UUSIMMAT

Sleeping Dogs (PC, PS3, Xbox 360)

25.08.2012 15:00 | Eric Hartin

Tekijä: United Front
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PC, Windows 7, Intel i5-2600k, Geforce GTX 660Ti, 8 Gt muistia
Saatavilla: PC, Xbox 360, Playstation 3
Laitevaatimukset: PC, Windows Vista, kaksiytiminen 2 GHz prosessori, 2 Gt muistia, DirectX 10 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.sleepingdogs.net
Arvostelija: Eric Hartin

Jokaisesta kielestä löytyy ilmaus, millä kuvataan tilannetta, jossa kannattaa harkita sanojaan ja tekojaan hyvin tarkkaan – tai saa päällensä jotain, mitä ei todellakaan halua. Sleeping Dogsin tapauksessa se jokin on Hong Kongin triadit.

Hong Kong on monella tapaa otollinen paikka hiekkalaatikkorymistelylle ja on ihme, että on kestänyt näin pitkään saada moinen peli. Vaan mitä siitä – täällä se nyt on.

 

Sanoipa pelistä mitä hyvänsä, Sleeping Dogs on kokenut aikamoisen seikkailun jo kehitysvaiheessaan. Muinoin True Crime: Hong Kongina tunnettu peli ei etukäteen väräyttänyt viisareita lainkaan. Osittain siksi, etteivät True Crime -pelit olleet kovinkaan kummoista herkkua. Muistelen vieläkin sitä hämmennystä, kun Streets of LA:n huonolla ajotuntumalla ryyditetty GTA-klooni muuttui puolivälissä zombi- ja lohikäärmelahtaukseksi. Nyt on tosin kyseessä eri peli –  ja eri kehittäjä. Pitää siis tunnustaa: Sleeping Dogs yllätti. Peli on oikeasti hyvä ja alkuasetelmiltaan mielenkiintoinen.

Kahden maailman välillä

Puolikuvitteellisen Sun On Yee -triadin sisälle soluttautunut Wei Shen kävelee kahden täysin erilaisen maailman välistä rajaa. Toisella puolella on rikollisorganisaatio, josta pikku hiljaa kehkeytyy perhe. Toisella on taas poliisielämä laitoksessa, joka ei Weihin oikein luota. Wei on kovin epäilyttävä henkilö aidan molemmin puolin, mutta eri syistä.

Vaikka tarina on suhteellisen arvattava, pitää se hyvin matkassaan. Hahmogalleriasta näkee melkeinpä ensisilmäyksellä kuka kuolee, kuka ei ja kuka oikeasti siellä taustalla vetelee vivuista. Se ei loppupeleissä haittaa, sillä hahmojen toilailu on enimmäkseen oikein miellyttävää seurata.

Rikolliselämä organisaatiossa on tuttua Grand Theft Autoista ikään – ensin aloitetaan pohjakerroksesta ja siirrytään hiljalleen kovempiin keikkoihin. Itämaisen sävytteensä hommaan tuo taistelusysteemi. Hong Kongissa kun ei kauheasti pistooleja käytetä, vaan nyrkit heiluvat sitäkin enemmän.

Nyrkit viuhuvat

Taistelujärjestelmä tuo mieleen monet taistelupelit ja erityisesti Assassin’s Creed -sarjan. Järjestelmä sisältää kolme perushyökkäystä: vahvan hyökkäyksen, heikon hyökkäyksen sekä heiton. Näiden lisäksi pelaajille annetaan mahdollisuus torjua vastapuolen hyökkäys. Kaksi hyökkäyksistä on sidottu yhteen nappiin. Heikon ja vahvan hyökkäyksen ero on pitkälti siinä, että vahvassa hyökkäyksessä nappia pidetään pitkään pohjassa. Heitoissa pääsee käyttämään ympäröivää areenaa hyväksi. Onko lähellä puhelinkoppia? Sähkölaatikkoa? Uunia? Siinä vain pari esimerkkiä, mihin porukkaa voi heittää.

Viimeiseksi listattu torjuntamahdollisuus oli omalla kohdalla se ylivoimaisesti käytetyin työkalu arsenaalissa. Se on nimittäin suhteellisen riskitöntä ja oikea ajoitus avaa mahdollisuuden vetää riskittä vihollista täyttä häkää dunkkuun. Suurin osa taisteluajasta kului kärkkymiseen, sillä lähes koskaan ei kannata olla se, joka aloittaa mätkimisen.

