Sid Meier’s Ace Patrol: Pacific Skies (iOS, PC)

Tekijä: Firaxis
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PC Windows 8.1, AMD A8-4500M, 8 Gt muistia, Radeon HD8570
Saatavilla: iOS, PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, 1,8 Ghz Core 2, 1 Gt muistia, 256 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Muuta: Ladattava peli, hinta PC:llä 4,99€ .
Pelin kotisivu: Sid Meier’s Ace Patrol Pacific Skies PC / Sid Meier’s Ace Patrol iOS
Arvostelija: Leevi Rantala

Sid Meierin seuraavaa suurempaa peliä odotellessa voi aikaa tappaa pienissä pätkissä esimerkiksi herran Ace Patrol -sarjan parissa. Sen ensimmäinen osa vei pelaajat ensimmäisen maailmansodan taivaille, mutta nytpä hypätään seuraavaan suureen sotaan. Euroopan taivaat vaihtuvat Aasian maisemiksi, osapuolet ovat tällä kertaa Yhdysvallat ja Japani. Taivaan sinessä liitelevät tällä kertaa muun muassa A6M Zero- ja F4F Wildcat -hävittäjät.

Jukka arvosteli taannoin ensimmäisen osan ja kaikki siinä sanottu pätee myös tähän versioon.

Pikku lainaus:

Ace Patrolista tulee näet iloisella tavalla mieleen The Ancient Art of War in the Skies, jonka MicroProse julkaisi 1992. No, ovathan pelit oikeastaan ihan erilaisia. Ancientti yhdisteli strategiaa ja toimintaosuuksia, Ace Patrol on puhtaasti taktiikkapeli. Lähemmäs osuvat esimerkiksi Flight Commander II ja Achtung Spitfire / Over the Reich, joissa on samaa vuoropohjaisen ilmasodan herkuttelun henkeä.

Ace kuitenkin nousee ilmaan verrokkejaan kevyemmällä otteella. Pelissä on panostettu vähän enemmän karkkiin ja suuren yleisön makuun olevaan kivaan fiilikseen, mutta ei meitä ilmailun ystäviäkään ole silti unohdettu. Sillä vaikka vuoropohjaisesta lentämisestä onkin kyse, on touhussa yllättävän paljon ilmailuhenkeä.

Kyseessä on taktinen sotapeli, jossa 1-4 pelaajan ohjastamaa pilottia ottaa yhteen aika lailla samankokoisten vihollislaivueiden kanssa. Välillä vastassa voi olla muutama pilotti enemmän tai vähemmän, mutta pääasiassa mennään tasapainoisilla joukkueilla.

Pelissä on neljä kampanjaa, joissa seurataan joko Yhdysvaltojen tai Japanin armeijan tai laivaston taisteluja. Mukana ovat kaikki suuret meritaistelut, joten pelaajat pääsevät kokeilemaan taitojaan muun muassa Midwayn, Tarawan ja Guadalcanalin taivailla. Kampanjat on edelleen jaettu neljä tehtävää käsittäviin taisteluihin, joiden aikana omia koneita ei voi kunnostaa lainkaan. Tämä pakottaa pelaamaan varovaisesti ja käyttämään eri pilotteja, sillä runsaasti vahinkoa kärsineellä koneella ei kannata suunnata taivaalle.

Neljä kampanjaa erilaisine taisteluineen kuulostaa paperilla hyvältä, mutta tosiasiassa mukana on vain kaksi erilaista kampanjaa, jotka voi lentää molemmilla osapuolilla. Lisäksi niiden välillä ei ole suuria eroja, sillä kaikissa pyörivät samat perustehtävät. Välillä saatetaan omaa pommittajaa, tiedustelukonetta tai muuta konetta. Sitten ammutaan alas vihollisten vastaavat. Useimmat tehtävät ovat luokkaa “x vihollisässää haastaa meidät taisteluun, ammu ne alas”. Ja vaikka kyseessä olisi pommituslento, niin helpoin tapa läpäistä se on ampua alas kaikki viholliset. Pitkissä sessioissa samanlaisten lentojen tahkoaminen puuduttaa.

