Sin & Punishment: Successor of the Skies (Wii)

28.05.2010 17:00 | Muropaketin toimitus

Treasure on joillekin pelaajille tuttu Ikarugan ja Radiant Silvergunin kaltaisista peleistä. Tämä pieni japanilainen yhtiö on kuitenkin tehnyt paljon muitakin pelejä. Yksi näistä on alkujaan vain japanilaisten iloksi N64:llä jäänyt Sin & Punishment, joka on sittemmin julkaistu länsimaissa Wiin Virtual Consolelle.

Jonkinasteiseksi yllätyshitiksi yltänyt menestys yllytti Nintendon tekemään pelille jatkoa Treasuren kehittämän Sin & Punishment: Successor of the Skiesin muodossa. Lopputulos on edeltäjäänsäkin huikeampi shoot’em’up-vuoristorata ja samalla Treasuren paras peli.

Ammushelvetti Redux

Sin & Punishment 2 on raiteilla kulkeva shoot’em’up, jossa pelaajan täytyy keskittyä kahteen asiaan: ohjaamaan hahmoaan ammusmerten läpi ja samalla aiheuttamaan niin paljon tuhoa kuin mahdollista. Molemmat ovat yksikseenkin haastavia tehtäviä, mutta peli vaatii jo normaalilla vaikeustasollaan molempien osalta lähes täydellisyyttä. Vaikeustasoja on kolme ja jos taitojaan yhtään epäröi, kannattaa harkita ensimmäiselle pelikerralle helpointa vaihtoehtoa. Jo normaalilla vaikeustasolla pelaaja kohtaa erittäin haastavia pätkiä ennen puoltaväliä. Peli on suhteellisen antelias checkpointtien suhteen, joten läpipeluu ei ole silti täysin mahdotonta. Kuolema nollaa kuitenkin pistetilin.

Pelaamisen perusteet ovat suhteellisen yksinkertaiset. Eri hyökkäystapoja on muutamia. Normaalin pistoolin ja miekanheiluttelun lisäksi käytössä on voimakas laajempaa tuhoa aiheuttava räjähtävä ammus, jolla kestää aikansa latautua käytön jälkeen. Tuliaseiden käyttö vaatii tietysti tähtäämään ruudulle Wiimotella, mikä on todella paljon tarkempi ja nopeampi tapa tähdätä kuin tähtäimen liikuttelu ohjaimen tatilla. Tämän vaikutus näkyy siinä, että vihollisia hyppii esiin joka puolelta ruutua. Tattitähtäys ei pysyisi niiden perässä, mutta Wiin ohjaimella se on vaivatonta.

Hyökkäämisen lisäksi on tärkeä opetella myös selviytymään vihollisten hyökkäyksistä. Miekan iskut eivät vain vahingoita lähelle pyrkiviä vihollisia, niillä voi myös torjua monenlaisia hyökkäyksiä ja lyödä esimerkiksi ohjukset takaisin vihollisia päin. Miekkakombon tekeminen jättää kuitenkin hetkeksi suojattomaksi, mikä voi olla monissa tilanteissa vaarallista. Miekan heiluttelu ei siis tarjoa loputonta suojaa. Silloin kun se ei riitä, pelaaja voi suorittaa väistöpyörähdyksiä ja maassa ollessaan myös hypätä vihollisiskujen yli. Osumien välttely on kuoleman välttämisen lisäksi tärkeää myös siksi, että näin bonus-kerroin pysyy mahdollisimman korkealla, jolloin pisteitä kertyy nopeammin.

Successor of the Skies antaa Treasuren aikaisempien shoot ’em up -pelien tavoin petollisen yksinkertaisen ensivaikutelman. Lopulta se muuttuu monimutkaiseksi itsekuria vaativaksi akrobatiaksi, jonka aikana pitää oppia olemaan kuolettava samalla kun ohjailee hahmoaan ammushelvetin keskellä. Jos haluaa alkaa kerätä huippupisteitä ja päästä kentät sekä koko pelin kuolematta läpi, pitää oppia hyödyntämään kaikkia pelimekaniikan hienouksia ja vihollisten heikkouksia.

