Shadowrun Chronicles: Boston Lockdown (Mac, PC)

18.05.2015 16:30 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Cliffhanger Productions
Julkaisija: Cliffhanger Productions
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7, 2,5 GHz tuplydinprosessori, 4 Gt muistia, 2 Gt muistilla varustettu näytönohjain, aktiivinen internet-yhteys
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Muuta: ladattava peli, hinta 39,99€
Pelin kotisivu: http://www.shadowrun.com/shadowrun-online/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Kyllä Shadowrunin ystäviä nyt hemmotellaan! Muutamaa vuotta sitten Shadowrun-pelejä ei oltu nähty yhden kehnon FPS:n ohella pariin kymmeneen vuoteen ja nyt niitä on jo kolme – ja neljäs on tulossa.

On Shadowrun Chroniclesin epäonni, että se ilmestyy juuri nyt. Pari vuotta aiemmin se olisi päässyt yksin kukkulan kuninkaaksi ja ehkä vaikuttanut kilpailun puutteessa paremmalta. Nyt siitä löytyy lähinnä puutteita.

Shadowrun Chronicles on entinen Shadowrun Online. Kehittäjien visioissa oli korkealentoinen Shadowrun-MMO, jota itsekin testailin kuukausien varrella muutamaankin otteeseen. Kun vielä yllättävän pitkällä kehitysprosessissa projektista puuttui hahmonluonnin kaltaisia juttuja, aloin vähän epäilemään, että noinkohan saamme ikinä mitään Shadowrun-MMO:ta. Emmekä saaneetkaan.

Shadowrun Chronicles on nimittäin kokoelma co-op-tehtäviä, joiden välissä seistään muiden pelaajien kanssa kujalla kinuamassa tiimikavereita tehtäviin, valittamassa kehitystiimin uusimmista käänteistä tai kuuntelemassa, miten venäläiset ja ukranalaiset tappelevat politiikasta.

Luokalla ei ole paljon väliä

Vaikka Shadowrun Chronicles ei olekaan MMO, se on silti roolipeli. Pelaaja luo alussa hahmonsa aika löyhästi. Mitään arkkityyppiä tai muuta ei valita, ainoastaan ”katulapsi / entinen palkkaorja” –henkinen tausta, rotu ja ulkonäkö. Syykin selviää pian. Shadowrun Chroniclesin hahmot ovat kuin tyhjiä tauluja, joita voi sitten tuunailla vapaasti. Tehtävistä jaetaan karmaa, eli Shadowrunin versiota kokemuspisteistä, joita voi sitten vapaasti sijoitella kykypuihin ja näin vaikka luoda maagin, joka osaa samalla haxoroida.

Näin olisi myös syytä toimia, sillä pärjätäkseen Shadowrun Chroniclesissa pitäisi osata kaikkea. En tarkoita vain sitä, että tehtävissä voi usein avata sivureittejä tai löytää bonusloottia jos osaa vaikka tiirikoida tai potkia ovia mäsäksi, vaan sitä, että usein kyvyt ovat vaatimus. Joko käytännössä tai kirjaimellisesti.

Eräässä alkupään tehtävässä vastaan puskee jo konekivääri-installaatioita ja robottivartijoita, jotka ovat immuuneita magialle (paska mäihä, jos olet maagi!) ja niin raskaasti panssaroituja, että niitä pitäisi röpötellä kumoon tuliaseilla kauan sen jälkeen kun ne ovat teurastaneet koko ryhmän. Niinpä mukana pitäisi olla decker, joka hakkeroi niiden suojaukset alas.

Pian tämän tehtävän jälkeen vastaan taas tulee tehtävä, jossa pitäisi hakkeroida vastustajien suojaukset kumoon, ettei joudu keskelle loputtomasti spawnaavia ja kivikovia vihollisaaltoja. Jälleen, eikö tullut deckeriä mukaan? Hajoa aamuihisi, moube.

Tämä on ongelma, sillä kaikki Shadowrun Chroniclesin tehtävät ovat kiinteälle pelaajamäärälle suunniteltuja. Usein liikutaan kahden pelaajan ryhmässä, joskus mukaansa saa ihan neljä. Jos tarjolla ei ole pelaajia, voi ottaa mukaansa generoituja apureita, jotka saa tosin valita kiinteältä listalta. Minun omalle shamaanilleni peli tarjosi koko ajan kaveriksi vain muita loitsijoita, joten deckeriä ei tätäkään kautta hetkeen irronnut. Yllättäen kun olin pari kertaa wipennyt robottiarmeijoita vastaan, deckereitäkin alkoi näkyä. Mitä lie outoilua?

