Soul Calibur IV (PS3, 360)

22.08.2008 17:05 Tero Lehtiniemi

Mätkintäpelimaailman suurin kuhina pyörii pääasiassa tunnetuimpien pitkäikäisten sarjojen ympärillä. Niin sanotun Neljän Suuren joukkoon mahtuu jokaiselle jotakin. Tekken ja Virtua Fighter ovat kombotaiteilijoiden perinteistä turpaanmätkintää Mortal Kombatien herkutellessa vaihtelevilla taistelutyyleillä, liioitelluilla superiskuilla ja aivan liian suurella määrällä verta. Astetta sofistikoituneempaa, asepainotteista taistelua on puolestaan tarjonnut mainio Soul Calibur -sarja, aina Dreamcast-ajoista saakka.

Soul Calibur- ja Soul Edge -nimisten mahtimiekkojen ja niiden kantajien ympärillä pyörivä tarina on nyt edennyt neljänteen osaansa. Laadukkuudestaan huolimatta sarjan edellinen osa jäi hieman poskettoman hyvän kakkososan varjoon, mutta miten käy tällä kertaa? Voimakeinoja pääsee joka tapauksessa käyttämään, monella tapaa.

Monista lajitovereistaan poiketen Soul Caliburien taistelun ytimenä lähinnä on enemmänkin oikea-aikaisten torjuntojen ja hyökkäysten rytmittäminen kuin massiivisten liikevalikoimien ulkoa opettelu ja kombohirmuilu. Liikkeiden opettelulta ei silti voi välttyä, sillä Soul Calibur IV marssittaa pelaajien käyttöön jopa yli 30 taistelijaa. Taattuun japsityyliin näiden repertuaari kattaa suurin piirtein kaiken isoja miekkoja heiluttelevista synkistä ritareista tikareilla tökkiviin, nahkapukuisiin tissimonstereihin.

Suurin osa taistelijoista on tuttuja sarjan aiemmista osista, mutta uusiakin piisaa. Uudet taistelijat vaihtelevat käytettävyydellään naurettavan tehokkaasta Algolista lähinnä kuriositeetiksi putoavaan Scherazade-haltiatyttöön. Sarjan peleihin on myös viime aikoina lisätty laitespesifisiä bonushahmoja, ja tällä kertaa vierailevien tähtien rooli on jedisotureilla.

PlayStation 3:n omistajat pääsevät levittämään pahuutta Darth Vaderin maskissa, siinä missä Xbox 360:n omistajat ovat nalkissa ikuisia viisauksia laukovan Yodan kanssa. Ilmaisena mainoksena molempia versioita täydentää tulevan Star Wars: Force Unleashedin mystinen tähti Apprentice.

Jediukot ovat teoriassa ihan hauskoja, mutta eivät kovin vakavasti otettavia. Muutenkin pelin yli 30 hahmon valikoimaan mahtuu monenlaista hiihtäjää, eikä määrä valitettavasti korvaa laatua. Kuta kuinkin kolmasosa hahmoista on joko surkeita tai muuten vain turhia.

Tornihuhuja

Taistelun tavoitteena on voittaa vastustaja, joka onnistuu pääsääntöisesti takomalla tältä terveysmittarin palkki loppuun. Tuurilla ja hienostuneisuudella voitto onnistuu nopeammin, jos vastapuolen onnistuu pudottamaan taistelukenttiä reunustaviin rotkoihin tahi vastaaviin. Soul Caliburien torjuntojen tehokkuus on perinteisesti tehnyt sarjan peleistä varsin puolustuspainotteisia. Parin onnistuneen iskun jälkeen koko loppumatsin on voinut käytännössä torjua, jolloin tappelut ovat voineet muodostua joko turhauttaviksi tai vain liian pitkiksi.

Tekijätiimi on tällä kertaa tiedostanut ongelman, ja heidän vastauksensa on Soul Gauge -mittari. Ylimalkainen torjuminen vähentää hahmojen torjunnan tehokkuutta osoittavaa sielumittaria. Kun mittari vilahtaa punaiselle, taistelijoiden varusteet rapistuvat ja hajoilevat. Jos torjuminen jatkuu, on tuloksena tainnutustila, jossa aggressiivinen vastustaja voi lopettaa tappelun hieman Mortal Kombatien fatalityjä muistuttavalla, joskaan ei yhtä verisellä lopetusliikkeellä.

Tavallisissa matseissa mittarilla ei juuri ole merkitystä, mutta puolustuspainotteisuuden eliminoimisessa se palvelee hyvin. Ottelut ovat näin entistä nopeatempoisempia, ja hyökkäyspainotteisuus päivän sana.

