Uusimmat

Silent Hunter 4 (PC)

24.04.2007 16:30 Miikka Lehtonen

Miesten taistellessa elämästään, vapaudestaan ja kohtaloistaan pitkin Euroopan metsiköitä käytiin Tyynellä valtamerellä, tai oikeammin sen alla, aivan toisenlaista sotaa. Kummankin osapuolen sukellusvenejoukot sotivat ajan moderneimmilla aseilla, sukellusveneillä.

Näiden pioneerien sotaa kuvaa Silent Hunter 4: Wolves of the Pacific. Toteutus tökkii tosin siinä määrin, että mikäli oikeat veneet olisivat toimineet yhtä huonosti, yhtäkään ei olisi päästetty satamasta.

Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Silent Hunter III oli lopulta erinomainen sukellusvenepeli, jota monet pelaavat addiktiivisesti edelleen. Tähän on tosin osasyynä se, että peliltä kesti huolestuttavan pitkään saavuttaa potentiaalinsa.

Pelin jatko-osa on prikulleen samaa maata, sillä jälleen kerran lupaava ja ominaisuuksiltaan vaikuttava peli on pilattu julkaisemalla se täysin keskeneräisenä. Päivityksiä on jo ilmestynyt pari kappaletta, mutta läheskään kaikki ongelmat eivät ole kadonneet. Versiolla 1.2 peli pysyy sentään jo hiljalleen pystyssä, toisin kuin ilmestyessään. Niinä hetkinä, jolloin kaikki toimii kuten pitäisikin, peli onnistuu itse asiassa olemaan todella kiehtova ja kiinnostava.

Uusi ympäristö…

Vaikka Silent Hunter 4 antaakin pelaajalle mahdollisuuden taistella uudelleen kiinnostavia yksittäistaisteluita, pelin pääpaino on jälleen kerran pitkällä sotakampanjalla. Pelaaja asetetaan amerikkalaisen sukellusveneen komentoon, jolloin sotaa voi käydä joko Pearl Harborista tai Filippiineiltä käsin.

Itse kampanjan toteutus on samanlainen kuin aiemminkin. Pelaajalle annetaan tehtäviä, jotka hänen tulee suorittaa parhaan taitonsa mukaan. Tehtävävalikoima on tosin mukavasti monipuolisempi kuin ennen, vaikka tylsiä partiokeikkoja toki riittää edelleen. Näiden lisäksi pelaaja pääsee kuitenkin kuljettamaan vakoilijoita japanilaistukikohtien lähettyville, kuvaamaan japanilaisia satama-alueita ja kaikenlaista muutakin mukavaa.

Tökkivä tekoäly ja ontuva toteutus vesittävät muuten mainion kampanjan tiukimmat hetket. On vaikea innostua soluttautumisesta japanilaissatamaan, kun tietää, että voi halutessaan suhata sinne keskellä kirkasta päivää ilman, että tekoäly reagoi siihen mitenkään. Näin käy nimittäin aivan turhan usein.

Monet tehtävistä ovat myös naurettavan epärealistisia. Mitä järkeä on antaa pelaajalle partiotehtäviä, joiden välimatkat ovat niin pitkiä, ettei veneen polttoaine riitä edestakaiseen matkaan? Tätäkin tapahtuu turhan usein.

Melkoisena kauneusvirheenä kampanjan myötä ei pääse osallistumaan lainkaan Midwayn kaltaisiin huippuhetkiin, vaan niistä kuullaan ainoastaan radion välityksellä. Toisaalta olisi ehkä epärealistista odottaa taisteluita, joiden lopputulos vaikuttaisi radikaalisti koko sodan asetelmiin ja lopputulokseen.

Ikävästi Japanin laivaston riveissä ei myöskään pääse sotimaan, ainakaan yksinpelin puitteissa. Moninpelissä kakkospelaaja voi komentaa japanilaisia pinta-aluksia ja yrittää metsästää niillä jenkkiässää.

… uudet palveluskaverit …

Pelin ennakkoon mainostetuimpia ominaisuuksia oli uudistettu, aiempaa syvällisempi ja kovin roolipelihenkinen miehistönhallinta. Pelaajan ottaessa paatin haltuunsa peli generoi tälle miehistön, jonka hän saa itse levittää haluamallaan tavalla alukselle.

Tämän jälkeen miehistö hoitaa hommiaan ja kerää kokemusta kykyjensä ja suoritettujen tehtäviensä mukaan. Näin ollen onkin avainasemassa etsiä jokaiselle merimiehelle mahdollisimman hyvin sopiva homma, jotta pääsee lopulta nauttimaan todellisen supermiehistön kyvyistä.

Valitettavasti edellisen osan mikromanageroinnista ei vieläkään ole päästy eroon, vaan miehistöä pitää nysväillä itse edestakaisin eri palveluspaikkojen, vauriohallinnan ja muiden erikoishommien välillä. Toisaalta onpa pitkillä merimatkoilla jotain tekemistäkin.

Vaihto Atlantilta Tyynellemerelle piristää peliä mukavasti, sillä jenkkikalusto eroaa saksalaisten vastaavista tarpeeksi, jotta pelaaminen jaksaa taas viihdyttää. Aiempaan tyyliin torpedojen suuntaamisen voi jättää tekoälyn huoleksi, tai hoitaa itse pelin laitteiston, kynän ja paperin avulla. Tosin käsittämättömästi nopeuden mittaamiseen käytettävä kronometri bugaa vielä uusimman päivityksenkin jälkeen, mikä haittaa prosessia melkoisesti.

