Second Sight (PS2, Xbox)

Second Sight on Timesplitters-pelit tehneen Free Radical Designin kolmannesta persoonasta kuvattu seikkailupeli, jota on höystetty psyykkisillä voimilla. Yhtymäkohtia Midwayn Psi-Ops: The Mindgate Conspiracyyn on niin paljon, että pitää oikein hämmästellä näin samankaltaisen pelien samanaikaista julkaisua. Second Sight on kuitenkin huomattavasti enemmän seikkailullisempi kuin toimintaan painottuva Psi-Ops.

Second Sightin päähenkilö ja pelaajan alter ego on tohtori John Vattic, joka herää pelin alussa vartioidusta sairaalasta heikossa kunnossa ja muistinsa menettäneenä. Muisti kuitenkin palailee pätkittäin pian alkavan pakomatkan aikana – ja John huomaa omaavansa psyykkisiä voimia. Puolet pelistä koostuukin Johnin muistojen uumenissa tapahtuvista takaumista, joissa pelaaja elää uudestaan hänen edellistä elämäänsä tutkijana ja erikoisjoukkojen neuvonantajana. Sotilasryhmä etsii Johnin avustuksella Siperiassa psyykkisiä kokeita tekevää lääkäriä, mutta jokin menee pieleen. Mutta mikä ja miten?

Menneessä pelattaessa Johnilla ei ole vielä uusia kykyjään, vaan pelaajan on pärjättävä hiippailemalla ja tuliaseilla. Nykyajassa hahmon psyykkiset voimat keskeisessä asemassa. Ne avautuvat ja voimistuvat pelin edetessä, ja voimiin lukeutuvat muun muassa telekinesia, parantaminen, psi-hyökkäys, näkymättömyys ja astraaliprojektio. Voimia käytetään taistelussa ja ongelmanratkonnassa.

Ongelmia aiheuttaa hiippailu, jota pitää harrastaa liikaakin. Näkymättömyys- ja astraaliprojektiovoimat auttavat, mutta infernaalinen kamera tekee hiippailusta välillä mahdottoman tuntuista. Kamerakulmat eivät näytä koskaan riittävästi ympäristöä, joten pelaaja aiheuttaa monta turhaa hälytystä.

Second Sightin vahvuus onkin ennen kaikkea tarinassa ja kerronnassa. Kyseessä on seikkailu ja psyykkiset voimat ovat välineitä ongelmista selviämiseen. Pelaaja kuljeksiikin suurimman osan ajasta eri laitoksissa ja yrittää pysytellä huomaamattomana. Kentät ovat tosin melko lineaarisia eikä ylimääräistä tutkittavaa pahemmin ole.

Pelihahmot ovat sarjakuvamaisen liioiteltuja ja Timesplitters-pelejä pelanneille tutunoloisia. Ulkoasussa ei ole suurempaa valitettavaa. Toteutus on tyylikästä ja tarpeeksi yksityiskohtaista, jotta illuusio todenmukaisista ympäristöistä säilyy. Fysiikkamallinnus on kelpo jälkeä ja vihulaisten riepottelu telekinesialla on kerrassaan nautittavaa.

Second Sightin suurin kompastuskivi on kömpelösti toteutettu hiippailu ja psyykkisten voimien kankea käyttö. Peli toistaa tylsiä oikean oven tai avaimen etsimiskohtiaan hieman liikaa. Se kuitenkin ansaitsee papukaijamerkin mielenkiintoisesta juonesta ja hyvästä tarinankerronnasta.