UUSIMMAT

Splosion Man (Xbox 360)

01.09.2009 16:15 | Miikka Lehtonen

Jotkut sanovat, että parhaat pelit ovat niitä, joihin pääsee sisään hetkessä, mutta joissa mestariksi tuleminen kestää ikuisuuksia. Jos näin on, niin Twisted Pixelin uusi Splosion Man on pelien aatelia.

Tiede on taas kerran tehnyt kauheuksia ja muuttanut onnettoman koekaniinin räjähdysmieheksi. Siis mieheksi, joka on yksi suuri räjähdys. On aika kostaa tiedemiehille räjähtävästi, mutta vain jos pelaajalla on rautaiset hermot.

Twisted Pixelin edellinen peli, The Maw, antoi jo osviittaa tulevasta. Siinäkin melko rajoittuneesta pelattavuudesta revittiin irti tuntikausiksi viihdettä, mutta sekin oli vain pilottiprojekti verrattuna Splosion Maniin, jonka kontrollit mahtuisivat yhdelle kymmenpenniselle. Analogitikku liikuttaa, kaikki muut napit räjäyttävät. Siinä ne perusteet, sitten ratkomaan useampaa kymmentä kenttää.

Kaboom!

Splosion Man on nerokas yhdistelmä puzzle- ja tasohyppelypeliä. Ideana on kaikessa yksinkertaisuudessaan selvitä lyhyiden, noin parin kolmen minuutin mittaisten kenttien läpi. Yksinkertaisuus loppuu kuitenkin ideaan, sillä toteutus on kaikkea muuta kuin simppeliä.

Sankarimme asearsenaalista ei löydy kuin kyky räjäyttää itsensä kolmesti putkeen, jonka jälkeen kipinän pitää antaa syttyä hetken aikaa uudelleen, vaikka valumalla hiljalleen seinää pitkin alas. Näillä räjäytyksillä pitäisi sitten voittaa viholliset, ylittää rotkot, tappaa tiedemiehet ja ratkoa ongelmat.

Käytännössä tämä tapahtuu yhteistyössä pelimaailman kanssa. Splosion Man osaa tehdä seinähyppyjä, räjäytellä erinaista irtaimistoa ja roikkua kiinni reunoissa. Tyypillisessä puzzlessa pitää ensin seinähyppiä tarpeeksi korkealle, jotta yltää automaatille, joka jakaa räjähtäviä tynnyreitä. Kun tällainen putoaa kohdalle, tehdään oikea-aikainen räjäytys, jolloin tynnyrin paukku lennättää sankarimme uusiin korkeuksiin.

Siinäpä se sitten suunnilleen olikin. Mitä nyt pelisuunnittelu on niin pirullista, että elämän ja kuoleman väliin mahtuu useimmissa kentissä pikseli tai sekunnin kymmenesosa. Parhaassa tapauksessa koko yllä oleva operaatio toistetaan kerrasta tappavan happoaltaan yläpuolella useampaan kertaan putkeen. Jo ensimmäisen maailman aikana ohjain oli lähellä lentää ikkunasta ja toisessa kenttäryppäässä puserrettiin välillä miltei turhautumisen kyyneleitä, eikä se vaikeustaso siitä ainakaan laske.

Pientä balsamia haavoille tarjoillaan huumorin muodossa, sillä toisin kuin voisi kuvitella, räjähtävää miestä käsittelevä peli on kepeän humoristinen. Tiedemiehet räjähtävät kinkuiksi ja makkaroiksi, Splosion Man itse latelee jatkuvasti lainauksia 80-luvun toimintaleffoista ja pomomatsit ovat yhtä hauskoja kuin raivostuttavan vaikeita.

Räjäytä ystäväsi

Mikäli tavallinen räjäyttely ei riitä, Splosion Man tarjoaa myös mahdollisuuden kahden tai kolmen pelaajan moninpeliin. Tällöin keinot ovat samat kuin aiemminkin, mutta nyt kaikkien pitää toimia synkassa. Kun yksi pelaaja räjähtää, muut lentävät myös korkeammalle ja lataavat omaa räjähdysvoimaansa. Näin paukutaan sitten rotkojen yli varta vasten moninpeliä varten suunnitelluissa kentissä. Vaikeaa? Saatanallisen.

