Uusimmat

Shovel Knight (3DS, Linux, Mac, PC, PS4, Wii U)

01.08.2014 16:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Yacht Club Games
Julkaisija: Yacht Club Games
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: 3DS, PC, Wii U
Tulossa: Linux, Mac, PlayStation 4
Laitevaatimukset: Windows XP SP2, Intel Core 2 Duo 2,1GHz, 2 Gt keskusmuistia, Intel HD Graphics
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 14,99 euroa
Pelin kotisivu: http://yachtclubgames.com/shovel-knight/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Retro on in. Pelikehittäjä toisensa jälkeen luotaa inspiraatiota vanhoista pikselityyleistä, chiptuneista ja muista menneisyyden herkuista. Mutta harva – jos mikään – retroviritelmä on ollut yhtä uskottava kuin Shovel Knight.

Kickstarterissa hirvittävän potin rahaa kerännyt peli on nimittäin tehty menneisaikojen rajoituksia noudattaen, mutta on siinä sivussa myös älyttömän hyvä peli.

Eräs kaverini sanoi sen hyvin: ”jos Shovel Knight olisi julkaistu NESille, muistelisimme sitä nyt samalla lämmöllä kuin Mega Mania”. Tämä lause tiivistää hyvin Shovel Knightin loiston monellakin tavalla. Ensinnäkin se on peli, joka todella olisi voitu tehdä NESille. Muutamia juttuja lukuun ottamatta kaikki koodista musiikkiin ja jopa väripaletteihin on valittu NESin rajoitukset mielessä.

Mutta vielä merkittävämmin ajatus on totta siltä kantilta, että Shovel Knight tuntuu NES-ajan klassikkopeliltä. Sellaiselta, jota lukemattomat muut nyt kopioisivat.

Strike the earth!

Shovel Knight kertoo tarinan titulaarisesta lapioritarista, muinaisen valtakunnan suursankarista. Yhdessä naisystävänsä Shield Knightin kanssa Shovel Knight piti maata puhtaana pahuudesta, kunnes pahan velhon loitsu vei Shield Knightin pois hänen luotaan. Tappiosta masentunut mies vetäytyi farmilleen ja antoi pahuuden vallata maat ja mannut, kunnes vihdoin tuli järkiinsä ja päätti puhdistaa maan. Ja siitä se peli sitten kertoo.

Kuten taustatarinakin antaa ymmärtää, Shovel Knight on kuin hempeä rakkausruno NES-ajan peleille. Pilke on silmäkulmassa ja peli vilisee pieniä viittauksia wanhoihin hyviin peleihin. Mutta suuri osa charmista, se on ihan originaalitavaraa.

Pelin lukuisia kenttiä, joista kaikilla on oma teemansa Mega Manin tyyliin, yhdistää Super Mario 3 –henkinen kartta, jossa liikutaan tasolta toiselle tai piipahdetaan vaikka kaupungissa ostelemassa lisävarusteita. Ja toki jälleen Super Marion tai Zelda 2:n tyyliin välillä kartalle ilmestyy satunnaisia pahiksia, jotka kaipaavat kaatajaansa.

Maailma on suuri ja niin on seikkailukin, sillä Shovel Knightin parissa saa puurtaa helposti useammankin tunnin ajan. Pääasiassa tämä johtuu siitä, että peli on vaikea. Pirullisen.

Checkpointista toiseen

Shovel Knight on retrohenkinen tasohyppelypeli, jossa vaarat vaanivat joka nurkan takana. Kerrasta tappavat piikit, pirullisesti päälle käyvät viholliset ja monet ovelat ansat odottavat voittajaansa. Aseena on vain lapio, jolla voi joko huitoa edessä olevia vihollisia tai Duck Tales –tyyliin hyppiä niiden päällä, kimmottaen näin itseään uusiin korkeuksiin.

Näistä simppeleistä mekaniikoista on koostettu peli, joka haastaa ja ajoittain myös turhauttaa, mutta ei epäreilusti. Shovel Knight kun on vaikea samalla tavalla kuin vaikkapa Mega Man 2: se vaatii pelaajaltaan jo alusta saakka korkeaa suoritustasoa, jota sitten hilataan seikkailun edetessä aina vain ylöspäin. Jos refleksit eivät ole aivan huipputasoa, jos hypyt eivät ole pikselilleen kohdallaan ja jos ei osaa käyttää kaikkia taikaesineitä oikeissa paikoissa, edessä on kuolema.

Ja kun kuolema yllättää, pelistä paljastuu hieman modernimpi vaikute: Dark Souls. Shovel Knight kun pudottaa hautapaikalleen osan rahoistaan ja herää henkiin edellisellä checkpointilla. Jos pääsee hengissä rahojensa luo, saa ne takaisin. Jos ei, ne rahat menivät siinä. Pirullista!

Kunnon NES-tyyliin mukana on myös lukuisat määrät elämää suurempia pomohirviöitä, jotka sitä suoritustasoa vasta vaativatkin. Mutta jälleen reilusti. Kaikilla pomoilla on omat hyökkäyskuvionsa ja heikkoutensa, jotka pitäisi älytä. Ja kun niin tekee, yllättäen pään hakkaaminen betoniseinään loppuu ja pomo kaatuu hetkessä. Joskus se älyäminen tosin vaatii useita yrityksiä ja paljon kirosanoja. Hei, Dark Souls –vaikute tämäkin!

Heitetään mukaan vielä hirvittävät määrät salaisuuksia ja kyllähän tässä pelattavaa riittää.

Totaalisen hurmattu

Shovel Knight hurmasi minut täysin. Olin myyty jo siinä vaiheessa, kun lueskelin kehitystiimin tarinoita siitä, miten NES-henkisesti peliä on tehty. Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että kaikkia suurempia vihollisia vastaan taistellaan mustaa taustaa vasten. Miksikö? Koska NES-peleissä laitteiston rajoituksista johtuen suuret hirviöspritet olivat oikeasti pelin taustaa, eikä täten mitään muita taustagrafiikoita pystytty piirtämään.

Tällainen huomio yksityiskohtiin ei ole vain teknistä nillitystä, vaan näkyy ja tuntuu aivan kaikessa. Shovel Knight on viimeistä pikseliä myöten täyttä retrokultaa. Olo on oikeasti kuin olisi löytänyt jonkun kätketyn aarteen nuoruusvuosilta.

Entä, jos ei ole nostalgiamiekkonen? Jos NES ei ole muuta kuin kolmikirjaiminen lyhenne? Saako Shovel Knightista silti jotain irti? Uskoisin, että saa. Taidetyyli ja musiikki eivät ehkä iske samalla tavalla, mutta peli kyllä iskee taatusti. Kyseessä on kuitenkin äärimmäisen laadukas peli, jota on tehnyt todella lahjakas kehittäjäporukka. Itse jään odottamaan innolla toivottavasti myöhemmin julkaistavaa jatko-osaa. Sitä ennen taidan kuitenkin kaivaa NESin kaapista ja katsoa, vieläkö Mega Man 2 sujuu.

Lisää aiheesta

1849 (PC)

Fez (Linux, Mac, PC, PS3, PS4, PSV, Xbox 360)

Luftrausers (Linux, Mac, PC, PS3, PSV)

Shovel Knight haluaa olla nykypäivän ehdoilla tehty NES-peli

Sir, You Are Being Hunted (Linux, Mac, PC)

Worms Battlegrounds (PS4, Xbox One)