Pyssyjäkin löytyy ja niiden käyttäminen nojaa tuttuun ja turvalliseen suojasta ampumiseen. Aina välillä suojasta pääsee tekemään bullet time -manöövereitä, mikä tuo oman mausteensa räimeeseen. Selkeästi silti huomaa, että lähitaistelu on se, mihin kaikki paukut laitettiin.

Jättimäinen hiekkalaatikko vai onko sittenkään?

Entä ne isommat jutut? Sleeping Dogsin Hong Kong on yksityiskohdat huomioiden alkuun suorastaan järkyttävän kokoinen. Illuusio jättimäisestä hiekkalaatikosta rapistuu hieman, kun pääsee pelailemaan tarinatehtäviä. Aika suuri prosentti tutkittavista asioista ja pikkuyllätyksistä on selkeästi ripoteltu juuri sinne tarinatehtävien tienoille. Valitettavasti hieman silmiään auki pitänyt pelaaja näkee tarinatehtävien aikana lähes kaiken, mitä pelillä on ylipäätänsäkään tarjota. Vaikka tarina on 15 tunnissaan suhteellisen pitkä, on sääli, että sen jälkeiset nähtävät summautuu kasaan salkkuja ympäri ämpäri pelialuetta sekä hakkeroinnin tapaisiin tympeisiin minipeleihin.

Jo tarinan aikana syliin viskotaan aivan uskomattomia määriä valuuttaa. Huomasin noin puolessa välissä tarinaa, että lompakko pursuili rahaa. En yksinkertaisesti keksinyt enää mihin sitä voisi tuhlata. Virtuaalisessa Hong Kongissa vaatteet olivat kaikki suhteellisen halpoja, peli käytännössä tarjoaa parhaat autot valmiiksi ja kaikki muu oli niin halpaa, että se oli ilmaista. Ihan peruspelaamisen aikana ainoa haaste rahankäytölle oli lopulta löytää se kauppa, mistä löytyi juuri sopivannäköiset vaatteet.

Sleeping Dogsin PC-versiosta täytynee mainita, että ohjaus toimii parhaiten padin kera. Näppäimistön ja hiiren kanssa pelin ohjaus sisälsi käsintuntuvaa viivettä, mitä padin kanssa ei ollut. En tiedä, mitä ovat tehneet, mutta selkeä konsoliporttaus on kyseessä. Graafisia asetuksia ja näppäimistölle bindattuja nappeja pääsee sentään säätämään, ettei porttaus ihan sieltä huonoimmasta päästä ole. Pieni varoitus vain.

Kokonaisuutena Sleeping Dogs oli oikein miellyttävä yllätys. Se ei ole tajuntaa räjäyttävä mestariteos, mutta ongelmistaan huolimatta kokemus jäi selkeästi voiton puolelle. Pienillä korjauksilla yltäisi vuoden peliksikin, mutta nyt joutuu tyytymään vain hyvänä olemiseen.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Sleeping Dogs – triadeja Hong Kongin hiekkalaatikossa

”Älä herätä nukkuvaa karhua.” Se kuvaa päähenkilön matkaa pelissä niin ammatilliselta kuin henkilökohtaiselta näkökannalta, kun hänen täytyy miettiä ja harkita jokaista askeltaan. Ketä pitäisi pelätä ja varoa, kenen häiritseminen saattaa olla vaarallista. Päähenkilömme on itsekin kuin nukkuva karhu, joten mielestämme pelin nimi tavoittaa upeasti hänen roolinsa triadien  salaiseen rikolliseen maailmaan soluttautuvana kyttänä.

Lue myös

Deadlight (Xbox 360)

Decisive Campaigns: Case Blue (PC)

Forza Motorsport 4: July Car Pack DLC (Xbox 360)

Iron Brigade (PC, Xbox 360)

Max Payne 3: Local Justice Pack DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Orcs Must Die! 2 (PC)

Wreckateer (Xbox 360)

 

 

Keskustelu

Hauska peli kyllä ja genren ”uudistukset” ja painotus meleetaisteluun kunnioittavat kivasti alkuperäismateriaalia.

