StarCraft II -moninpeliennakko (PC)

16.03.2010 17:50 Jouni Mäki-Panula

Harvalle pelille on ladattu sellaisia ennakko-odotuksia kuin StarCraft II:lle. Ensimmäinen, vuonna 1998 julkaistu StarCraft oli reaaliaikastrategiapelien pioneeri, jota on sittemmin ylistetty yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi ja tärkeimmäksi videopeliksi ylipäänsä.

Ykkös-StarCraftilla on edelleen oma uskollinen, aktiivinen ja jopa fanaattinen pelaajakuntansa, minkä johdosta jatko-osalle ladataan melkoiset odotukset. Onko se muutoksineen enää edes StarCraft? Karkaavatko vanhat fanit kirkuen vuorille, valtaavatko nuubit verkkopalvelimet ja kyykyttävät veteraanit jo ensipelillään? Lähetimme kaksi guruamme verkkosodan uumeniin ottamaan tästä selvää.

Siis mikä StarCraft?

Ensimmäiselle StarCraftille ladattiin aikoinaan melkoiset odotukset, sillä Blizzard oli noussut muutamaa vuotta aikaisemmin pelitalojen supersarjaan. Kaksi järjettömän suosittua WarCraft-naksustrategiaa mullistivat pelaamisen kuvaa merkittävästi, samoin 1996 ilmestynyt luolaromppaus Diablo. Vaikka StarCraft ei vuonna 1998 ollutkaan päällisin puolin mikään mullistus, oli peli ladattu täyteen mahtavaa pelattavuutta, muunneltavuutta ja ennen kaikkea vetovoimaa. Lukemattomat pelit ovat tulleet ja menneet, mutta Blizzardin naksusodat ovat pysyneet pelaamisen eturintamassa.

StarCraftin merkittävyyttä voidaan tulkita siitäkin, että Etelä-Koreassa järjestetään edelleen televisioituja turnauksia, joissa sponsorien tukemat StarCraft-pelaajat kisaavat paremmuudesta. Moni maailman parhaimmin palkatuista ammattilaispelaajista on nimenomaan StarCraftin pelaajia. Eteläisestä Koreasta, juu.

Myös Blizzardilla oli vuonna 2007 sen verran pelisilmää, että StarCraft II julkistettiin juuri Etelä-Korean Soulissa järjestetyssä Blizzard Worldwide Invitational -tapahtumassa. Tosin studion taholta onkin jälkiviisasteltu pelin päässeen julkisuuteen liian aikaisin.

Oman lisämausteensa StarCraft II:n odotukseen tuovat Blizzardin fanit, joita on vuosikymmenessä kertynyt rutkasti. StarCraft, sitä seurannut Diablo II, WarCraft III ja lopulta World of Warcraft laajennuksineen on sellainen täysosumien sarja, että vähemmästäkin studion ympärille olisi syntynyt Midaksen kosketusta muistuttava aura. Nyt siis myös World of Warcraftia pelaavat massiiviropettajat odottavat StarCraft II:a innolla, vaikka eivät koskaan aiemmin olisi reaaliaikastrategiapelejä pelanneetkaan.

Vapauden siivin parven ytimeen

StarCraft II:sta piti tulla alun perin yksi peli, mutta kesällä 2008 pelin kerrottiin jakautuvan kolmeen osaan. Ensimmäinen, varsinainen StarCraft II on lisänimeltään Wings of Liberty, ja se keskittyy Terranin eli ihmisten yksinpelikampanjaan. Laajennuksista Heart of the Swarmissa pelataan hyönteismäisellä Zergillä ja Legacy of the Voidissa puolestaan psyykkisiä kykyjä omaavalla Protossilla.

StarCraft II:n käynnistyessä tulee mieleen, että aivan kuin tämän olisi nähnyt joskus aiemminkin. Kylläpä vain: sisäänkirjautumisruutu ja asetusvalikko ovat rakenteeltaan käytännössä suoraan World of Warcraftista, joskin grafiikka on luonnollisesti vaihdettu futuristisempaan. Mitäpä sitä toimivaa pakettia muuttamaan. Tuttua fiilistä lisää, että Battle.net:n ansiosta myös salasana on sama kuin WoW:ssa.

