Sly 3: Honor Among Thieves (PS2)

Sly-pesukarhun johtaman varaskoplan kolmannella turneella lähdetään jälleen seikkailemaan yön pimeydessä eri mantereilla, keventäen siinä ohessa kierojen kroisosten ja muiden laitapuolen kulkijoiden rahavaroja. Jossain disneymäisen fantasian ja film noir -henkisen seikkailukomedian välimaastossa risteilevä Sly Raccoon -sarja on erikoinen yhdistelmä tasohyppelyä, seikkailua ja hiiviskelyä. Kolmannessa osassa palaset on vihdoin hitsattu ja hiottu niin tiiviisti yhteen, ettei kuulkaa tahdo sanatkaan riittää kehumiseen.

Sly 3:n stoori kuljettaa kehvelikoplaamme jälleen kerran vinhasti ympäri maita ja mantuja. Seikkailun aikana tutuksi tulevat muun muassa Italia, Japani sekä Karibian saaristot. Kenttäsuunnittelu on kautta linjan erinomaista ja jokainen ympäristö tuntuu omalta yksilölliseltä kokonaisuudeltaan. Miljööt ovat tarpeeksi monipuolisia pitääkseen mielenkiintoa yllä, mutta riittävän kompakteja ettei pelaaja pääse eksymään. Koplan ydinkolmikon yksilölliset vahvuudet on otettu hyvin huomioon ja kentät on tasapainotettu huolella. Slyn valtti on ketteryys ja nopeus, Bentley-kilpikonna luottaa teknisiin apuvälineisiin ja Murray-virtahepo räimii eteenpäin raa’an voiman avulla.

Kamut

Pelin juoni keskittyy Slyn pyrkimyksiin koota isompi varaskopla ympärilleen ja luovia tiensä Cooperin perheen aarrekammioon, jonka uumenissa lepäävät kaikki varassuvun rikkaudet. Kakkososan käänteiden jälkeen ydintrio otti pahasti takkiin ja alussa lähdetäänkin hakemaan new age -hippilöintiin hurahtanutta Murrayta takaisin ruotuun. Pian Sly löytää itsensä sompailemasta pitkin Tellusta pestaamassa niin uusia tuttavuuksia kuin vanhoja vihollisiakin koplaa täydentämään.

Jokainen uusi hahmo tuo uutta ulottuvuutta pelaamiseen. Yksinkertaisesti Guruna tunnettu Murrayn oppi-isä osaa noitua heikkomieliset käskynalaisikseen, teknoässä Penelope keskittyy radio-ohjattaviin vekottimiin, kalaplayboy Dimitri on vesipeto vailla vertaa ja kung fu -karhu Panda King räjähde-ekspertti. Erikoisena jippona pelaamaan pääsee myös Slyn rakkaalla arkkivihollisella Carmelitalla, pariin kertaan jahdaten myös Sly-parkaa energiatykki laulaen. Skitsofrenistä jos mikä!

Itse seikkailun ohella merkittävässä roolissa on katuja mittailevien vartijoiden rahapussien keventäminen, mikä onnistuu hahmosta riippuen sekä leipomalla turpaan että tyhjentämällä taskut pahalaisen huomaamatta. Ryövätyillä kolikoilla voi ostella erinäisiä apuvälineitä ja parannuksia, joita löytyy moneen lähtöön. Massia kerääntyy melko hissukseen kovallakin taskuvarkailulla, joten riittävän rahasumman haaliminen uuteen härpättimeen ottaa aikansa ja tuntuu siksi aina palkitsevalta. Osa välineistä on myös pakkohankintoja ja etenkin Slyn luotettava riippuliidokki on kovassa käytössä stoorin edetessä.

Pelimoottori on hämmästyttävän taipuisa. Pääasiallisesti pelaaminen koostuu platform-hissuttelusta ja tehtävien suorittamisesta eri hahmojen vahvuuksia hyödyntäen, mutta luontevasti juonen kulkuun liitetyt alipelit maustavat kokemuksen aivan omanlaisekseen. Oli kyseessä sitten Penelopen rc-autolla hurjastelu, haikaloilla ratsastaminen Gurun pöksyissä tai vaikkapa ilmassa taisteleminen kaksitasokoneilla, pelikokemus ei ehdi missään vaiheessa taantua yksitoikkoiseksi. Sly 3:n avainsana on kekseliäisyys.

Häntä heiluu ja hermo palaa

Sucker Punchilla oli toimiva resepti plakkarissa jo ensimmäisen Sly-pelin ilmestyessä, joten kolmannen osan pääpaino on ollut tutun konseptin viilaaminen. Niin puitteet kuin sisältökin on suitu täikammalla virheettömäksi. Platform-pelin kaksi elinehtoa, ohjattavuus ja kamera, toimivat ilmiömäisen hyvin ja pelaaminen on ihastuttavan mutkatonta. Värikäs ja eläväisen sarjakuvamainen grafiikka tahtoo pudottaa silmät päästä ja tyylikäs, vanhojen seikkailuelokuvien henkeä vaaliva musiikki on tunnelmallisuudessaan omaa luokkaansa.

Vaikka viekkaan pesukarhumme tähdittämiä pelejä on markkinoitu lapsiystävällisinä ja ne sopivat pienemmillekin varsinaisen sisältönsä suhteen, on etenkin Sly 3:ssa haastetta ja kiperiä tilanteita aikuisempaankin makuun. Etenkin moniosaiset ja suurieleiset lopputaistelut ovat välillä suorastaan turhauttavan vaikeita, eikä pelin läpäiseminen ole todellakaan läpihuutojuttu. Pelin vetovoima pitää kuitenkin niin tiukasti otteessaan, että kiperistäkin tilanteista luovii itsensä kuiville vaikka irvisuin.

Varsinaisista jipoista puhuttaessa mukana on yksi melkoisen kypsä porkkana: osan pelin kentistä voi tahkota läpi 3D-lasit päässä. Pelattavaa riittää myös tarinamoodin pärähdettyä läpi, sillä erilaisten haastetilojen lisäksi mukana on kaksinpeli, jossa voi leikkiä rosvoa ja poliisia, hakkeroida kilpaa tai taistella ilmojen herruudesta.