Myös autoista räiskintä oli jotenkin paljon elokuvamaisempaa kun sai röpötellä renkaisiin ja autot heittelevät hienoja voltteja :D

Saas nähdä miten GTA5 tähän vastaa :)

Melkein jätin pelin ostamatta, mutta koska mitään muutakaan mielenkiintoista ei ollut kesän aikana julkaistu, niin päätin pelin steamista napata. Ja onneksi nappasinkin. Peli oli alusta loppuun todella hyvä pienistä kontrolliongelmistaan huolimatta (PC). En tiedä olisiko peli ollut pädillä parempi, mutta en liiemmälti nähnyt ongelmaa hiiressä ja näppiksessä joten pelasin pelin niillä läpi.

Itselläni rahan tuhlaaminen ei ainakaan tuottanut ongelmaa. Parhaimmat autot maksoivat omaisuuksia ja oli kiva tunnelman mukaan valita millä autolla sitä tänään ajaisi. Ja kun kerran oli yhden auton ostanut, sen sai spawnattua ”Parking Lot”:sta niin monta kertaa kuin halusi. Ei tarvinut pelätä romuttavansa sitä törkeän kallista urheiluautoansa.

Omasta mielestäni ajomalli, lähitaistelut ja räiskintä toimi pelissä mainiosti. Erityisesti ajaminen oli kivaa. Kovissakin vauhdeissa autoa oli suht helppo hallita ja moottoripyörätkin oli huomattavasti turvallisempi ajaa kuin monissa muissa Open World peleissä.

Kaikin puolin viihdyttävä paketti. Ei aivan täydelliksesi hiottu timantti, mutta todella positiivinen yllätys kuitenkin.

Tuli pelattua PC:llä jotakuinkin 100% completionilla läpi. Ohessa mietteitä/kritiikkiä ja vain hienoisia spoilereita. Tutkan alla täysin lentäneelle pelille täytyy antaa yllättävän paljon kiitosta. Ei tosiaan mitenkään mindblowing, mutta ihan viihdyttävä.

Lähitaistelusysteemi oli toimiva, vaikkakin nojasi ikävän paljon juuri counter-liikkeen odottamiseen. Hankala tosin nähdä miten muutenkaan tuota lähteä toteuttamaan, että saisi pidettyä sulavuuden ja riittävän toimivuuden. Ajelutuntuma oli välttävä, joissakin autoissa ja moottoripyörissä vähän häiritsevä. Tarina oli genrelle tyypillisiin peleihin verrattuna aikuismaisempi, loppupuolella päähenkilön paras ystävä suolestettiin riippumaan ja itse päähenkilöä kidutettiin kirurginveitsillä ja porakoneella. Ei ihan perus kasuaalimenoa siis, triadimaailman raakuutta tuotiin esiin.

Minipelit kävivät kaikki piilotetut lockboxit/kamerat/jne etsien lähinnä ärsyttäviksi alun jälkeen, eikä niistä mitään varsinaista hyötyä saavuttanutkaan. Rahaa oli ostaa puoli kaupunkia pelin loppuvaiheessa, miksei ollut enempää asioita mihin tuhlata? Peli tarjosi mekaniikkana pikkurahalla ostettavia ajastettuja parannuksia ruoan (regeneration) / energiajuoman (+ melee dmg) / yrttiteen (- dmg taken) / hieronnan (+ face xp gain) muodossa, ja henkilökohtaisesti vihaan kaikenlaisia väliaikaisia bonuksia. Tuntuu että en pelaa peliä sataprosenttisen hyvin ellen käy aina näitä buffeja hankkimassa täyteen, ja se tuntuu turhalta epämiellyttävältä työltä. Myös tyttöystävät olivat konseptina kovin irrallinen ja täysin hukkaan heitetyltä tuntuva lisä. Karaokea? Kukkotappeluita? Bitch please.

Asevalikoima tuntui valitettavan rajalliselta, ja realistisesti ei muuta pystynytkään kuljettamaan piilossa huomiota herättämättä mukanaan kuin pistoolia (miksei meleeasetta kuten keittiöveistä saanut taskuun?) – tuli huomattua vaan että pelillä oli paha tapa hävittää joidenkin tehtävien jälkeen savuna ilmaan se taskuun jäänyt ase.

Itselle on helpointa kritisoida ja tarttua pelin negatiivisiin puoliin, mutta Sleeping Dogs on niistäkin huolimatta kuitenkin kokeilemisen arvoinen peli. Peliä käynnistellessä ei ollut TotalBiscuitin ”WTF is …” -videon katsomisen ohella sen enempää odotuksia, enkä kadu pelin parissa vietettyä aikaa. Tarina osoittautui riittävän viihdyttäväksi tarjotun äksönmätön ohessa.

Muropaketin uusimmat