UUSIMMAT

Sproggiwood (Android, iOS, Mac, PC)

26.08.2015 14:00 | Muropaketin toimitus

Tekijä: Freehold Games
Testattu: Samsung Galaxy Tab 4, PC Windows Vista SP2, Intel i3-2100, 8 Gt muistia, NVidia GeForce GT 550 Ti
Saatavilla: Android, iOS, Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, DirectX 9.0c, 1 Ghz prosessori, 512 Mt muistia
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 14,99 euroa (Steam), mobiili 11,22€
Pelin kotisivu: http://www.freeholdgames.com
Arvostelija: Jani Salomaa

 

Sproggiwood on ilmankevyeltä tuntuva roguelike hauskoilla suomimausteilla. Satunnaisesti luotuja luolastoja kohti siis heinähanko tanassa, sillä siellä siintää Kalevalan ajan tarujen inspiroimia seikkailuja. Käytän tosin sanaa ”inspiroimia” tässä tarkoittamaan ”täysin älyvapaita viittauksia”, mikä ei ole lomamielellä ollessa huono juttu. Luvassa on värikästä grafiikkaa, rempseätä puzzleilua, sekä paikka nimeltä Goaturku, joka on täynnä turkulaisia pässejä miehiä.

Sproggiwood ilmestyi alkujaan perin jo syksyllä 2014, mutta se syntyi väärään kotiin, eli kotitietokoneperheeseen. Vasta nyt kesällä peli pääsee päivitettynä oikeuksiinsa kun se on löytänyt oikean kotinsa tabletti- ja mobiilimuodossa.

Ideana on kulkea läpi kymmenen muutamaan osaan pilkotun pienen luolaston läpi, kehittäen koko ajan kuuteen eri hahmoluokkaan venyvän sankarin arsenaalia. Kun ensimmäinen vierailupaikka on Ickykolo, tietää olevansa jännän äärellä.

Luolastoja ruoditaan vuoropohjaisesti: jokainen liike tai aseen käyttö on oma vuoro ja kaikki vihulaiset toimivat sitten. Liikkua voi nopeasti ilman turhia pysähdyksiä vaikkapa silloin, kun ruutu on tyhjä uhista tai jos ei välitä damagesta. Jokainen vihollinen liikkuu eri tavalla, käyttää eri kykyjä, hyökkää eri lailla tai jättää kuolinsijalleen eri efektin sisältävän laatan, joten Sproggiwood muodostuu tavallaan nopeaksi, jatkuvasti eläväksi minipuzzlejen ketjuksi. Tasapainotus on onnistunut, joten pelaaja kyllä pärjää, jos osaa.

Roguelike -pelien veteraaneille Sproggiwood on kevyttä loma- tai työmatkarattoa, ja se taitaa olla kaikkein parhaimmillaan porttina genreen. Alkukesän päivityksen mukana tuli kaivattu savage-vaikeustaso tosi luolamiehille ja -naisille. Genren tunnusmerkeistä ainakin vuoropohjaisuus, satunnaisesti luodut laattapohjaiset luolastot sekä hämärästi kuvaillut, odottamattomia seurauksia tuovat aarteet löytyvät, joskin ikukuolema on armeliaasti jätetty sivuun.

Urheat kärpässieniä syöneet sankarimme

Taisin lintsata juuri ne koulun kalevalatunnit, joilla Sproggiwoodin taru käytiin läpi: Clogin saari kuutiopääasukkaineen elelee leppoisaa lampaankasvatuselämää, kunnes paikalle pärähtää Sproggi, muinaisen karjalaisen ajan jumala Raakon (!) lähettämä kiusanhenki. Tai auttaja. Hänen toimestaan sankarimme tempautuu melkoisen hämmentävään juoneen, joka liittyy muun muassa pelottavia hyytelövihollisia ja älykkäiden kärpässienten muodostama uhka, ehkä mahdollisuus, kenties jopa Surma! Sanotaanko, ettei juoni ole ainakaan ennalta-arvattava. Se ei tosin tempaa mukaansa muulla kuin sillä, ettei ikinä tiedä mitä kreisiä seuraavassa puhekuplassa tapahtuu.

Joka ikisestä luolansuusta astutaan sisään pelkällä perushyökkäyksellä varustettuna, mutta luolaston mittaan voi kerätä kokemuksen tuomia uusia kykyjä, sekä aarteista löydettäviä aseita, panssareja ja kertakäyttöisiä erikoisjuttuja, joita voi olla hallussa yksi kutakin kerrallaan. Jos selviää noin varttitunnin kestävän kamppailun loppupomoon asti, on yleensä jo hyvässä taistelukunnossa.