Aika vierii kampanjoiden aikana ja taivaalla nähdään aika ajoin uusia lentokoneita. Ne ovat aikaisempaa nopeampia, tuhovoimaisempia ja kestävämpiä, joten omat lennokit kannattaa yleensä vaihtaa uusiin niin pian kuin mahdollista. Tosin itse olin mieltynyt loppuun asti viritettyyn Zero-hävittäjääni, joten pörräsin sillä pitkään vielä senkin jälkeen kun uusia malleja oli jo tarjolla.

Pelkästään koneet eivät kehity, sillä vastustajia peittoamalla omat pilotit nettoavat myös elintärkeää kokemusta. Sen avulla noustaan tasoja kuin roolipeleissä konsanaan. Uudella tasolla saa valita pilotilleen uusia manööverejä. Oman laivueen tasapainoinen kehittäminen kannattaa, sillä myös vihollisten hävittäjä-ässät kovenevat kampanjan edetessä. Ensimmäiselle lennolleen lähtevällä aloittelijalla ei ole mitään mahdollisuutta immelmanneilla kikkailevalle konkarille.

Taisteleminen on yksinkertaista ja intuitiivista. Koneiden vieressä näkyy nuolia, joita painamalla se pörrää kyseiseen paikkaan. Jos vastustaja on lähellä, nuolissa näkyy myös aiheutettu vahinko. Koko homman oppii minuutissa, mutta se ei tarkoita etteikö lentämisessä olisi silti syvyyttä. Erilaiset kaarrot, nousut, syöksyt yms. vaikuttavat muun muassa koneen nopeuteen, valittavissa oleviin liikkeisiin, sekä itse pilottiin. Vastustajan liikkeitä kannattaa tarkkailla ja yrittää ennakoida, jotta oman koneen saa kikkailtua hyviin ampuma-asemiin heidän taakseen. Mikäli vain reagoi vastustajan toimiin, on tuloksena usein päinvastainen tilanne. Perässä roikkuva vihollinen on todella vaikea karistaa kannoiltaan, ellei käytössä ole kokemuksen kautta karttuneita erikoisliikkeitä tai taivaalla koneen piilottavaa pilvimuodostelmaa.

Oman koneen ominaisuudet vaikuttavat myös lentämiseen, sillä osa on nopeampia ja osa taas ketterämpiä. Eniten lentämistä helpottaa kuitenkin pilotin hankkimat kyvyt. Silmukoita ja pyörähdyksiä taitava lentäjä on huomattavasti monipuolisempi ase hyökkäyksessä jopa vanhalla lentokoneella, kuin peruskyvyillä ja tehokkaalla uudella hävittäjä varustettu aloittelija.

Pelissä on pari puutetta, joista toinen pisti välillä itselläni silmään aika pahasti. Se on nimittäin aika ruma, varsinkin tiettyjen tehosteiden osalta, eikä ulkoasuun ei voi vaikuttaa mitenkään. Pelissä ei näet ole minkäänlaisia asetuksia. Toinen puute on verkon kautta pelattavan moninpelin puuttuminen. Matsit onnistuvat toki samalla koneella, mutta jäin kaipaamaan mahdollisuutta testata taitojani maailman parhaita pelaajia vastaan. Se olisi tuonut pelille myös runsaasti uudelleenpelattavuutta, sillä tietokoneen kikat oppii kampanjoiden aikana hyvin.

Ace Patrol: Pacific Skies on kelpo peli pieninä paloina nautittaessa. 5-10 minuuttia kestäviä tehtäviä on mukava pelata silloin tällöin, mutta pidemmissä sessioissa on vaarana kyllästyminen.

Lisää aiheesta

Gary Grigsby’s Eagle Day to Bombing The Reich (PC)

Panzer Corps: Allied Corps (PC)

Sid Meier’s Ace Patrol (iOS, PC)