Uusimmat

Sniper: Ghost Warrior (PC, Xbox 360)

07.08.2010 17:30 Jukka O. Kauppinen

Sota on suurta viihdettä. Ainakin Hollywoodin ja lukemattomien pelintekijöiden mielestä. Tuhannet sotapelit ovat tehneet tytöistä ja pojista superramboja, mutta millaista sodankäynti on nykypäivänä tarkka-ampujan silmin?

Sniper: Ghost Warriorista se ei käy selville. Tämä teos on näet tarkka-ampujasimulaatio, jossa tarkka-ampujat ovat jääneet sivurooliin. Käteen jää sekava FPS-räiskintä, joka viihdyttää parhaimmin kun pelatessaan ei piittaa käskyistä, ohjeista tai taktiikoista.

Yksi laukaus, yksi kuolema. Tai Simo Häyhän tavoin laukaus, sarrrja ja monta viivaa muistivihkoon. Sniperissa on vähän samaa fiilistä, sillä sinänsä ihan lupaavan alun peli alkaa tuntua jokseenkin kummalliselta. Tuota, minne se tarkkuuskiväärini jäi? Miksi rynnäköin vihollisarmeijaa vastaan rynkky kourassa, kranaatteja heitellen?

Tekijöillä, puolalaisella City Interactivella, ei näemmä riittänyt paukkuja kunnollisen salakyttäpelin tekemiseen. Sinänsä idea erilaisista kuvakulmista samaan operaatioon on ihan kiva, sillä eri tehtävissä pelataan milloin tarkka-ampujan, milloin perusmosurin roolissa. Jälkimmäisestä ei ole kuitenkaan pelin kotelossa mitään mainintaa. Minä halusin hiivintää, sain halvalta haisevan FPS-räiskeen.

Ja tämä pännii.

Sniper Warrior

Kehutaan peliä kuitenkin vähän. Maastoutuminen toimii pahuksen hyvin. Tarkka-ampuja sulautuu maastoon upeasti ja peli mallintaa piiloutumisen onnistuneesti. Kunhan lymyät pusikossa hievahtamatta, vihollissotilaat kuljeskelevat ohi muutaman metrin päästä, pahaa aavistamatta. Salakyttäily, havainto- ja tulitusasemien etsintä toimii.

Naamioituminen on erityisen palkitsevaa moninpelissä, kun pelaaja voi piileskellä vaikkapa isossa, tuulessa heiluvassa puskassa. Sen keskellä lymyävä, hievahtamaton pelaaja on lähes näkymätön. Toiset pelaajat voivat juoksennella ohi metrin päästä ja yllättyä selkäänsä naksuvista luodeista. Toki sama toimii toiseenkin suuntaan. Joskus ei ehdi edes säikähtää, kun jokin pusikosta sojottava tikku kääntyy ja suuliekki välähtää. Perskele. Hyvä piilo.

Myös tarkkuuskiväärillä ampuminen on mallinnettu hienosti. Nostaessaan kiikaritähtäimen silmilleen pelaajan täytyy huomioida tuulen voimakkuus ja suunta, kuten myös ammuksen ballistinen lentorata ja ennakon ottaminen liikkuvaan maaliin. Sydämen tykytys ja tähtäimen hienoinen heiluminen pelaajan kädessä olevassa kiväärissä vaikuttavat osaltaan osumakohtaan. Jännää, uskottavaa ja toimivaa.

Sitten laukaiset kerran ja kaikki pelin uskottavuus ropisee. Joka ikinen vihollissotilas kahden kilometrin säteellä tietää välittömästi lymypaikkasi ja aloittaa säälimättömän tulituksen. Multa ryöppyää ja elopojot vajuvat, vaikka olisit miten piilossa, vaikka miten kaukana. Kaaos vallitsee ja pelistä katoaa samantien kaikki salamyhkäisyys ja taktisuus. Loppu on silkkaa räiskintää.

