Spellforce 2: Shadow Wars (pc)
Vuonna 2004 julkaistu Spellforce: Order of the Dawn on Arx Fataliksen ja Gothic-pelisarjan ohella itävaltalaisen JoWood-julkaisijan kärkinimiä. Täydestä tuntemattomattomuudesta ponnahtanut, Phemonic-nimisen porukan tekemä peli yhdisti onnistuneestä roolipelillisiä elementtejä reaaliaikaiseen strategiaan. Peli kahmi erityisesti Euroopassa lukuisia palkintoja, ja poiki pari lisälevyä. Vanhalla pelimoottorilla ei kuitenkaan voinut ratsastaa ikuisesti, ja nyt Phemonic on saanut valmiiksi ihan oikean jatko-osan.
Saksankieliset pelit ovat JoWoodin valvovan silmän alla kääntyneet englanniksi melko hitaasti tai eivät ollenkaan, mutta Spellforce 2 on mukava poikkeus. Saksankielisen ja englanninkielisen version välillä ei ollut juuri lainkaan viivettä.
Pelillisesti Spellforce 2: Shadow Wars jatkaa edeltäjänsä linjoilla. Uuden kahinan taustalla on tummien haltijoiden solmima liitto mystisten, toisesta maailmasta saapuneiden Varjojen kanssa. The Pactiksi itseään kutsuva uusi liittouma lähtee yllättävästi hyökkäämään Eo-fantasiamaailman muita rotuja vastaan.Vapaiden rotujen yhdistäminen ja pimeyden yhdistettyjen voimien torjuminen jää hyljeksityn Shaikan-rodun edustajille. Pelin varsin pitkäksi venyvä ja kliseisyydestään huolimatta hyvä tarina seuraa uhan torjumisesta vastaavan Shaikan-porukan edesottamuksia.
Päällisin puolin ihmisiltä näyttävien Shaikaneiden suonissa virtaa lohikäärmeiden verta, ja tämä fantasia-ajan doping sallii tukun erikoisominaisuuksia. Yksinkertaisimmillaan Shaikanit ovat normaaleista reaaliaikastrategioista tuttuja sankariyksiköitä, jotka ovat perusyksikköä vahvempia ja voivat ominaisuuksillaan vahvistaa tavallisia sotilaita.
Kehity, rakenna ja hallitse
Näiden sankareiden kehittäminen on iso osa peliä. Pakollisia ja vapaavalintaisia tehtäviä suorittamalla ja vaikeampia taisteluita voittamalla sankarit keräävät kokemusta, ja kokemustasojen myötä näiden ominaisuudet ja taidot kehittyvät. Sankareilla on kaksi erilaista taitopuuta, joista toinen keskittyy taisteluun ja toinen taikomiseen. Taitopisteitä voi kyllä levittää molempiin puihin, mutta suositeltavampaa on keskittyä yhteen. Taitopuut itsessäänkin haarautuvat vielä pariin otteeseen, ja näin sankareista ei ainakaan väkisin tule toistensa hiilikopioita. Taitojen lisäksi sankareiden ominaisuuksiin voi vaikuttaa aseilla ja esineillä, joita löytyy mm. kukistetuilta vihollisilta ja maailmaa kansoittavilta kauppiailta.
Juonipelin tehtävät on jaoteltu pienimuotoisiin, jopa roolipelimäisiin seikkailuihin, suoraan taktiseen mättöön sekä näiden välimuotoihin. Taktisen näkymän ruvetessa tympäisemään sankareita voi tarkastella myös lähempää, jolloin urhojen kontrollointi hoituu näppäimistöllä.
Reaaliaikastrateginen osuus ei juuri poikkea totutusta. Aluksi pistetään pystyyn tukikohta ja joukkokapasiteettia kasvattavia maatiloja. Näitä seuraavat joukko-osastojen tuotantoon ja puolustukseen keskittyvät rakennelmat. The Pactin lisäksi armeijoita löytyy kaksi: Realmin joukot koostuvat klassisista fantasiahyviksistä, eli ihmisistä, haltioista ja kääpiöistä. Clansin joukoista taas löytyy örkkien, peikkojen ja barbaarien kaltaisia rumiluksia. Erilaisia yksiköitä on hiukan päälle kymmenen per armeija, ja valikoima kattaa kaikki mahdolliset fantasiakliseet paladiineistä kuolemanritareihin. Isompaa piristystä taisteluun saa superyksiköiden virkaa hoitavilla titaaneilla.