Moninpelin osalta StarCraft II:n jakautumisella ei ole merkitystä, sillä jo betatestissä pääsee pelaamaan kaikkia kolmea osapuolta täysin vapaasti. Yksinpeliä betatestissä ei ole lainkaan, eikä myöskään kaverin kanssa co-op-pelaamista tietokonetta vastaan, vaikka valikkojen perusteella ominaisuus onkin tulossa. Lisäksi 3vs3- ja 4vs4-pelitilat puuttuvat vielä, mutta 1vs1, 2vs2 ja FFA (Free For All, kaikki kaikkia vastaan) onnistuvat. Blizzardin mainioita CGI-välivideoitakaan ei betassa näe.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Pelaamaan pääsee nopeasti ja vaivattomasti, jahka oman pelihahmonsa saa luotua. Pikapelissä valitaan vain pelitila (1vs1, 2vs2 tai FFA) ja rotu (Terran, Zerg, Protoss tai satunnainen), minkä jälkeen Battle.net arpoo käytännössä sekunneissa sopivan vastustajan. Systeemi muistuttaa vahvasti WoW:n uutta Dungeon Finder -työkalua, joka niin ikään minimoi vaivalloiset manuaalisuoritukset pelaajalta. Pikapelin lisäksi on mahdollista luoda myös perinteisiä custom-pelejä kenttävalintoineen ja kutsua kavereita mukaan, joten täysin aivot nollilla matseja ei ole pakko tahkoa.

Aivan alkajaisiksi saa pelata viisi ”tutoriaalipeliä”, joiden lopputulosta Battle.net ei arkistoi. Näissäkin vastustajana on kuitenkin ihmispelaaja, joten kyyti voi olla kylmää. Viiden tutustuttamispelin jälkeen on vuorossa kymmenen ottelun sarja, jossa määritetään pelaajan taitotaso ja sitä kautta sopiva ladderidivisioona. Vielä tässä vaiheessa tasoerot pelaajien välillä saattavat olla huimia, mutta jahka kymmenen matsin putkesta selviää, määrätään pelaaja omalle tasolleen sopivaan divisioonaan, jossa vastaan tulee kutakuinkin samantasoisia kanssapelaajia.

Sadan pelaajan divarien kärkipäästä etenee puolestaan seuraavaan divariin, kunhan taidot ovat karttuneet riittävälle tasolle. Ladderimekaniikka on jälleen kerran WoW:n areenamatseista tuttu, eli jos pelaajapuutteen vuoksi vastaan sattuu poikkeuksellisen kova taituri, ei häviämisestä menetä sijoituspisteitä yhtä paljon kuin samantasoisten kanssa pelatessa. Vastaavasti erityisen huonoksi rankatun pelaajan voittamisesta ei heru mittavaa pistepottia.

Kenttiä betatestissä on toistaiseksi vasta seitsemän, ja näistäkin kuusi on luokitukseltaan pieniä yhden jäädessä keskikokoiseksi. Suuret taistelukentät antavat siis vielä odottaa itseään, mutta toisaalta pienetkään eivät ole mitenkään ahdistavan olemattomia.

StarCraft II:n resurssimekaniikka on edeltäjästään ja WarCrafteista tuttu. Työläisyksiköt louhivat mineraaleja ja vespene-geysireistä jalostamojen avulla purettavaa kaasua, jotka toimitetaan päämajaan. Myöskään ekonomian toimintaan ei ole kajottu, joten rakennukset ja yksiköt laskutetaan välittömästi tuotantojonoon asetettaessa, eikä vasta valmistusvaiheessa.

Ottelun päätyttyä ruutuun paukahtaa perinteinen tilastoselvitys, jossa kerrataan molempien osapuolten suoriutuminen resurssien keräämisestä sekä yksikköjen ja rakennusten tuottamisesta. Etenkin aloitteleville pelaajille, mutta toisaalta myös taitojaan viimeisteleville mestareille tärkeänä ominaisuutena pääsee näkemään myös molempien osapuolten tuotantojärjestyksen. Näin täysi noobikin saa hieman vihjettä siitä, millaisella pelillä vastapuoli jyräsi yli. Luonnollisesti matseista tallentuu automaattisesti replay, joita pääsee katsomaan ja kelailemaan jälkikäteen.

Isometristä 3D:tä

Toisin kuin edeltäjänsä, StarCraft II on toteutettu täysin 3D:nä. Valitettavasti tätä ei hyödynnetä täysimittaisesti, sillä kuvakulmana on käytännössä perinteinen isometrinen vinkkeli. Kameraa saa tuotua hieman lähemmäs pelikenttää, mutta minkäänlainen korkeamman tason yleiskuvan ottaminen Supreme Commanderin tyyliin ei onnistu, kuten ei myöskään kamerakulman pyörittäminen vapaasti pelikentän kohteiden ympärillä. Betan pienissä kentissä tätä zoomailua ei sinällään vielä kaipaa, mutta mikäli lopullisen pelin isot kentät osoittautuvat todella isoiksi, saattaa 1990-luvulle lukittu kuvakulma muuttua häiritseväksi.

