Singularity (PC, PS3,Xbox 360)

29.07.2010 18:30 Muropaketin toimitus

Viime aikoina lähinnä perseilystään tunnettu Activision toi kaikessa hiljaisuudessa kauppoihin räiskintäveteraani Raven Softwaren uusimman teoksen. Peliä on markkinoitu lähes rikollisen huonosti enkä olisi itsekään luultavasti huomannut sitä, ellei minua olisi nakitettu arvostelemaan sitä.

Jämäpeliksi luulemani Singularity osoittautui yhdeksi vuoden suurimmistä yllättäjistä, joka tarjoaa maukkaan annoksen kommunistien ja mutanttien lahtausta muutamalla uudella jipolla maustettuna.

Aina välillä joku aloitteleva pelinkehittäjä tekee hyvän pelin, joka hiipii kauppoihin kaikessa hiljaisuudessa jonkin pienen julkaisijan kautta. Näillä ei ole varaa eikä osaamista markkinoida peliä näyttävästi, jolloin sitä ei kukaan huomaa ostaa. Pian peli kerätään kaupan hyllyiltä haudattavaksi New Mexicon erämaille.

Jostain syystä tämä kovin tavallinen tarina uhkaa myös Singularityä, vaikka sen takana on maailman suurin julkaisija. Ehkä Activision ja Raven hakevat uskottavuutta indie-kehittäjinä, sillä peli on muutenkin kuin kahden kenkälaatikossa asuvan puolalaisen tekemä – karu reunoilta, mutta sydämeltään kultaa.

Vaara uhkaa menneisyydestä

Kylmän sodan ollessa kylmimmillään löysi veli venäläinen syrjäiseltä Katorga-12 –nimiseltä saarelta mystistä E99 alkuainetta, jolla on aikaa ja todellisuutta vääristäviä ominaisuuksia. Ainetta aletaan kuumeisesti tutkia, vilpittömänä tarkoituksena kehittää muutama tuomiopäivän ase turvaamaan sosialismin aatetta.

Kuten tiedemiesten kokeet yleensä, myös tämä meni odotetusti pieleen vähemmän yllättävin ja räjähtävin seurauksin. Neuvostoliittolaiset evakuoivat saaren, ja onnettomuus unohdetaan vuosikymmeniksi, kunnes amerikkalainen satelliitti havaitsee alueelta outoa säteilyä. Paikalle lähetetään ryhmä erikoisjoukkojen erikoismiehiä, mutta pian asiat menevät perusteellisesti pieleen. Tyhmästi nimetyn päähenkilö Nate Renkon harteille jää arvokas tehtävä: pelasta maailma ja estä sosialistisen presidentin valtaannousu Suomessa.

Pelin ympäristöstä tuli mieleen Venäjällä oikeasti sijaitseva Novaja Zemljan saari, johon rakennettiin 1950-luvulla ydinaseiden testipaikka. Visuaalisesti Katorga-12 ei loksauta leukaa, mutta taso on nykystandardien mukaista perushyvää, tosin paikoitellen grafiikan taso vaihtelee todella hyvän ja nopeasti sutaistun näköisen välillä. Peli kärsii samasta värittömyydestä kuin Fallout 3, joka taas on ilmeisesti jokin postapokalyptisten maailmojen ominaisuus.

Aika kone

Renkoa vastassa on erilaisia mutantteja ja venäläisiä sotilaita, jotka ovat ärsyttävän puhun-englantia-hassulla-aksentilla –koulukunnan kasvatteja suoraan ääninäyttelyn aletorilta. Vastaantulijoita laitetaan kumoon joukolla erilaisia aseita, joiden valikoima voisi olla mielikuvituksellisempikin, mutta ehkä joku räiskintöjen kirjoittamaton sääntö määrää, että joka pelissä täytyy olla vähintäänkin pistooli, haulikko, konepistooli ja tarkkuuskivääri.

Arsenaaliin mahtuu onneksi pari hauskempaakin oivallusta, kuten Seeker-kivääri, jonka luoteja voi ohjata lennossa. Aseita ja pelihahmoa voi päivittää pelin aikana erityisillä automaateilla, joissa valuuttana käy ympäri pelialuetta löytyvä E99-teknologia.

Singularityn varsinainen jippo on mielikuvituksellisesti nimetty Time Manipulation Device, aikaa ja painovoimaa vääristävä laite, joka on kuin Half-Life 2:n gravitygun potenssiin kaksi. Laitteella voi tehdä kaikkea pikkukivaa, kuten nuorentaa ja vanhentaa esineitä, muuttaa vihollisia tomuksi, pysäyttää aikaa sekä nostella tavaroita. Aika ajoin räiskintää rytmitetäänkin pienillä pulmilla, joita ratkaistaan TMD-laitteella aikaa ja esineitä manipuloimalla.

Koska pelimoottori ei salli aivan mitä tahansa, jää hauskan aseen potentiaalista paljon käyttämättä, mikä on hieman sääli. Peliin on kuitenkin saatu mahdutettua mukavasti kikkailtavaa ja laitteen ominaisuudet lisääntyvät loppua kohti, eikä siitä tule missään vaiheessa turha lelu.

