SOCOM 3: U.S: Navy SEALs (PS2)

Sonyn taktisen räiskintäpelin SOCOMin maailmankuva on viehättävän mustavalkea. Pelaaja erikoisryhmineen puolustaa vapautta ja järjestystä. Vastapuolella on kumouksellisia ählämimuslimeja, aasialaisia rosvoja ja eurooppalaisia terroristeja. Suuruudenhulluja kumousjohtajia, joukkotuhoaseita ja kansanmurhaajia. Voisi kuvitella että puolet pelin rahoituksesta on tullut Yhdysvaltain puolustusministeriöltä, tai pikemminkin hallituksen propagandaosastolta. SOCOM heijastaakin pääyleisönsä, keskiverron amerikkalaispelaajan makua, mutta onneksi se on myös julmetun upea peli.

SOCOM tunnetaan erityisesti verkkopelinä, mutta vapautta puolustetaan myös 15 yksinpelitehtävässä. Niiden tarinat etenevät joustavasti tehtävästä toiseen erinomaisten välivideoiden kautta. Maantieteellistä vaihtelua kertyy kolmelta mantereelta.

Erikoisjoukkojen korkeajännitys

Vaikka SOCOMin pelaaminen on sinänsä aika suoraviivaista taktiikkaräiskintää, niin kolmososassa on panostettu kasvavassa määrin taktisuuteen. Räiskinnän ohella sijaa on myös harkinnalle ja älylliselle pelaamiselle.

Tosin yksinpelitehtävissä omien pelisävelten mahdollisuudet ovat rajalliset. Matkanteko tapahtuu enemmän tai vähemmän putkissa. Kartat ovat kuitenkin pirusti isompia kuin aiemmissa SOCOMeissa, minkä ansiosta niille on voitu rakentaa runsaasti sisältöä. Välillä taistelut sijoittuvat laajoille yhtenäisille alueille, joilla pelaajalla on enemmän liikkumatilaa ja mahdollisuus valita reittinsäkin.

Tällöin peli on parhaimmillaan ja ryhmällä on väliä. Yksi SOCOMin tärkeimmistä ominaisuuksista on joukkueen neljän sotilaan varusteiden kustomointi ennen tehtävää. Ase- ja varusvalikoima on mittava, ja jokaiselle sotilaalle voi valita yhden pääaseen ja yhden kakkosaseen. Lisäksi ukoilla voi olla muita varusteita, kuten maaliosoitin, kranaatteja, kamera tai kiikari.

Varusteita on kiva värkätä ja miettiä, millainen setti sopii mihinkin maastoon ja tehtävään. Tervetullut ominaisuus on aseiden modaus, eli pyssyyn voi pultata lisävarusteita. Pitäisikö hiiviskellä ja piilotella? Äänenvaimentimet aseisiin. Tarvitaanko raskasta tulitukea? Konekivääri jalustalla on ystävä. Mutta liika paino hidastaa. Valintoja, valintoja…

Tehokasta toimintaa

Pelityyli on pohjimmiltaan tuttua 3d-räiskintää, mutta SOCOM panostaa ryhmätaktikointiin. Osastolle voi antaa monipuolisesti komentoja o-näppäimestä aukeavalla komentojärjestelmällä, minkä lisäksi toisen parin voi käskeä osoittimen paikkaan L2:ta näpäyttämällä.

Tämä oivallus tuo toimintaan syvyyttä ja joustavuutta. Se mahdollistaa joustavan etenemisen ja tulituen. Samalla varustelu korostuu. Pelaaja voi vaikkapa valita itselleen ja parilleen raskaammat työkalut ja kakkosparille konetuliaseet vyöryttämiseen. Sitten vain osoitetaan kakkosparille kiinni olevaa ovea tai oviaukkoa ja käsketään ”Breach! Frag!”, ja katsotaan kun hahmot rysäyttävät oven auki, nakkaavat kranaatin sisään ja hyökkäävät sisään kranaatin räjähdettyä.

Pelattavuus ja kontrollit ovat muutoinkin kohdallaan, joskin ne ovat muuttuneet edellisosasta. Kaikki eivät ole pitäneet muutoksista. Ongelmallisinta on vasenkätisyyden puute. Hahmoa ohjataan oikealla tatilla ja käännellään vasemmalla. SOCOM 2:ssa tatit pystyi kääntämään, mutta ei enää.

Tekoäly on yleensä ajan tasalla, eivätkä kaverit liiemmälti jumittele. Reitinvalinta toimii ja viholliset osoittavat hetkellisesti taktista järkeä. Tosin vapauksia on otettu – viholliset toimivat oman käsikirjoituksensa puitteissa ennustettavasti, vailla suurempaa älyllisyyttä. Ne on lisäksi yleensä ripoteltu hajalleen, joten pelaaja etenee pikkukahinasta toiseen. Toiminta äityy hiostavaksi vasta kentän lopussa.

Elämys on voittopuolisesti vahvan positiivinen. Meiningissä on taistelemisen tuntua, ja tiimitoverien komentaminen tuo tapahtumiin hyvää fiilistä.

Peliin ei edes suivaannu kovin usein. Kentät ovat pitkiä, mutta uudelleenaloituspisteet on ripoteltu sopiville välimatkoille alitehtävien väliin. Uudelleenyritykset eivät vaaranna konsolin terveyttä.

Verkon ytimessä

Suomessa on aktiivinen SOCOM-pelaajayhteisö, jonka odotetaan aktivoituvan merkittävästi SOCOM 3:n myötä. Finnish Lions -klaanin mukaan Suomessa on entuudestaan tuhansia SOCOM-nettipelaajia.

