Skate 2 (PS3, 360)

13.02.2009 18:00 Miikka Lehtonen

Reilun vuoden takainen Skate oli tervetullut tulokas rullalautailupelien maailmaan. EA:n pelinavaus hylkäsi Tony Hawk –sarjan älyttömän kikkailun ja keskittyi tarjoamaan pelaajalle realistisen skeittailukokemuksen. Tässä se myös onnistui, sillä peli toimi mainiosti.

Vahvojen myyntien ansiosta jatko-osa oli itsestään selvä tapaus, eikä sitä tarvinnutkaan odotella kauaa. Suhteellisen lyhyestä kehitysjaksostaan johtuen suuria uudistuksia on turha odotella, mutta löytyykö paketista silti jotain, minkä takia Skate-veteraanin kannattaisi sijoittaa euronsa peliin?

Skate It –pelissä romutettu San Vanelonan kaupunki on taas kunnostettu, mutta entisen skeittailuparatiisin sijaan se on nyt entistä tiukemmin tiukkapipoisen Mongo Corp –megayrityksen hallinnassa. Turvamiesten väistely ja luova kiellettyihin lautailupaikkoihin hiiviskely ovat siis entistä tärkeämmässä osassa.

Kaupunki on pistetty melkoisen uusiksi, mutta samaa ei voi sanoa pelistä. Skate on Skate, joskin nyt miltei kaikilta osa-alueiltaan laajempana. Black Box on edukseen keskittänyt pelin uudistukset pääasiassa oikeille alueille ja esimerkiksi tuplannut alkuperäisen pelin temppuvalikoiman. Kyse ei ole pelkästä kosmetiikasta, sillä esimerkiksi alkuperäisestä pelistä puuttuneet plantit – eli siis vaikkapa rampin reunalla yhden käden tai jalan varassa seisoskelu temppujen välissä – ovat vihdoin mukana.

Koska luova tempuilla kikkailu oli jo alunperinkin Skaten suurinta hupia, laajentunutta temppuvalikoimaa ei voi pitää kuin hyvänä asiana. Samalla peli tosin ottaa taas pari askelta valitsemallaan suunnalla, jota kaikki eivät pitäneet viime kerrallakaan hyvänä: Skate 2 on vaikea peli.

Koska pelin keskipisteessä on pelaajan, ei siis pelihahmon, taitojen karttuminen, noviisilla tai genreen tutustumattomalla menee helposti sormi suuhun analogitatteja pyöritellessään ja temppuja erilaisilla nappikombinaatioilla muutellessaan varsinkin, jos alan slangi ei ole tuttua.

Jyrkkää oppimiskäyrää ei varsinaisesti auta se, että Skate 2 ei osaa selittää kaikkia ideoitaan ja ratkaisujaan kovinkaan hyvin. Ei ole hyvä asia, jos erilaiset temput ja kikat oppii paremmin nettiohjeita lukemalla kuin pelin opastevideoita katsomalla. Mikäli vaikeustason kuitenkin kestää ja on valmis opettelemaan, Skate 2 palkitsee.

Alas laudalta

Laajentunut temppuvalikoima ei ole Skate 2:n ainoa uudistus, sillä alkuperäisessä pelissä jalkautumista himoinneet saavat vihdoin toiveensa. Laudalta alas hyppääminen tosin ei ole niin riemukas kokemus kuin voisi toivoa, sillä jalan liikuttaessa kontrollit ovat kauniisti sanoen kömpelöt. Ehkä tässä tärkeintä ei ollutkaan estetiikka, vaan käpyttelyn avaamat uudet mahdollisuudet.

Portaiden ja muiden laudalle vihamielisten ympäristöjen yli kävelyn ohella jalan liikkuessaan voi nimittäin muokata pelimaailmaa. Monessa annetussa haasteessa pitää bongailla ympäristöstään sopivia apuvälineitä, kuten vaikka hyppyä pidentäviä ramppeja tai suuria aukkoja paikkaavia kaiteita ja sitten kiskoa niitä oikeaan paikkaan. Näin mahdottomalta tuntunut temppu muuttuu helpoksi.

Samalla tavalla hyödynnetään laajentunutta online-tukea, sillä näin luotuja omia paikkojaan voi tallentaa ja lähettää kaverien riemuksi nettiin. Mistään varsinaisesta kenttäeditorista ei ole kyse, sillä uutta ei voi luoda. Olemassa olevien paikkojen muokkaus tuo silti peliin uutta värinää.

Moninpeliä on muutenkin laajennettu mukavasti. Alkuperäisestä pelistä tutut kisatilat löytyvät yhä, mutta pelin suurin houkutus, ainakin minulle, oli sen freeskate–tila, jossa voi hypätä linjoille viiden kaverinsa kanssa vain säheltämään pelin eri alueille. Mukana on myös vajaat 150 freeskate-haastetta, joita voi suorittaa kaveriensa kanssa.

Tekipä pelissä mitä tahansa, yleensä jossain vaiheessa syntyy jotain ikuistamisen arvoista. Tällöin mainiot editorit pääsevät oikeuksiinsa, sillä niiden avulla voi leikata omista ajoistaan ja tempuistaan elokuvia, joihin voi lisäillä omia grafiikoitaan ja efektejään. Tämä oli toki mahdollista jo alkuperäisessä Skatessa, mutta muun pelin tavoin ominaisuutta on laajennettu ja viilailtu entisestään.

Ei kaikille

Skate 2 on hyvä rullalautailupeli, mutta ei varmasti tule miellyttämään kaikkia. Pelin vaikeustaso on genren sisällä melko ainutlaatuinen, koska pelihahmosi on pelin lopussa kyvyiltään prikulleen samanlainen kuin pelin aloittaessasi. Ideana onkin, että pelaaja oppii hallitsemaan lautaansa ja erilaisia temppuja paremmin ja tätä kautta kehittyy pelissä. Hieno idea, mutta jo alkuperäinen Skate osoitti, että kaikille se ei sovi. Tälle väelle Skate 2 ei varmastikaan ole se sopivin peli.

Myös pelin avoin tyyli jakaa varmasti mielipiteitä. Jotkut nauttivat varmasti siitä, että he voivat tehdä mitä haluavat, milloin haluavat. Toiset voisivat kaivata pelilleen enemmän runkoa, ryhtiä ja ohjausta. Vaikka peli opastaa yleensä löyhästi eteenpäin, siitä täysillä nauttiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

En kuitenkaan halua syytellä peliä näiden ratkaisujen tekemisestä, sillä kumpikin on selvästi harkittu ja punnittu valinta, joilla peli on haluttu suunnitella tietylle kohderyhmälle – aidosta rullalautailusta pitäville – mahdollisimman maistuvaksi. Uskon, että tämä porukka tulee saamaan Skate 2:sta rahoilleen vastinetta kiitos entistä laajemman ja paremman temppusysteemin, sekä aitoa skeittailuhenkeä huokuvan moninpeli- ja yhteisötuen.

Tekijä: EA Black Box
Julkaisija: EA
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-6 (Internet)
Pelin kotisivu: http://skate.ea.com/
Miikka Lehtonen