Space Siege (PC)

26.08.2008 17:30 Miikka Lehtonen

”Pelimaailman yksinkertainen totuus: kun Chris Taylor ja hänen tiiminsä julkaisevat pelin, meikäläisen korvat höröttävät innosta. Sen verran hyvän maineen mies on kuitenkin ansainnut Total Annihilationin ja Dungeon Siegen kaltaisilla peleillään.

Nyt kaikki ei kuitenkaan näytä olevan aivan kohdallaan, sillä vaikka tiimin uutukainen on ihan kelvollinen peli, se on kaukana Gas Powered Gamesin totutusta tasosta. Mitä tapahtui, Space Siege?

Dungeon Siegen veteraanit höristelevät luultavasti myös korviaan, sillä Space Siege kuulostaa jo nimensä perusteella sangen tutun oloiselta peliltä. Nimi ei ole harhaanjohtava, sillä Space Siege on kaikessa yksinkertaisuudessaan avaruuteen siirretty Dungeon Siege, josta on virtaviivaistuksen nimissä karsittu turhankin paljon sisältöä.

Tulevaisuus haisee

Kuten nokkelimmat jo aavistivat, lähitulevaisuus on taas sangen surkeassa tilassa. Ihmiskunta levittäytyy avaruuteen, mutta ottaa siellä pataansa Pahoilta Muukalaisilta, jotka haluavat muuttaa heidät biomekaanisiksi tappokoneiksi. Ihmiskunnan viimeinen toivo, avaruuteen laukaistu arkkialus, joutuu kyseisten muukalaisten hyökkäyksen kohteeksi ja Vain Yksi Mies voi pelastaa heidät. Kuulostaako tutulta?

Jos pyörittelet tässä vaiheessa silmiäsi revähdyspisteen rajamailla puhtaan kliseisyyden järkyttämänä, pahempaa on tulossa. Space Siegen juonen voi kuvitella kokonaisuudessaan miettimällä hetken sci-fin tympeimpiä kliseitä. Keksitkö jotain? Ideasi luultavasti löytyy Space Siegestä. Juuri sellaisena kuin kuvittelit.

Eihän tämä vielä paljonkaan haittaisi, mikäli pelattavuus olisi oivaltavaa, rajoja rikkovaa tai edes viihdyttävää. Valitettavasti peli ei osu lähellekään kahta ensimmäistä tavoitetta ja kolmaskin on siinä ja siinä.

Klik klik klik

Dungeon Siegen tavoin pelaaja pelastaa maailmankaikkeutta klikkailemalla sormensa tunnottomiksi. Liikkuminen, esineiden käsittely ja ammuskelu hoidetaan kaikki hiiren napeilla. Tämä toimi vielä meleepainoitteisessa Dungeon Siegessä, mutta Space Siegen taistelut pitäisi hoitaa kaukaa, murhaavaa vihollistulitusta väistellen. Tämä ei onnistukaan, koska hiiren kursorilla pitäisi yhtä aikaa osoittaa tulelle kohdetta ja toisaalta sankarille liikkumakohteita.

Tökkivää pelattavuutta paikkaillaan miljoonasta nettiroolipelistä tutulla pikavalintamenulla, johon sankarin ja hänen kaverinsa kyvyt ilmestyvät. Teoriassa hyvä idea lössähtää sormille, sillä pikavalintanäppäimiä sen enempää kuin mitään muitakaan näppäinoikopolkuja ei voi säätää mieleisekseen. Näin hiirihumpan ohella pääsee myös sohimaan 15 eri nappia, jotta sankari pysyy taistelukunnossa.Onkohan Gas Powered Gamesilla kuultu ergonomiasta?

Vaikka pelillä on kestoa reilut 10 tuntia, pelaamisen voisi lopettaa tunnin kohdalla ja olisi silti nähnyt kaiken tarjolla olevan. Identtiset käytävänpätkät toistavat toisiaan tunnin toisensa jälkeen. Jos pelaaja ei juokse edestakaisin kahden jo viiteen kertaan vieraillun sektorin välillä, se uusikin paikka näyttää tismalleen samanlaiselta kuin jo nähdyt paikat. Toki tämä voi avaruusalukselle sijoittuvassa pelissä olla realistista, mutta hauskaa se ei ole.

Kaikkein käsittämättömintä on silti, että vahvan Diablo-henkisestä roolipelistä on poistettu kokonaan se tämäntyyppisten pelien suurin koukku: hahmon kustomointi. Satunnaisesti putoavia aarteita ei löydy lainkaan. Tämän tilalla pelaajalle tarjotaan juonen mukaan jaettavat puoli tusinaa pyssyä, joita voi sitten parannella asteikolla ”nyt se tekee enemmän vahinkoa”. Panssarien tilalla peli jakelee kyberneettisiä osia, joiden ympärillä periaatteessa pyörii se pelin suurin hohto. Periaatteessa.

Taistelussa pahoja kyberhirviöitä vastaan pelaajan pitäisi nimittäin punnita oman inhimillisyytensä hintaa ja sitä, miten paljon hän on lopulta valmis uhraamaan ihmiskunnan hyväksi. Tämäkin menee kuitenkin reisille, sillä kun peli on ensin 10 tuntia hehkuttanut pelaajalle valinnan painavuutta, mikä lopussa muuttuukaan hänen valintansa mukaan? Ei yhtikäs mikään.

Space Siege on loppujen lopuksi armottoman innoton ja tympäisevä peli. Se tuntuu enemmän virkamiestiimin tekemältä roolipelikloonilta kuin Gas Powered Gamesin vuosia duunaamalta teokselta. Se ei yllätä, se ei jännitä, eikä se kiehdo. Se on kuin kuppi haaleaa keittoa. Meneehän se alas, mutta naama on näkkärillä ja lisää ei tee mieli.

Tekijä: Gas Powered Games
Julkaisija: SEGA
Testattu: PC Windows Vista, Intel Core 2 Duo E6600+, 4Gt keskusmuistia, Radeon HD4870
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, 2,6 GHz prosessori, 512 Mt keskusmuistia, 128 Mt muistilla varustettu DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-4 (netissä)
Pelin kotisivu: http://www.spacesiege.com
Miikka Lehtonen

Toinen mielipide

”Ui jumankekka! Space Siege! Tätähän on odotettu jo tovi, vuoden 2008 ensimmäinen kunnon PC-julkaisu. Dungeon Sieget ja Supreme Commanderit Gas Powered Gamesilta ennestään konepellin alla, herkkua siis tiedossa!”

”No johan oli korni-intro. Kokeillaan nyt samantien moninpeliä.”

”Mitä helvettiä? Mitäääääää? 40 skill pointtia käytettävänä? Miksi? Mitä tässä on tarkotus tehdä? Kaks vaivasta skill treetä? Missä mun inventory on? Miten tää voi näin alkaa?”

”Harri hei! Mitäs jos kokeiltais kuitenki ensin yksinpeliä, ei tästä tuu mitään!?”

”Spektaakkelinomanen tarina. Ei jumaliste, eiks tässä oikeesti oo mitään droppeja? Pelkkiä ruuvveja ja muttereita?”

”Tää skill tree -systeemi ei tunnu toimivan. Eihän tässä toimi mikään muukaan! Huoh. Joopajoo. Dungeon Runnerskin oli parempi.Harri hei! Antaa olla, tää o iha hirvee. Uninstall, thxbye.”

Kalle Hahl