Spider-Man 2 (DS)

Nintendon suurisuisen markkinointigurun Reggie Fils-Aimen suosikki DS:n Yhdysvaltain julkaisupeleistä oli Spider-Man 2. Tämä kertonee enemmän miehen pelimausta kuin pelivalikoiman tasosta, sillä kyseessä on perinteistä elokuvalisenssiliejua uusiin kuoriin pakattuna.

Tuotos lainaa juonikuvioonsa elokuvasta sekä muualta Hämähäkkimies-universumista. Tohtori Mustekalan lisäksi Hämis-jahdissa ovat Mysterio ja muutama muu arkkikonna. Oman hengen säilyttäminen ei toki riitä, vaan myös viattomat newyorkilaiset on pelastettava pahantekijöiden kynsistä.

Tarina etenee sarjakuvamaisin välikuvin, jotka ovat lisenssisyistä täynnä näyttelijöiden tökerösti esimallinnettuja vahanukkekopioita. Pelinaikainen 3d-grafiikka taas on komeaa ja sulavaa. Visuaalisesti Spider-Man 2 onkin yksi näyttävimmistä DS:n peleistä tähän mennessä.

Grafiikkakykyjen lisäksi DS:n ominaisuuksia hyödynnetään vähäisesti. Ylänäyttö on pääosassa, alanäyttö toimii pikavalikkona erikoiskyvyille ja peliareenana liian harvaan ripotelluille minipeleille.

Suoraviivaista toimintaa sen sijaan riittää yllin kyllin. Rosvoja ja robotteja pistetään poikki ja pinoon, mutta tehtävien säännöt aikarajoituksineen muuttavat visuaalisesti näyttävän pelin raivostuttavaksi kenttien ulkoa opetteluksi.

Vaihtoehtoisia voimia ja lyöntikomboja on runsaasti, mutta edukseen eroaa vain ajan hidastava ja mainiolla tehosteella höystetty Spider Sense.

Täysin uutena Hämis-pelinä mainostettu Spider-Man 2 DS on loppujen lopuksi samaa tavaraa kuin GBA:lla. Ainoa ero on, että siinä missä GBA:lla tekninen toteutus takelteli, mutta pelaaminen toimi jotenkuten, DS:llä tilanne on täysin päinvastainen.

Antti Mutta