Shining Soul (GBA)
eDomen arvostelussa Game Boy Advancen Shining Soul
Konsoliroolipeli-nimikkeen alla julkaistaan nykyään kahdenlaisia pelejä. Perinteisten tarinavetoisten seikkailujen rinnalle ovat nousseet hahmonkehityksellä varustetut toimintapakkaukset, jotka etenevät yleensä reaaliaikaisesti sankareiden niittäessä maahan lukumäärältään ylivoimaisia vihollislaumoja. Näitä Gauntletin hengenheimolaisia edustaa myös Segan tuore GBA-julkaisu Shining Soul, joka on osa maineikasta Shining-saagaa.
Perinteistä fantasiaa
Pelin taustatarina lähtee liikkeelle varsin tutusta tilanteesta: maailmaa uhkaavat pahuuden voimat. Tällä kertaa päätään nostaa kuolleeksi luultu Pimeä Lohikäärme, joka suunnittelee Rune-maailman asukkaiden tuhoamista. Koska vanhat sotasankarit eivät enää ole maisemissa, kansakunta tarvitsee uuden esitaistelijan. Tehtävä luonnollisesti lankeaa pelaajan ohjastamalle seikkailijalle, joka lähetetään yksin kukistamaan Lohikäärmettä, tämän viittä kenraalia ja loputonta virtaa pimeyden olentoja.
Toivioretki on istutettu perinteiseen toimintaroolipelin kaavaan. Suurimman osan peliajasta pelaajan ohjaama sankari viettää erinäisissä luolastoja muistuttavissa paikoissa mukiloiden vihollisia. Tätä varten käytössä on hahmosta riippuen joko aseita tai loitsuja, joita käytetään A-nappia painelemalla. Se joutuu pelin aikana kovalle koetukselle, sillä varsinkin jälkipään kentissä hirviöt ovat melkoisen kestäviä ja niitä riittää kyllästymiseen saakka. Tavallisten iskujen lisäksi pelistä löytyy ladattavia superhyökkäyksiä, mutta kaiken kaikkiaan taistelusysteemi on erittäin yksinkertainen. Siitä ei löydy riittävästi syvyyttä, jotta hirviöhippa jaksaisi kiinnostaa koko seikkailun ajan.
Lepopaikan sankarille tarjoaa pieni kaupungintapainen, josta löytyvät kaikki tarvittavat palvelut. Epämääräisiä neuvoja jakelevan viisaiden neuvoston lisäksi pelaaja voi käydä asioimassa parantajan, asesepän, haarniskakauppiaan, velhon ja maagisten esineiden tunnistamiseen erikoistuneen näkijän luona. Näiden tehtävä tosin rajoittuu lähinnä ylimääräisten varusteiden ostamiseen sankarilta, sillä luolastoista löytyy huomattavasti laadukkaampaa tavaraa kuin kauppiaiden valikoimasta. Ainoastaan parannusjuomia myyvän velhottaren luona tulee vierailtua ennen pahimpia välivastuksia.
Rankkaa touhua
Erilaisia sankareita pakettiin on mahtunut neljä kappaletta. Kahden soturin lisäksi hirviöitä pääsee jahtaamaan maagin ja jousiampujan saappaissa. Jokaisella hahmon kyvyt on määritelty neljällä ominaisuudella ja muutamalla taidolla, jotka kehittyvät pelaajan valitsemaan suuntaan jokaisen tasonnousun yhteydessä. Näiden lisäksi sankareiden tehoon vaikuttavat heidän varusteensa, joista kerrallaan voi käyttää yhtä asetta, haarniskaa, kypärää ja amuletin kaltaista esinettä. Jokaisesta kategoriasta löytyy kiitettävän paljon erilaisia vaihtoehtoja, joten vastaan tulee jatkuvasti jotakin uutta.
Sujuvan hahmonkehityksen ja runsaan esinevalikoiman ansiosta suoraviivainen hirviöiden lahtaaminen saattaisi kiinnostaa koko seikkailun ajan. Peli kuitenkin kompastuu yhteen todella typerään ominaisuuteen. Jokainen sen pitkistä luolastoista on läpäistävä yhdellä istumalla tai urakan joutuu aloittamaan uudelleen alusta. Kun yhden käytäväverkoston parissa aikaa saattaa kulua parikin tuntia, istunnoista tulee selvästi pidempiä kuin pelille olisi hyväksi. Pienempinä kerta-annoksina paketin tarjonta maistuisi huomattavasti paremmin, mutta näin pitkien sessioiden aikana kyllästyminen iskee armotta.
Mikäli resurssit antavat myöten, tilannetta voi helpottaa linkkikaapelin välityksellä toimivalla moninpelillä. Se mahdollistaa erilaisten hahmojen yhteistyön ja tekee koko touhusta paljon mielekkäämpää. Peli olisikin todennäköisesti kannattanut julkaista jollekin isolle konsolille, jolloin moninpeli olisi ollut selvästi varteenotettavampi vaihtoehto. GBA:llakin se tosin on iso bonus kaikille niille, jotka pystyvät keräämään kokoon useampia pelikasettiin investoineita henkilöitä.
Ei esi-isiensä veroinen
Audiovisuaalisesti peli on melko laiska esitys. Grafiikkapuolella syypäänä on kömpelö ja mielikuvitukseton animaatio, joka saa niin pelihahmot kuin vihollisetkin näyttämään ankeilta. Vastapainoksi kentät ja useimmat kaupungissa asustavat henkilöt on tosin piirretty kauniisti. Taustamusiikkien taso heittelehtii laidasta laitaan. Parhaimmillaan pienestä kaiuttimesta kaikuu ilmoille reipasta ja tunnelmallista fantasiasoitantoa. Valitettavasti useimpia kenttiä kuitenkin riivaa todella monotoninen ja tylsäksi käyvä jumputus.
Perusteiltaan Shining Soul on kaikkea muuta kuin huono peli. Hieman liian yksinkertaisesta taistelusysteemistä huolimatta se on varsin hyvää fantasiaviihdettä. Tuntien mittaisiksi venyvät pelisessiot ja lievä persoonallisuuden puute verottavat kuitenkin paketin mielenkiintoisuutta. Moninpeliä suunnitteleville tulokas on harkitsemisen arvoinen ostos. Muiden kannattaa miettiä tarkkaan, kestävätkö peukalot ja kärsivällisyys pelin pahinta kompastuskiveä.