Hahmot taitavat pitää jokaisen loppupomon läpäistyään melkoiset nollausbileet, sillä luolaston aikana hankittu kokemus häviää sen siliän tien ja löydetyt uudet kamppeet menevät panttiin kylän kauppaan. Kerätty raha sentään jää tilille ja sillä saa ostettua kerran löydettyjä aseita ja panssareita pysyvästi yhdelle hahmoluokalle, sekä yleisparannuksia ja kertakäyttöerikoisuuksia ihan kaikkien käytettäväksi.

Seuraava luolasto aloitetaan silti aina nollakokemuksella ja sillä perushyökkäyksellä, mutta sentään paremmin varustettuna. Loppupään kentät murhaavat paljon ennen kuin hahmo ehtii niissä kehittyä, ellei heti alussa ole hyvien tavaroiden tuomaa etua.

Pelattavaa riittää muutamaksi illaksi, sillä jokainen avautunut uusi hahmoluokka aloittaa varusteiltaan nollilta, joten niillä pitää käytännössä jurnuttaa läpi edellisiä luolastoja.

Onneksi hahmojen kyvyt ovat riittävän erilaisia ja pelaaminen niin nopeaa, että monta kertaa alusta aloittaminen tuntuu yleensä vaan harjoitteluvaiheelta. Yleensä. Välillä se taas on pakkogrindaamista, mikä söi miestä PC-versiota työstäessä rutkasti. Mobiilialustoilla pienissä erissä bussimatkoilla ja mökkilaiturilla näpräillen ja ehkä eri asenteella pelatessa ei niinkään. Silti vähän.

Kosketa, älä konetta näppäilemään jää

Sproggiwoodin suomalaista digitaalista käsityötä oleva taide on kaunista, söpöä, sekä myös toimivaa. Osan pelihahmoista haluaisin lahjoittaa pehmoleluina kummitytölleni. Luolastot olisi kyllä voinut erottaa toisistaan selkeämmin.

Äänimaailma on todella neutraali, en oikeastaan huomannut sen olemassaoloa. Ääniefekteissä se yleensä hyvä asia, mutta musiikin avulla olisi voinut innostaa pelaajaa paljon enemmän.

Kontrollit ovat kosketusnäyttöä käytettäessä oikein toimivat, minkä vuoksi suosittelen Sproggiwoodia erityisesti tabletilla pelaaville ja varovaisemmin kännyköille ja kotikoneille.

Tietokoneella kontrollit ovat usein epäintuitiiviset, mistä tipahtaisi tähti pois jos pelkästään sille alustalle arvioisin. Esimerkiksi näpäytys johonkin pääilmansuuntaan liikuttaa yleensä hahmoa vuoron ja tiilen verran, paitsi jos haluaa ampua paikallaan seisten. Silloin pitää muistaa ensin valita ase ja painaa haluttuun suuntaan. Jotkut aseet vaativat suuntaamista, jotkut eivät ja joidenkin kanssa etsitään erikseen maaleja. Kun jotain unohtaa, hahmo liikahtaa helposti vahingossa pinteeseen. Valikkojen käyttö on samoin hakuammuntaa, ellei niitä koskettele omin kätösin.

Pelin ”hassua, muttei aina järkeenkäypää” –mottoon sopii myös mukana oleva kylänrakennusviritys, jossa saa kasata pelin kaupan taustalle oman hassunhauskan taajamansa. Siellä sitten asuvat ja talsivat kaikki jo päihitetyt pelihahmot, jotka lisäksi laukovat huonoja one-linereita. Söpöä kaikin puolin, mutta juuri mitään vaikutusta itse pelissä etenemiseen kylän rakentamisella ei ole, mikä on harmi.

Tuntuikin usein siltä, että Sproggiwoodissa olisi potentiaalia paljon isomman, hiotumman ja tarinaltaan vetävämmän pelikokemuksen pohjaksi.

Sproggiwood on oikein mainiota kesäviihdettä. Kevyttä, nopeasti soljuvaa, sopivasti aivoja kutittavaa, värikästä ja mukana kannettavaa hauskanpitoa. Tiukemmalla keskittymisellä pelin ydinvahvuuksiin, musiikkiin ja tarinaan hätyyteltäisiin jo peukkua. Nyt se jää yhden kärpässienen päähän.

 

Lisää aiheesta

Game of Thrones Episode 5: A Nest of Vipers (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Guild of Dungeoneering (Mac, PC)

Journey (PS4)

King’s Quest – Chapter 1: A Knight to Remember (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Life is Strange Episode 4: Dark Room (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Stonehearth-ennakko (PC)

Technobabylon (PC)