaan hauskoja ja niitä on aivan järkyttävät määrät.

Jopa pienoiseksi yllätyksekseni joudun toteamaan, että Saints Row 4 on erinomainen peli.

Saints Row 4 (PC, PS3, Xbox 360)