Tappelupelit ovat perinteisesti olleet yksinpelaajille ankeaa pelattavaa. Tätä on lajityypissä perinteisesti pyritty korjailemaan onnettomilla toiminta-, seikkailu- tai strategiavirityksillä. Tähän syyllistyi aiemmin myös Soul Calibur -sarja. Tällä kertaa yksinpelin syventämisessä on kuitenkin onnistuttu, ainakin osittain. Hahmojen edesottamuksia seuraava tarinamoodi on tosin vain viiden ottelun mittainen kullekin taistelijalle, lisäksi se on toteutettu laiskasti.

Niitä onnistumisen elämyksiä koetaan erillisen Tower of Lost Souls -pelitilan parissa. Kadonneiden sielujen tornia valloitettaessa valitaan kerroksista riippuen yhdestä kolmeen hahmoa. Näiden avulla pelaaja puhdistaa tornin kerroksia yleensä naurettavan ylivoimaisista vastustajista. Kerroksiin on myös piilotettu aarteita, joiden löytäminen vaatii erilaisten tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteet voivat olla esimerkiksi ottelun voittaminen vahingoittumattomana tai kaikkien otteluiden voittaminen pelkillä lopetusliikkeillä. Perfektionisteille piisaa siis puuhaa.

Parhaimmillaan toiminta on luonnollisesti moninpelinä. Oikeiden pelikavereiden puutetta kompensoi hyvin toimiva ja sujuva verkkopeli, jolla peliseuraa löytyy yleensä vikkelästi. Satunnaisia ongelmia matseihin liittymisissä kuitenkin esiintyy, jolloin ongelma poistuu luomalla peli itse.

Tiukkaa toteutusta

Mätkintäpeleissä tekninen toteutus on tärkeässä osassa, eikä Soul Calibur IV petä tällä saralla. Grafiikka on suorastaan häikäisevän kaunista, musiikki toimii ja ääninäyttely on vakuuttavaa. Kookkaat, sulavasti animoidut ja hienot hahmot kurittavat toisiaan komeilla liikkeillä, ja vähäpukuisten taistelijatyttöjen tuskanhuudot aiheuttavat asiaankuuluvan perverssiä mielihyvää.

Teknisellä puolella ehkä suurin napina liittyy areenoihin. Tässä on jo pikkuhiljaa tottumassa ajatukseen siitä, että areenat olisivat vaihtelevia, hajoavia ja muuttuvia kokemuksia jotka omalta osaltaan sisältäisivät niksejä ja taistelua jännittäviä elementtejä. Nyt suurin osa areenoista on tylsiä taustakuvia, joiden erot löytyvät lähinnä siitä, että onko kentän reunalla kuiluja vaiko ei.

Kontrollit ovat erinomaiset ja reagoivat toimintaan salamannopeasti, mikä on nopeita refleksejä ja tilanteisiin tarttumista vaativassa pelissä ensiarvoisen tärkeää. Kontrollit loistavat myös siinä mielessä, että koska suurin osa tarpeellisista erikoishyökkäyksistä löytyy muutaman napin takaa, on Soul Calibur IV hyvin aloittelijaystävällinen peli. Ekstensiivinen harjoittelu toki palkitaan, mutta joka tapauksessa aloituskynnys on varsin matala.

Soul Calibur III jäi erinäisistä syistä allekirjoittaneen kirjoihin hyvänä, muttei erinomaisena pelinä. Tähän saattoivat osaltaan vaikuttaa erinomainen kakkososa ja se, että esimerkiksi PS2:n mätkintäpelivalikoima oli tuohon aikaan jo varsin kattava. Ei nelonenkaan täydellinen ole: tylsät areenat, osittain turha hahmogalleria ja ankea tarinamoodi harmittavat.

Uudella konsolisukupolvella perinteisiä mätkintäpelejä on kuitenkin sen verran vähän, että tässä joukossa Soul Calibur IV erottuu joukosta selkeästi. Viihdyttävä, joskin varsin vaikeatasoinen yksinpelihaaste, kontrollien aloittelijaystävällisyys, loistava tekninen toteutus ja sarjan taistelumekaniikan perinteisen sudenkuopan varsin onnistunut täyttäminen ovat tekoja, joille on pakko antaa tunnustusta. Soul Calibur IV on tällä hetkellä uuden konsolisukupolven ykkösmätkintä.

Tekijä: Project Soul
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://www.soulcalibur.com