Hyvät kyydit

Singularity ei alkuun säväyttänyt omaperäisyydellään, sillä mukana tuntuivat olevan kaikki mahdolliset kliseet helikopterionnettomuutta ja tajunnan menettämistä myöten.

Nihkeästi alkanut peli nappasi kuitenkin otteeseensa, kun aikavääristymä vilautti menneisyyttä, jota Renko tietämättään muutti. Juoni on juuri niin looginen kuin voisi olettaa aikamatkustuspeliltä, mutta samalla se onnistuu olemaan viihdyttävä ja hieman yllätyksellinenkin.

Ontosti alkanut tarina saa nopeasti lihaa luidensa ympärille ja täydentyy bioshockmaisesti sieltä täältä paljastuvilla ääninauhoilla ja kirjeillä. Lisää tunnelmaa kertyy Fallouteista tutuista kylmän sodan propagandavideoista. Esikuvat tunnistaa, mutta mallia on sentään otettu lähinnä hyvistä peleistä.

Pelistä paistaa läpi hassu pienen budjetin olemus, mikä on aika erikoista ottaen huomioon kehittäjän ja julkaisijan. Ehkä budjetista ja aikatauluista on tullut kiistaa, jolloin Raven ei ole voinut toteuttaa kaikkea haluamaansa.

Singularityssä ei vaelleta vapaasti, eikä pulmiin ole useita erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Se etenee raiteilla, mutta kyyti on kuin vuoristoradalla. Tunnelma vaihtelee taitavasti veitsellä leikattavan painostavasta kauhusta hektiseen toimintaan, eikä pelaaja ehdi kyllästyä missään kohdin. Singularity onkin paljon enemmän kuin osiensa summa. Kliseistä ja pienistä puutteista huolimatta se on suunniteltu loistavasti ja toiminta on rytmitetty onnistuneesti.

Singularity ei ole se peli jonka veisin vihille, mutta annoin sille mielelläni kyytiä viikonlopun – eikä harmittanut yhtään. Olisikin sääli, jos se jää pelitanssien seinäruusuksi.

Ai niin. On siinä moninpelikin, mutta ilmeisesti vain siksi, ettei räiskintäpeliä saa nykyään julkaista ilman moninpeliä. Xbox-versiolla se jäi kuitenkin testaamatta Silver-tilin johdosta, mutta päällisin puolin en tainnut menettää mitään. Moninpelillä ei näytä olevan paljoa tarjottavaa, eikä Singularityä kannatakaan ostaa ainakaan sen takia – vaan ihan muista syistä.

Tekijä: Raven Software
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360.
Laitevaatimukset: Windows XP tai parempi, Pentium D 2.8 Ghz tai vastaava, GeForce 8800 GT -näytönohjain, jossa 256 Mt muistia tai vastaava, 1 Gt muistia, 8 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1 samalla koneella, 2-16 verkossa
Pelin kotisivu: http://www.singularity-game.com
Henri Heikkinen

Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.

Toinen mielipide

Heti alkuun disclaimer: olen aina tavallaan pitänyt Ravenin peleistä. Wolfenstein oli ihan kiva, joskaan ei ongelmaton räiskintäpeli. Sama pätee muutenkin firman miltei kaikkiin teoksiin. Mutta yhteistä näille on se, että ne ovat lisenssipelejä. Kun Raven pääsi vihdoin tekemään omaa juttuaan, tulokset lunastivat odotukset.

Tai oikeastaan, mitkä odotukset? En odottanut Singularityltä mitään, koska en osannut odottaa koko peliä. Activision kämmäsi täydellisesti pelin mainonnan ja ennakkoon siitä ei näkynyt juuri mitään, paitsi pari hassua traileria. Tämä on harmi, sillä kyseessä on Ravenin paras peli, jolle jokaisen räiskintäfanin kannattaa antaa tilaisuus.

Kuunnelkaa siis minua, älkää Bobby Kotickia: Singularityssä yhdistyvät kiinnostava juoni, mielenkiintoiset pelimekaniikat ja erittäin toimiva perusräiskintä. Ajan kanssa roplaaminen on hauskaa, juoneen mahtuu sen verran käänteitä ja yllätyksiä, että arvailtavaa riittää loppumetreille ja mikä tärkeintä, pelaaminen on hauskaa. Perusaseilla räiskiessäänkin tuntee koko ajan tekevän vihollisiinsa reippaasti vahinkoa ja aikamanipulaation voimistuessa pelaajasta tulee lopulta melkoinen sodan jumala.

On miltei rikollista, että Singularityn kohtalona on vaipua johonkin alelaarin nurkkaukseen samalla kun paljon huonommat pelisarjojen tusina-jatko-osat saavat jättimäiset markkinointibudjetit. Ole fiksu, osta Singularity. Voit kiittää myöhemmin.

Miikka Lehtonen