Se Eon sota oli kauhia
Pääosin Spellforce 2:n strateginen osuus ei erotu muiden lajityypin edustajien joukosta. Taisteluissa pätevät varsin perinteisetyksiköiden väliset voimasuhteet, eikä pelillisesti tarjota mitään kovin suuria oivalluksia. Samalla strateginen osuus on kuitenkin toteutettu vahvasti ja perinteikkäästi, eikä varsinaisia vikoja pysty osoittamaan. Kontrollipuolelta löytyy kuitenkin varsin mukavia oivalluksia, esimerkiksi se että sankarit ja ryhmiksi määrätyt joukko-osastot näkyvät pieninä ikoneina ruudun ylälaidasta, josta tilanteen vaatimat yksiköt voi kätevästi poimia. Myös sankareiden erikoisominaisuuksien käyttö onnistuu ilman, että sankaria tarvitsee valita erikseen.
Tekniseltä toteutukseltaan Spellforce 2 on vahvaa keskitasoa. Grafiikka on kyllä parhaimmillaan näyttävää, mutta tasoonsa nähden varsin raskasta. Pelimoottori ei myöskään kykene tuottamaan ihan yhtä vaikuttavia sotatantereita kuin esimerkiksi Battle of Middle Eartheissa. Äänipuolikaan ei herätä suuria tunteita, joskin ilmeisesti alunperin saksaksi äänitetyn puheen englanninkielinen toteutus on hoidettu vaihtelevin tuloksin.
Mitään varsinaisia ongelmia Spellforce 2:sta ei juuri löydä. Ehkä eniten häiritsee se, että joissakin tehtävissä tavoitteiden miettiminen on jätetty hieman puolitiehen. Välillä tehtävän läpäisy on kiinni yhdestä kuusen takana kykkivästä vihollisen tiedustelijasta, jota saa pahimmassa tapauksessa jahdata hyvinkin kauan ennenkuin peli katsoo taistelun voitetuksi.
Hyvä vaan ei mullistava
Reaaliaikastrategioiden kohdalla moninpeli on yleensä se kantavin ja pitkä-ikäisin elementti. Spellforce 2 ei kuitenkaan valitettavasti anna tälle aihetta. Merkittävin syy tähän on se, että reaaliaikastrategiana peli ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta ja mullistavaa. Peli toimii parhaiten yksinpelinä, ja nimenomaan kampanjana.
Tarina on kaikessa kliseisyydessäänkin viihdyttävä, ja sitä on mukava seurata. Muut yksinpelimuodot, eli Skirmish-ottelut ja vapaapeli eivät tarjoa yhtä houkuttelevaa vaihtoehtoa, vaikka näiden kautta kynsiään pääsee kokeilemaan myös pahiksien puolella.
Kaiken kaikkiaan Spellforce 2: Shadow Wars on melkoinen kompromissien rypäs. Se ei ole mitenkään erikoinen roolipelillisten tai reaaliaikastrategisten ansioidensa puolesta. Se ei myöskään tarjoa enää ensimmäisen osan tapaan mitään uutta ja mullistavaa, vaan on lähinnä ykkösosan jalostuneempi versio. Samalla se kuitenkin on viihdyttävä kokonaisuus, ja eri genrejen ominaisuudet täydentävät toisiaan mainiosti.
Ensimmäisen Spellforcen ystäville kakkososa on priimakamaa. Se tekee lähes kaiken samoin kuin edeltäjänsä, muutosten ollessa pääosin kosmeettisia ja pelkästään positiivisia. Puhdasta reaaliaikastrategiaa tai roolipeliä etsien kannattaa sijoittaa roponsa muualle, mutta muille on mukiinmenevän ulkoasun ja ääninäyttelyn alle piilotettuna erikoisella tavalla viihdyttävä kokonaisuus. Kyseessä ei ole sellainen huippupeli, millaiseksi esimerkiksi monet saksalaiset mediat ovat peliä jo kerenneet ylistää, mutta hyvä peli joka tapauksessa.
Tekijä: Phenomic
Julkaisija: Jowood
Testattu: PC
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1-6
Kotisivu: http://spellforce.jowood.com/
