Silent Hill: Book of Memories (PS Vita)

26.11.2012 15:45 Tero Lehtiniemi

Tekijä: WayForward Technologies
Julkaisija: Konami
Testattu: PS Vita
Saatavilla: PS Vita
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.konami.com/games/silenthillbom
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Mainstream-kauhupeligenre on kuollut, siitä ei ole epäilystäkään. Resident Evil -sarja on jo pitkään ollut toiminnallisella zombieleffalinjalla, ja viime vuosina lähimmäksi mitään pelottavaa vartavirtapeleissä on päässyt Dead Space.

Toinen vanha klassikkosarja Silent Hill on sekin harhaillut kauaksi alkuperäisistä juuristaan, ja tuorein Vita-esitys taitaa olla tämän matkan varsinainen aallonpohja. Saammeko esitellä: Silent Hill -toimintaroolipeli.

Silent Hill -sarja tuo mieleen lämpimiä vai pitäisikö sanoa karmivia muistoja. Silent Hill kakkkosta pelatessani meinasin kakkia housuuni jo alun aavemaisen polun aikana ennen ensimmäistäkään vihollista, ja sama painostava fiilis pysyi sarjassa pitkään. Viimeistään Homecomingin myötä lähdettiin kuitenkin harhailemaan.

Silent Hill: Book of Memories on PS Vitalle (onneksi) yksinoikeudella julkaistu peli, jossa Silent Hilliä on suurin piirtein se, että alussa luotava hahmo saa Silent Hillistä lähetetyn mystisen postipaketin. Paketissa on kirja, johon on kirjattu kaikki pelihahmon elämän merkittävät tapahtumat. Ennakkoluulottomana ihmisenä päähenkilömme päättää kirjoittaa pari kappaletta uusiksi, ja joutuu kirjan syövereihin.

Näin alkaa ylhäältäpäin kuvattu hack’n slash-roolipeli, joka johdattelee päähenkilömme toinen toistaan tylsempiin maisemiin, jossa huoneisiin jaetut kartat pitävät sisällään kevyitä puzzleja, vihjeitä, varusteita ja tietenkin niitä vihollisia. Jonkinlaista Silent Hill -uskollisuutta haetaan sillä, että sankarimme kantamat aseet hajoavat yleensä muutaman lyönnin jälkeen, tosin uusia astaloita on tarjolla varsin avokätisesti.

Keskinkertaisuudesta kohti mitättömyyttä

Silent Hill on toimintaroolipelinä jonkinasteinen mitäättömyyksien summa. Sen hahmonkehitys ei ole mielenkiintoista, juoni on yhdentekevä, varusteet ovat tylsiä eivätkä kentät graafisesti tai suunnittelllisesti juuri vakuuta. Mitä sitten jää käteen?

Book of Memoriesin olisi tarkoitus olla moninpelipainotteinen, mutta valitettavasti tälläkin osastolla karautetaan metsään ainakin kahtasataa. Tällaisissa peleissä on käytännössä PAKKO olla drop-in-drop-out-tylinen moninpeli niiden kannettavan luonteen ja pelaajien hermoparkojen säästämiseksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska yksinpelin tiettyn elementtien vuoksi se on erillinen osio. Moninpelin käynnistäminen vaatii siis yksinpelattavana olevan kentän keskeyttämistä ja uuden pelin käynnistämistä. Käsittämättömän kömpelö ja huonosti mietitty ratkaisu.

En oikein keksi Silent Hill: Book of Memoriesista mitään hyvää sanottavaa. Se ei ole mikään torttupalkinnon arvoinen, raivoa nostattava pohjanoteeraus, mutta miksi ihmeessä vammautuneella vasemmalla kädellä väsätty räpellys pitää ylipäänsä myydä Silent Hillin nimellä. Ja miksei niitä pelejä voida tehdä kunnolla kun kerran ollaan koko hommaan ylipäänsä lähdetty? Tämä muistojen kirja on parasta unohtaa.