Ongelmaa pahentaa se, että jostain syystä kehittäjät ottivat ja pudottivat tehtävien karmapalkinnot murto-osaan entisestä aivan julkaisun jälkeen. Siinä missä aiemmin niitä joka paikan höylä –henkisiä hahmojaan pystyi tekemään aika kivuttomasti, nyt se on täyttä tuskaa ja vaatii käytännössä samojen tehtävien juoksemista uudelleen ja uudelleen.

Kuulemma ”myöhemmin” peliin tullaan lisäämään uusia tehtäviä ja muita aktiviteettityyppejä, mutta eipä moisesta lupauksesta nyt paljon pisteitä voi antaa.

Perustason taistelua

Shadowrun Chronicles on vähemmän roolipeli ja enemmän vesitetty XCOM-kopio, jossa nyt on päällä Shadowrun-kilkkeitä. Deckerit eivät esimerkiksi hyppää matriisiin, vaan ovat vain loitsijoita, jotka tulipallojen sijaan heittelevät jotain ihmeen sähköimpulsseja, jotka tekevät vahinkoa niin mieheen kuin koneeseenkin.

Hiippailut, stealthailut ja roolipelaamisen voi unohtaa, sillä niitä ei pelistä löydy. Kaikki tehtävät ovat mallia ”tapa kaikki, klikkaa juttua ja kävele uloskäynnille” ilman mitään vaihtoehtoja tai valintoja.

Eikä se taistelukaan hirveän kivaa ole. Peli kyllä yrittää tarjota paljon kiinnostavia juttuja. Suojaan voi tietenkin mennä, joskus voi hakkeroida auki sivuovia ja näin saada tilaisuuden kiepauttaa vihollisten kylkeen ja monia Shadowrunista tuttuja kykyjäkin on pelissä edustettuna jollain tavalla. Shamaanit voivat esimerkiksi manata esiin karhuhenkiä apulaisikseen.

Hyvät ideat vain pilaa löperö toteutus. Esimerkiksi niistä mainituista karhuhengistä ei ole hirveästi iloa, koska elukat löntystelevät niin hitaasti, että usein eivät pääse lähellekään vihollista näiden vain juostessa karkuun. Eikä niitä voi oikein tankkeinakaan käyttää, koska ne kuolevat sarjasta tai parista.

Pelissä on myös käsittämättömiä puutteita: parantaa ei voi esimerkiksi lainkaan. Kehitystiimi ei halunnut, että pelaajat kykkisivät loputtomiin suojien takana, mikä on vähän hölmö tavoite. Ensinnäkin Shadowrunin parannusmagia ei toimi niin ja toiseksi sitä se peli on nytkin, entistä enemmän. Monissa tehtävissä tiettyjen hahmojen täytyy selvitä, tai tehtävä epäonnistuu. Viholliset tekevät usein niin paljon vahinkoa, että suojista ei voi tulla pois lainkaan, vaan koko tiimi kykkii näköetäisyyden rajoilla toivomassa, että 5% todennäköisyydellä ammuttu laukaus tällä kertaa osuisi.

Ei taisteluun mitenkään totaalisesti hajoa, vaan se on sellaista perustason naksuttelua. On vain harmi, että Shadowrun-lisenssistä ei ole saatu aikaan parempaa. Harebrained Schemesin näkemyksissä on toki myös puutteensa, mutta roolipeleinä ja ennen kaikkea Shadowrun-peleinä ne ovat kuin toiselta planeetalta.

Jos ne on pelattu puhki ja haluaa lisää Shadowrunia hinnalla millä hyvänsä, Chronicles nyt ehkä on vähän edes sinnepäin. Ainakin jos siristää silmiään ja puree kovin huulta. 40 euron hintalapussa on vain helposti puolet liikaa ilmaa lyhyestä ja rajoittuneesta perustason taktiikkapelistä. Odottakaa Steam-aleja ja päivityksiä.

 

Lisää aiheesta

Domen toimituksen valinnat 2012, osa 2: mielenkiintoisin, pettymys, paras pahis…

Shadowrun (PC, 360)

Shadowrun Returns (Mac, PC)

Toimituksen suosikkipelit 2013: Janne