Muutenkin huomattavan suuri osa pelin snaipperointi-osuuksista sujuu paremmin, kun jättää liian stealth-hiivinnän sikseen eikä kuuntele korvaradiosta saatuja ohjeita. Otat vain vaimennetun pistoolin käteen ja rynnistät kenttien läpi. Tsup sinne, tsup tänne, tsup tsup tuonne. Jokseenkin naurettavasti vihollispartiot eivät edes piittaa maassa lojuvista raadoista, kun laukauksia ei ole kuulunut.

Ja ne rynkkysolttuosuudet? Suoraviivaiset, tylsät ja suoraan sanoen ärsyttävät osuudet ovat ihan hanurista.

Jos pinna ei jo ratkennut, niin mielikuvitukseton ja kankea kenttä- ja tehtäväsuunnittelu viimeistään raivostuttavat. Kentät näyttävät avarilta, mutta todellisuudessa ne ovat täynnä näkymättömiä esteitä, jotka ohjaavat pelaajan kapeaan uraan. Kentillä ei myöskään pääse kovin usein paikkoihin, joissa kiikarikiväärillä olisi mitään käyttöä. Ja kuten mainittua, etäisyyksistä ei ole mitään hyötyä kaikkitietävän vihollis-tekoälyn takia.

Jos, jos, mutta.

Sinänsä pelin ainekset ovat ainakin sinnepäin, mutta toteutuksesta ei voi sanoa paljoakaan hyvää. Jos snaipperointia ei olisi jätetty sivurooliin, jos pelissä olisi oikeasti avoimia kenttiä, jos pelaajalla olisi mahdollisuus taktikoida, jos iskujaan voisi suunnitella ja kohteitaan tarkkailla… Jos ja jos. Mutta ei.

On pelissä tietty viihdearvo, mutta sekin vähä on nautittu nopeasti, etenkin jos munattoman ja typerän räiskinnän koomisilla puolilla ei jaksa herutella.

Pientä lisähupia löytyy moninpelistä, mutta senkin ilo jäi rajalliseksi. Ainakaan allekirjoittaneesta ahtailla kentillä juoksentelu äänenvaimennettu pistooli kädessä ei vastannut oikein sitä kuvaa, mitä tarkka-ampujapeliltä hakee, edes netissä. Ahtaat paikat näet estävät kiväärin tehokkaan käyttämisen. Niinpä nettimatsit ovatkin vain pistooli ojossa juoksentelua, väijyttelyä ja aika mautonta räiskimistä keskimäärin neljän metrin etäisyydeltä.

Sniper ei ole sen enempää hyvä tarkka-ampujasimulaatio kuin fps-pelikään. Sen eri osiot eivät täydennä toisiaan, vaikka idea saman operaation seuraamisesta useista näkökulmista onkin kiva. Pelisuunnittelu on kaikin puolin suorastaan amatöörimäistä, eikä teosta voi kehua oikeastaan kuin kivasta grafiikasta ja toimivasta tekniikasta. Ehkä niiden päälle pystyttäisiin tekemään parempi peli vähän huolellisemmalla panostuksella. Nyt lopputulos on parhaimmillaan lievästi kiinnostava ja surkuhupaisan viihdyttävä. Kapeita ränniräiskintöjä löytyy 13 tusinaan, eikä Sniper onnistu hyödyntämään kiinnostavaa alkuasetelmaansa.

 

Tekijä: City Interactive
Julkaisija: City Interactive
Testattu: PC, Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX285
Saatavilla: PC, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP/Vista/7, Pentium 4 3,2 GHz / AMD Athlon 64 3500+, 1 Gt muistia 256 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Pelin kotisivu: Sniper: Ghost Warrior
Jukka O. Kauppinen

 

Lue myös

All Points Bulletin (APB) (PC)

Blacklight: Tango Down (PC, PS3, Xbox 360)

Ghost Pirates of Vooju Island (PC)

Kane & Lynch 2: Dog Days -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Settlers 7: Paths to a Kingdom (PC)

Singularity (PC, PS3,Xbox 360)

Splinter Cell Conviction: Deniable Ops Insurgency DLC (PC, Xbox 360)

Starcraft 2 (Mac, PC)

 

Muropaketin uusimmat