Muuten syvyyttä kyllä löytyy. Peli mallintaa jopa vahingossa oman paatin perään kaartavat tai liian kovassa aallokossa ennenaikaisesti räjähtävät torpedot. Merisodan jännitys ja tiukka tunnelma on vangittu osuvasti.

Uusin, juuri kirjoitushetkellä ilmestynyt päivitys sai pelin myös näyttämään huomattavasti aiempaa paremmalta. Julkaisuversio nimittäin pyöri aina 1024×768-resoluutiolla pelaajan laitteistosta huolimatta. Nyt peli osaa vihdoin ottaa hyödyn irti korkeammista tarkkuuksista ja vieläpä sahalaitoja poistavan anti-aliasingin myötä. Peli näyttääkin simulaattoriksi aivan käsittämättömän hyvältä.

Tunnelmassa ei muutenkaan ole valittamista. Komea grafiikka, fantastisen autenttinen äänimaailma ja sukellusvenesodan hiipivä ja hiljainen luonne saavat aikaan kokemuksen, joka vetää jännittävyydessä vertoja jopa monille kauhupeleille. Kuulokkeet päässä ja pimeässä huoneessa kelpaa vaania japanilaissaattueita niskavillat törröttäen. Mikäli ei ole tätä vielä päässyt kokemaan, nyt alkaisi olla jo korkea aika.

… sama vanha sota

Kokonaisuutena paketista paljastuu peli, joka muistuttaa kovasti edeltäjäänsä. Itse asiassa vähän turhankin paljon, sillä sukellusvenesota ei ole muuttunut parissa vuodessa miksikään. Tämä on toki sukellusvenesodan luonteen huomioiden odotettavissakin, mutta ilmassa on silti paha uudelleenlämmittelyn meininki.

Silent Hunter III:n eduksi voidaan laskea myös se, että se on vihdoin, useiden päivitysten jälkeen, sujuvaa pelattavaa. Siihen löytyy myös pino fanimodeja, jotka lisäävät ennestäänkin mainioon peliin metrikaupalla uutta syvyyttä ja sisältöä. Silent Hunter 4 tuskin pääsee samaan tilanteeseen vielä aikoihin.

Pienet muutokset ja parannukset antavat uskoa siihen, että Silent Hunter 4 tulee vielä jonain päivänä olemaan sarjan paras peli ja erinomainen sukellusvenesimulaatio. Puutteiden, bugien ja löperön suunnittelun johdosta se ei kuitenkaan ole sitä vielä. Hardcore-fanit halunnevat tsekata pelin joka tapauksessa, mutta arkisempien sukellusvenekomentajien ei ole vielä mitään syytä vaihtaa vanhaa venettään uuteen komennukseen.

 

Tekijä: Ubisoft Romania
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Intel Core2Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt DDR 800, Windows Vista
Saatavilla: PC
Pelin kotisivut: http://silenthunter4.uk.ubi.com/

 

Lue lisää eDomesta

Silent Hunter IV – valtamerten saalistajat syynissä (osa 1/3)

Silent Hunter IV – valtamerten saalistajat syynissä (osa 2/3)

Silent Hunter IV – valtamerten saalistajat –haastattelu (osa 3/3)

Silent Hunter torpedoi Sims 2:n

Silent Hunter III – harmaiden susien aikakausi

 

Toinen mielipide

Upea simulaatio. Herkullinen. Tykkään. Paitsi bugeista en tykkää. 1.0 ja 1.01 olivat lopulta hirveitä kokemuksia, kun peliä koko ajan tallennettava kaatumisten varalta. Lopulta en pystynyt edes katsomaan käskyjä tehtävän aikana, peli kaatui siihen. Mutta toimiessaan peli kyllä antoi parhaimmillaan huikeita elämyksiä, joiden tasoisia olen kokenut vain harvoin. Erilaiset säätilat, jännittävä seilaaminen ja meikäläisen mielestä uskomattomat visuaalit tarjosivat fiilareita, jollaisiin moni peli ei ole kyennyt. Ja pelattavuus on – kaatumistauti pois lukien – erinomainen. Pitääpä kokeilla 1.2:sta, jospa se nostaisi Silent Hunter 4:n sille kuuluvalle jalustalle.

Jukka O. Kauppinen

Versio 1.2 toi muassaan herkkugrafiikat

Pelin 1.2-päivitys toi muassaan uudet graafiset optiot. Nyt peli renderoi grafiikan myös korkeampiin tarkkuuksiin ja tarjoaa lisää visuaalista tykitystä. Oheiset kuvat on otettu versiosta 1.2 1680×1050-tarkkuudella, käytössä 16x Anti-Aliasing ja 8x Anisotropic.

Klikkaa kuvia nähdäksesi kuvakaappaukset täydessa koossaan:

K niin kuin Kuolema

Silent Hunter IV:n julkaisuversiosta tuli jotenkin mieleen Britannian laivaston K-luokan sukellusveneluokka. Ensimmäisen maailmansodan merille tarkoitetut K-veneet olivat niin perusteellisen totaalisesti flopannut sotateknologian epätaidonnäyte, että ei mitään rajaa. Silent Hunter IV on kuitenkin päivitettävissä kuntoon, K-veneiden kohtalo oli päätyä historian hämärille sivuraiteille. Lue lisää Tekno-Kekon mielekkäästä maailmanhistoriasta: 1918: K niin kuin Kuolema – sukellusveneet jotka osasivat sukeltaa