Toimivan pelimekaniikan lisäksi shoot ’em up tarvitsee erinomaisia kenttiä ja niitä uudessa Sin & Punishmentissa riittää. Kentät ovat täynnä intensiivistä ja vaihtelevaa toimintaa. Jo ensimmäisessä kentässä väistellään kuolettavia säteitä ja ohjuksia ihan tosissaan heti lyhyen tutoriaalipätkän jälkeen, eikä toiminta juurikaan lakkaa muuten kuin välipätkien ajaksi. Kentät eivät tyydy toistamaan itseään, vaan pelityyli vaihtelee Star Fox -henkisestä lentelypelistä enemmän Treasuren muita shoot’em’up-pelejä muistuttaviin pätkiin. Pääseepä pelissä ajelemaankin F-Zeromaisessa hengessä. Peli yllättää joka käänteessä tavoilla, joista monet muut voivat vain uneksia.

Tarjolla on myös coop-tila. Toinen pelaaja ei kuitenkaan saa ohjattavakseen omaa hahmoaan, vaan hänen täytyy tyytyä osoittelemaan ruutua Wiin ohjaimella. Toisella pelaajalla onkin vain tukirooli, mikä on harmittava, mutta kuitenkin ymmärrettävä ratkaisu. Ruutu on muutenkin jo niin täynnä räjähdyksiä, ammuksia ja muuta silmänkarkkia, että toinen ruudulla äheltävä hahmo voisi vain tehdä pelaamisesta turhankin sekavaa. Vaikka idea kuulostaa pettymykseltä paperilla, se toimii käytännössä kiitettävän hyvin.

Sin & Punishment 2:sta on vaikea keksiä mitään muuta vikaa kuin sen ristiriitaisesta pituudesta. Joitain ilahduttaa se, että Successor of the Skies on lajityypissään pitkä. Yksittäinen kenttä saattaa kestää helpostikin puoli tuntia ja koko pelin läpäisyyn uppoutuu yli neljä tuntia. Pitkästä kestosta johtuen läpipeluu pisteidenjahdin yhteydessä on kuitenkin turhan aikaa vievää puuhaa. Niin hyvin suunniteltuja ja hauskoja kuin pomotaistelut ovatkin, välistä tuntuu, että Treasure on ollut liiankin suuruudenhullu. Hyvilläkin pelaajilla pettää varmasti usko siinä vaiheessa, kun on kuolemaisillaan ja yksittäisen kentän kolmas loppari tarjoaa vielä toisenkin posken. Kentät olisi voitu paloitella hieman pienempiin palasiin, ettei mielenterveys järkkyisi aivan niin paljoa kymmenien miljoonien pisteiden valuessa hukkaan. Tarjolla on onneksi myös mahdollisuus pelata yksittäisiä kenttiä, mikä sopii paremmin lyhyisiin pelihetkiin ja auttaa kenttien opettelussa.

Ei vertaista

Sin & Punishment 2 loksauttaa leukoja useampaan otteeseen pelin aikana. Sen grafiikoiden hienous ei ole niinkään yksityiskohdissa kuin uskomattomassa sulavuudessa, joka ei hidastu tai häiriinny tapahtui ruudulla miten paljon tahansa. Hektisen toiminnan takia pelaaja ei yleensä edes ehdi kiinnittää huomiota hahmomallien hienoiseen kulmikkuuteen tai ohikiitävien kallioiden tekstuureihin.

Toimintaa siivittää hyvin taustalle sopiva musiikki, joka ei tosin tarjoa mitään vielä vuosien kuluttua muistettavia melodioita. Välipätkissä kuultava ääninäyttely ja dialogi vaihtelee surkeasta juuri ja juuri siedettävään. Ne voi onneksi hypätä yli ilman sen suurempaa katumusta.

Treasure on ylittänyt itsensä. Jos luuli, että alkuperäinen Sin & Punishment, Ikaruga tai Radiant Silvergun olivat parasta mihin Treasure pystyy, Sin & Punishment 2 räjäyttää mielen. Se on täynnä uskomattoman intensiivistä, mielikuvituksellista ja vaihtelevaa räiskintää. Se on puhdasta pelaamista ilman sen suurempaa pyrkimystä tehdä peleistä taidetta tai tarjota elokuvamaista tarinaa. Se ei ole pelkästään Wiin, vaan myös yleisesti pelien parhaimmistoa.

 

Tekijä: Treasure
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: Sin & Punishment: Successor of the Skies
Petteri Kaakinen

 

Lue myös

2010 FIFA World Cup South Africa (PS3, Xbox 360)

Alpha Protocol -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Lost Planet 2 (PS3, Xbox 360)

Monster Hunter Tri (Wii)

Phantasy Star Zero (DS)

Red Dead Redemption (PS3, Xbox 360)

Settlers 7: Paths to a Kingdom (PC)

Super Mario Galaxy 2 -ennakko (Wii)

 

Muropaketin uusimmat