Splatoon (Wii U)

24.06.2015 17:00 Mikael Miilumäki

Tekijä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii U
Saatavilla: Wii U
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella), 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.nintendo.fi/wiiu/pelit/splatoon
Arvostelija: Mikael Miilumäki

Nintendo nojaa vahvasti historiaan. Firman Marion ja Linkin kaltaiset luottosankarit nähdään aina vain uusissa kommelluksissa, eikä siinä mitään pahaa ole. Nyt areenalla marssivat kuitenkin kokonaan uudet vekkulit, kun Splatoonin Inklingit astuvat spottivaloon!

Splatoon on Nintendolle uusi aluevaltaus myös genrensä puolesta. Talosta ei ole ennen pistetty pihalle kolmannen persoonan nettiräiskintää, mutta nyt sitäkin saa. Nintendon tapaan homma ei kuitenkaan ole sitä perinteistä luotisadetta. Hyvä näin, sillä Splatoon on todella piristävä esitys!

Olimme kalmareita

Aivan aluksi luodaan oma Inkling seikkailun tähdeksi. Inklingit muuttuvat nappia painamalla humanoidista musteessa polskivaksi kalmariksi, missä piilee koko jutun juoni. Lyhyen boot campin jälkeen pelaaja heitetään Inkopoliksen pääkadulle, mistä voi suunnata joko yksin- tai nettimoninpelin kimppuun.

Samalle pääkadulle kokoontuvat myös netissä vastaan tulleet tiimitoverit ja vastustajat, sekä erilaisia varusteita kauppaavat torikauppiaat. Kuteilla on väliä, sillä niiden avulla muunnellaan oman hahmon ulkoasua ja ominaisuuksia. Paikallinen H&M tulee siis tutuksi!

Humanoidina räiskitään erilaisilla aseilla mustetta lattioille, seinille, kattoon ja luonnollisesti muiden pelaajien niskaan. Kalmarina sukelletaan musteeseen pulikoimaan, milloin hahmo liikkuu nopeammin ja kiipeilee vaikka seinille. Liikkuminen tuntuu todella hyvältä ja se on perhanan hauskaa! Muutaman pelitunnin jälkeen mustetta läiskii kaaressa ja siinä pomppii kuin pullonokkadelfiini.

Yksinpeli eroaa huomattavasti moninpelistä. Meininki on toki räiskintää, mutta menoa rytmitetään tasoloikalla. Pelaaja saa niksejä liikkumiseen ja samalla annetaan kyytiä ilkeille Oktolingeille. Kampanja on ohi nopeasti, mutta lyhyen keston ansiosta se ei ala tympiä missään välissä. Hommaa rytmitetään myös mainioilla pomovastuksilla! Amiibot avaavat yksinpeliin haasteita, mutta näihin ei kannata tuhlata aikaa. Samoja kenttiä saa grindata kyllästymiseen asti eri tussari kädessä, mikäli haluaa avata erikoisempia varusteita.

Paketin pääpaino lepää nettimoninpelissä, joten pelkästään yksinpelin takia Splatoonia ei kannata hankkia. Samalla koneella voi kinastella kaverin kanssa pelitilassa, missä poksautellaan ilmapalloja, mutta tämä leikki ei kauaa viehätä, kun tarjolla on huomattavasti parempi nettimoninpeli.

Mustekala porteilla

Netissä varsinainen tavoite ei ole kaverin hukuttaminen omaan musteeseen, vaikka se kuuluu toki asiaan. Turf War -pelitilan ideana on maalata mahdollisimman suuri osa kentän lattiapinta-alasta oman tiimin väreillä. Enemmän mustetta levittänyt joukkue vie pojan kotiin. Gamepadin ruudulta näkee ilmakuvan kentästä, minkä avulla tietää kumpi joukkue on johdossa.

Aseet valitaan paketeissa. Jokaiseen kuuluu pääase, tukiase ja tehokas erikoisase. Pääaseet vaihtelevat konepistooleista maalipensseleihin, tukiaseet kranaateista sprinklereihin ja erikoisaseet ovat ilmaiskujen ja sinkojen kaltaisia kauhistuksia. Valikoimaa on melkoinen määrä, mutta tasapaino on säilytetty todella hyvin.

Kahakat ovat ohi muutamassa minuutissa ja meno pysyy tämän ansiosta hauskana ja tuoreena myös pidemmissä pelisessioissa. Pelottavan usein tuli kokeiltua se kuuluisa ”viimeinen” ottelu kymmeneen kertaan, kun eihän se mokoma kestä kuin pari minuuttia.

Toinen nettipelitila Splat Zones muovaa Turf Waria aggressiivisempaan suuntaan. Koko kentän sijaan joukkueet kamppailevat tietyistä alueista. Kun kaikki kahdeksan pelaajaa pakkautuvat samalle pienelle pläntille, niin meno on kirjaimellisesti sotkuista ja tajuttoman hauskaa! Turf Warissa ei toki ole mitään vikaa, mutta Splat Zonessa oli huomattavasti enemmän säpinää.

Ikävä kyllä pelitiloja on kirjoitushetkellä vain kaksi. Aseita ja kenttiä on lisätty jo useampaan otteeseen ja myös uusia pelitiloja on luvassa ennen syksyä. Lisää kaivataan, mutta rautaiset pelimekaniikat komentavat kutsuvat nytkin takaisin sohvalle mustetta läiskimään!

Pelastakaa sotakalmari Squid

Kuten arvata saattaa, myös mutkia on eksynyt matkaan. Jostain käsittämättömästä syystä varusteita ei voi vaihtaa otteluiden välissä, minkä takia erilaisten aseiden kokeileminen tositilanteessa vaikeutuu melkoisesti. Pelaaja ei myöskään näe tilastoja voitoista ja tappioista, mikä tuntuu kummalliselta.

Eivät tuollaiset pienet jutut toki kokemusta pilaa, mutta pitkällä tähtäimellä ne nakertavat kokonaisuutta. Pelaajia roikkuu onneksi linjoilla reippaasti kellon ympäri ja yhteysongelmia esiintyi testisessioiden aikana harvoin. Nintendo on siis saanut serverit vakaalle pohjalle.

Audiovisuaalisesta annista on pakko nostaa hattua, sillä Splatoon on ilo silmille ja korville! Ruudunpäivitys ei takkuile vaikka ottelut kävisivät kuinka hektisiksi, ja maali kimaltelee auringossa komeasti. Taustalla pauhaa raju rumpukomppi, mikä onnistuu aina villitsemään pääjalkaiset taisteluun. Ruudun toiselle puolelle välittyy myös hyvin kehittäjien tarkoitus luoda maailma, mikä ei ole pelkästään tekosyy taisteluille. Hahmot ja maailma pursuavat persoonaa ja kaikki on juuri sopivalla tavalla sekopäistä.

Splatoonia on helppo suositella. Vaikka samalla sohvalla pelattava moninpeli on pettymys ja yksinpeli ohi nopeasti, niin tylsää kalmarikekkereissä ei tule. Nettipeliin uppoaa kymmeniä tunteja ja Nintendon suunnitelma lisätä sisältöä pitkälle syksyyn innostaa varmasti palaamaan taisteluun myöhemminkin. Mario ja Link saattavat olla veteraaneja, mutta Nintendon tunkiolle marssi juuri kova nuori kukkoilija!

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet