Sid Meier’s Railroads (PC)

Railroad Tycoonit jälkeläisineen ovat bisnes- ja rakentelustrategioiden suurimpia klassikoita. Ne loivat aikoinaan jopa oma pienen peligenrensä, jota on vuosien mittaan kopioitu lukemattomat kerrat. Niinpä Mestari Sidin nimeä kantava uusi rautatiepeli herätti pelaajissa hirmuisia innontunteita.

Harmi vain, että nyt meni hutiksi. Mestari Sidin kädenjälki ei näy tässä. Kenties Mestari oli mukana ideointivaiheessa, mutta Sid Meierin taikasauva ei ole siunannut Railroadsia. Se ei nouse klassikoksi, hyvistä puolistaan huolimatta.

(Sid Meier’s) Railroads on olemukseltaan kuin ylimodernisoitu Railroad Tycoon 2. Se tarjoaa pelaajille liudan laajoja ja aukeita maailmoja, jotka vain odottavat rautahepon vihellystä. Pelaaja kilpailijoineen on ratas, jonka ympärillä kokonaisten mantereiden kehittyminen tapahtuu. Rakenna rautateitä, yhdistä ihmiset, tuo teollisuudelle raaka-aineita ja varmista taloudellinen kuninkuutesi. Ole rautatieparoni!

Kiskoja preerialle

Pohjimmiltaan pelaaminen on selkeää. Kunhan vain vedellään ratakiskoja paikasta toiseen, rakennetaan asemia ja laitetaan junia kulkemaan näiden välillä. Oli kyse sitten Pohjois-Amerikan rakentamisesta 1800-luvulla tai pikajunaverkoston luomisesta 1900-luvun puolivälin Eurooppaan, alussa on vain kaksi asemaa ja niiden väliä puksuttava juna. Sitten kolme asemaa. Neljä. Viisi junaa. Kymmenen asemaa. Raaka-ainelähteitä joista kuljetetaan materiaalia tehtaille ja rahdataan niiden tuotteita edelleen muualle myyntiin.

Kuluu 50 vuotta, 100 vuotta, ja rataverkosto on valtava verkosto, jolla kiitää junia tehtävissään. Millaisia junia? Uusia ja vanhoja. Kuten automallitkin, myös junat uudistuvat. Mutta uudet junamallit ovat nopeuden lisäksi myös vahvempia, ja ne jaksavat kuljettaa pidempiä ja raskaampia lasteja nopeammin. Toiset junat sopivat paremmin rahdin, toiset matkustajien ja postin kuljetukseen.

Railroads onkin hauskalla tavalla asteittain kasvava elämys, jossa näperrellään ja puuhaillaan hiekkalaatikossa kiitävien pikkujunien parissa.Periaatteessa tämä on taattu resepti. Todettu toimivaksi ja viihdyttäväksi, monta kertaa.

Epäonnen pikajuna

Ikävä kyllä Railroads menee kuitenkin metsään monella kriittisen tärkeällä sektorilla.
Esimerkiksi rataverkoston hienosäätö puuttuu. Pelaaja rakentaa asemia ja vetää ratoja, pistää vanhojen ratojen rinnalle rinnakkaisratoja ja rakentaa niin tunneleita kuin siltoja. Junien kulun säätäminen on kuitenkin puutteellista, sillä pelaaja ei voi määritellä riittävän tarkoin niiden kulkureittejä. Automatiikka on toki jees, mutta manuaalisen puukotuksen puuttuessa junat eivät aina tajua järkeviä reittejä.

Joskus pelaaja huomaa junan kiitävän puolen mantereen toista puolta naapurikaupunkiin päästäkseen, sitten junat kasautuvat hirvittäväksi ruuhkasikermäksi kun ne eivät osaa päättää kenen vuoro on edetä. Ja vieressä on raide tai parikin vapaana. Miksi vetää kaksin- tai kolminkertaisia raiteita, kun junat eivät osaa kulkea niitä pitkin?

Silloin kun junat osaavat kulkea järkevästi, asiat sujuvat hienosti. Niiden reittien luominen on helppoa, lastien määrääminen on selkeää ja tarvittavat tiedot näkyvät ruudulla välittömästi. Junien kiitämistä on miellyttävää seurata.

Sitten pelaaminen taas rupeaa rassaamaan. Vähän monimutkaisempien rataverkostojen rakentaminen on hetkittäin hämmentävää. Periaatteessa radan vetäminen on tehty erittäin helpoksi. Pelaaja vain nappaa kiskosta kiinni ja vetää sen maaston halki. Siinä se. Mitä nyt joskus kiskot menevät aivan solmuun. Pelijärjestelmän näkemys rautatiesilloista mutkineen ja ylä/alamäkineen on joskus hämmästyttävä. Ylimaallinen. Dalimainen suorastaan. Ja yritäpä yhdistää rinnettä pitkin laskeutuvaan rataan tai rautatiesiltaan toinen kiskopari.

Tulos saattaa näyttää vaihteelta, mutta itse asiassa uusi kisko meneekin aiemman alle, ilman vaihdetta. Ylipäätänsäkin vaihteiden tekeminen on hetkittäin psykoottista taidetta, kun ratapihan pätkälle saattaa kasvaa kymmeniä varoitusvaloja ja stoppeja. Tekijät eivät ole selvästikään ajatelleet pelaajien megalomaanisia visioita, joissa kahdesta neljään tai useampikin kiskopari kulkee vierekkäin, lukuisien vaihteiden pätkimänä. Systeemi vain jossain vaiheessa pätkii ja muuttuu sekavaksi.

Nämäkin sietää. Yleensä systeemit saa aikansa värkkäämällä toimimaan jotenkuten. Mutta sitten jossain vaiheessa pelaajan ja tekoälyhahmojen rataverkostot menevät jonkin kriittisen rajan yli, ja peli alkaa yksinkertaisesti tahmaamaan täysin käsittämättömästi. Peli jähmettyy valehtelematta puoleksi minuutiksi, kun pelaaja vain yrittää vetää maastoon lyhyenkin kiskonpätkän. Siltojen ja ratapihajärjestelmien suunnittelusta ei tule enää yhtikäs mitään, jokaisen pikku operaationkin kestäessä ja kestäessä.

Viehättää muttei viihdytä

Pelin logiikan ja käytännön lukuisista pikkuvirheistä huolimatta junaleikeissä on oma viehätyksensä, mutta armoton nykiminen vie lopulta kaiken peli-ilon. Ja testikonekin on sentään tuplaprosessorivekotin.
Railroadsista puuttuu Sidin taikasauvan kipinä. Sen designissa on lupausta, muttei tarpeeksi toteutusta. Bugit ja nykiminen pilaavat pelinautintoa. Leikkijunailu kiinnostaa, muttei lumoa.

Tekijä: Firaxis Games
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PC, Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1-, lähiverkossa ja internetissä
Laitevaatimukset: 1,4 GHz prosessori, 512 Mt muistia, GeForce 3 tai tehokkaampi näytönohjain
Pelin kotisivu: http://www.firaxis.com/games/game_detail.php?gameid=12