On selkeää, että Splosionin Manin vaikeus – jota en siis todellakaan liioittele – on tarkoituksenmukainen valinta. 80-luvun pelien tyyliin peli palkitsee oivallusta ja todellista hallintaa, mikä ei varmasti sovi kaikille. Vaikka itse yritin suhtautua haasteeseen positiivisesti, välillä meinasi keittää yli. Varsinkin pomomatsit ovat raivostuttavia, koska niissä ei ole minkäänlaisia checkpointeja. Jos satuit kuolemaan moniosaisen matsin viimeisessä vaiheessa, onnittelut: pääsit juuri yrittämään koko roskaa uudelleen. Kun V-käyrä kohoaa, huomio herpaantuu ja kuolemat kasautuvat.

Totean silti, että Splosion Man on vaivan arvoinen peli jo pelkästään haasteensa ansiosta. Turhan moni peli pyrkii hellimään ja hemmottelemaan pelaajaansa, joten on välillä kivakin saada avokämmenestä ympäri korvia. Tämä ei ole puhdasta masokismia, vaan kivun kautta saavutuksetkin saavat lisää merkitystä. Voitte olla varmoja siitä, että Splosion Manissa läpäisty kenttärypäs tuntuu paljon tyydyttävämmältä kuin keskivertopelissä.

 

Tekijä: Twisted Pixel
Julkaisija: Microsoft / Twisted Pixel
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-3 (sama kone, Xbox Live)
Muuta: Vain Xbox Live Arcaden kautta, hinta 800 MS-pistettä
Pelin kotisivu: http://www.splosionman.com
Miikka Lehtonen

Toinen mielipide

 ’Splosion Man vie ajatuksen yksinkertaisesta kauneudesta aivan uudelle tasolle. Tehtävä on näennäisesti helppo: löydä reitti jokaisen kentän uloskäynnin luokse. Hahmon liikevalikoima koostuu tasan yhdestä tempusta. Liekkiveikkosen ilmaan syöksevä räjähtely on vain astetta tuhoisampi versio tutusta hyppelystä.

Ei se määrä, vaan se, miten liikkeitä käyttää, tuntuu olevan pelin ohjenuora. Matka talletuspisteeltä seuraavalle vaatii yleensä huimia hyppy-yhdistelmiä, räjähtävien tynnyreiden hyväksikäyttöä ja millintarkkaa ajoitusta. Liikkeitä niputetaan yhteen välillä pelottavan suuri määrä, eikä armoa anneta. Happokylpy ja piikkimatto tulevat tutuiksi.

Nykypelien nautiskelumeininkiin tottuneille vaikeustaso voi olla välillä turhankin ehdoton. ’Splosion Man ei kuitenkaan ole epäreilu. Syy kuolemaan löytyy lähes aina pelaajasta. Tässä mielessä peli on sukua mainiolle, yhtä lailla haastavalle Trials HD:lle.

Myös huumori on oivaa balsamia äkkikuolemien viiltämille haavoille. The Maw:ta kokeilleet tunnistavat Twisted Pixelin hulvattoman piirrostyylin. Anarkistinen piirrosgrafiikka naurattaa, äänimaailma puolestaan on suorastaan hillitön.

’Splosion Man erottuu ladattavien tusinapelien joukosta nappiin osuvalla pelattavuudella, anarkistisella huumorillaan ja rohkealla vaikeustasolla.

Juho Anttila

 

Lue myös

Monsters vs. Aliens (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Operation Flashpoint: Dragon Rising –ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Sacred 2 (PS3, Xbox 360)

Shadow Complex (Xbox 360)

Tales of Monkey Island Episode 2: The Siege of Spinner Cay (PC, Wii)

Trials HD (Xbox 360)

Wii Sports Resort (Wii)

Wolfenstein (PC, PS3, Xbox 360)

 

Muropaketin uusimmat