SOCOMit ovat PS2:n suosituimpia verkkopelejä, erityisesti PS2:n parhaan klaanituen ansiosta. Hieman ennen kolmosen eurojulkaisua SOCOM 2:ta pelasi Suomen ilta-aikaa noin 1 500 pelaajaa. Samaan aikaan kolmosta pelasi jenkkipalvelimilla 20 000 ihmistä.

Kolmonen tarjoaa verkossa valtavasti uusia ja hyviä ominaisuuksia, pieniä ja suuria. Pelin aloittaja voi esimerkiksi määritellä, onko päivä vai yö ja mitä aseita pelissä käytetään. Uudet online-rankit ovat tasapainoisempia ja palkitsevat rehellisestä pelaamisesta, jopa harjoittelusta.

Nettipelaajille on tarjolla kaikkiaan 12 karttaa. Alueet ovat osittain tutut yksinpelistä. Hienona piirteenä kaikki 12 karttaa ovat erittäin laajoja, mutta niille on rajattu myös pienempiä 2–16 pelaajan karttoja. SOCOM 2:n verkkopelimuodot Breach, Demolition, Suppression, Escort ja Extraction ovat mukana myös kolmosessa. Uusia pelimuotoja on kaksi, Control ja Convoy. Controlissa joukkueet taistelevat viidestä karttapisteestä. Erän voittaa kaikki paikat ensimmäisenä itselleen merkkaava tiimi. Convoy-pelissä terroristien tehtävä on lastata kuorma autojen kyytiin määrätystä paikasta ja saattaa autot ehjinä määränpäähän. Sealien tehtävä pelimuodossa on estää rekkojen pääsy määränpäähän joko tuhoamalla autot tai kaikki terroristit.

Enimmillään samassa taistelussa voi olla 32 pelaajaa. Nettipeluu isoillakin pelaajamäärillä toimii lagittomasti ja luotettavasti.

Pikkukartat muistuttavat tempoltaan SOCOM 2:n verkkokarttoja, eli taistelut ovat nopeita ja kiivaita. Isoilla kartoilla taktiikalla ja ajoneuvoilla on enemmän merkitystä. Esimerkiksi hahmojen liikkumiskyky ja kuljetus nousee tärkeään asemaan – autolla on hyvä heittää hidas tarkka-ampuja hyvään asemaan sen sijaan, että tämä etanoisi sinne jalan. Yhteistyön merkitystä alleviivataan, vaikka sooloilemistakaan ei estetä. Pelimuotoja verkossa on kuusi, joista kaksi uutta.

SOCOM 2:n tapaan myös kolmonen kerää ja kertoo erilaisia tilastoja pelaajista. Nyt tilastoja kuitenkin löytää joka lähtöön. Niitä voi tarkastella vaikkapa kaveri- tai klaanilistoilla. Kavereista voi myös tulostaa tulostaulun, jolloin pelaaja voi verrata kavereidensa tuloksia ja tilastoja.

Yleisesti ottaen SOCOM 3:n verkkopuolella on säilytetty kaikki edeltäjän hyvät puolet, mutta myös parannettu sitä voimallisesti. Teknisesti peli toimii erinomaisesti ja tulos on entistä pelattavampi ja nautittavampi peli, joka löytää taatusti pelaajansa.

Ampukaa teksturoijat

Graafista loistokkuutta ei tosin tarjoilla. Siinä missä Spartan, God of War ja Shadow of the Colossus repivät PS2:sta irti kaiken ja enemmänkin, SOCOM jättää vaisun vaikutelman. Tekstuurien rakeisuus ja maisemien mössöys ylittää välillä kipukynnyksen. Pelialueet ovat selkeän omaleimaisia ja erityylisiä, joskin niukahkosti kalustettuja. Onneksi visuaalinen anti kohenee pelin edetessä.

Peli on mitoitettu hyvin konsolin raameihin. Ruudunpäivitys on sulavaa, eikä nykimistä ilmennyt. Uskottavuuskerroin on kohdallaan, ja pelaajaa hyvitellään sopivin väliajoin uusilla visuaalisilla kikoilla. Esimerkiksi ajaessaan moottoriveneellä viidakkopuroa pitkin pelaaja joutuu tiheään usvapilveen, joka luonnollisesti nostattaa heti sykettä – onko usvan keskellä väijytys?

Yksinkertaisesti ilmaistuna SOCOM 3 toimii. Yksinpelin suurin vika on kampanjan lyhyys, sillä sen vääntää läpi tiiviillä pelaamisella parissa päivässä. Erilaisten pelitaktiikoiden ja aseyhdistelmien kokeilu tosin venyttää kestoa. Omimmilleen peli pääsee verkkokahinoissa.

Erityiskiitokset Finnish Lions –klaanille avusta jutunteossa.

Crosstalk palkitsee PS2- ja PSP-omistajia

Sekä SOCOM 3 (PS2) että SOCOM: Fireteam Bravo (PSP) tukevat vekkulia Crosstalk-ominaisuutta. Tehtävissä on piilotettuja Crosstalk-tavoitteita, minkä lisäksi kampanjoissa etenemisestä palkitaan Crosstalk-bonuksilla.

Kytkemällä konsolit yhteen USB-kaapelilla pelit tarkistavat, mitä Crosstalk-tavoitteita kummallakin koneella on saavutettu ja vaihtavat tiedot päikseen.

PSP:n SOCOMissa saavutetut bonukset tuovat PS2-version tehtäviin uusia tiedustelutietoja, helpotuksia ja muita lisukkeita – ja päinvastoin. Moninpeliin Crosstalkilla saa uusia aseita ja hahmoja.

Idea on näppärä ja toimiva. Saavutettavat edut ovat selkeitä ja käsin kosketeltavia. Fanille Crosstalk on varma houkutin molempien pelien hankkimiseksi.