Testikokoonpanolla peli pyöri täysin sulavasti, vaikka kaikki asetukset olikin asetettu tappiin. Toisaalta erityisen eeppisiin otteluihin ei pienissä kentissä ehditä, vaan taistelut ovat ohi muutaman kymmenen yksikön voimin yleensä noin vartissa. Joka tapauksessa grafiikkaa voi luonnehtia kauniiksi ja animaatioita luonnollisiksi, onhan käytössä Havokin fysiikkamoottori.

Perillinen saapuu valkoisella ratsulla

Ottaen huomioon, että kyseessä on vasta varhainen betatesti, niin eri osapuolet ovat suorastaan häkellyttävän hyvässä tasapainossa. Näin siitä huolimatta, että jokaisesta rodusta on jälleen kerran onnistuttu tekemään yksilöllinen muutenkin kuin vain grafiikan ja maalipinnan osalta. Päivityksissä on näkynyt pieniä muutoksia esimerkiksi rakennusaikoihin, mutta ainakaan omalla amatööritasollani en lähtisi julistamaan minkään rodun olevan selkeästi muita parempi.

StarCraft II:n heikoin lenkki on äänimaailma, jota ei voi pitää erityisen vaikuttavana tai edes käytännöllisenä. Terranilla pelatessa äänistä on sentään hieman käytännön hyötyäkin, mutta Zergillä yksikköjen äänet puuroutuvat yhdeksi ja samaksi mössöksi, jolla ei ole erityisen suurta informaatiopainolastia. Taisteluäänten voisi kuvailla hoitavan asiansa, mutta mitenkään mieleenpainuva äänimaailma StarCraft II:ssa ei ole.

Toisena, pelikehityksen myötä toivottavasti parantuvana osiona on mainittava tekoälyn toimesta tapahtuva yksiköiden reititys, joka ei ole sieltä kirkkaimmasta päästä. Kentässä ei tarvitse olla paljoakaan sokkeloa, kun sotalaumaa joutuu paimentamaan kuin vuoden 1995 Command & Conquerissa konsanaan. Kenttien pienuuden ansiosta järki on vielä säilynyt, mutta ainakaan itsestään tilanne ei parane isompien kenttien ja suurempien taistelujen tullessa mukaan.

Joka tapauksessa viimeistelyn tasosta ja yleisestä laadusta ei välttämättä uskoisi pelin olevan vasta betavaiheessa. Ominaisuuksia puuttuu näkyvästi, eivätkä esimerkiksi saavutukset ole vielä mukana, mutta implementoidut osat toimivat miltei moitteetta.

Omassa käytössäni peli on kaatunut työpöydälle kadoten jälkiä jättämättä vain kertaalleen, mikä on huomattavasti vähemmän kuin joillakin myyntiin saapuneilla peleillä. Suunniteltuja ominaisuuksia tuntuu puolestaan puuttuvan useimpien nykypelien myyntiversioista muutenkin.

StarCraft II on saanut positiivisen vastaanoton myös kiihkofanien keskuudessa, eikä soraääniä ole juuri kuulunut. Toiveiden täyttymisestä kertoo myös se, että jo betatestin otteluita streamataan internetissä jatkuvasti suuren yleisön katsottavaksi. Blizzardilla on kannattajiensa keskuudessa jo hieman Applemainen sädekehä, joten StarCraft II:n kohdalla ei tarvitse miettiä, meneekö miljoonamyynti rikki, vaan pikemminkin arvailla, rikotaanko jälleen PC-pelimyynnin ennätyksiä.

Jouni Mäki-Panula

Battle.netin laki: ryntää tai…

Joskus vanhakin voi tuntua uudelta ja tuoreelta, kunhan välissä on päässyt kokemaan aivan toisenlaisia pelejä. Näin voisi summata tuntemukset StarCraft II:n tiimoilta. Sen puikkoihin hyppääminen on kuin tulisi kotiin pitkän lomamatkan päätteeksi. Kaikki on monin tavoin tuttua, mutta moni pieni asia on muuttunut.

Siinä missä Relic, EA ja kumppanit ovat koettaneet parhaimpansa mukaan päästä eroon resurssienhallintakerroksesta, StarCraft II tekee kaavaan vain pieniä konservatiivisia muutoksia. Nyt kerääjät voi pistää automaattisesti porailemaan kaasua samalla, kun pelaaja itse keskittyy niihin tärkeämpiin asioihin. Joillekin vanhan koulukunnan pelaajille jo tämä saattaa olla kauhistus, StarCraftia ja sen lisäriä pelanneena uudistus tervetullut eikä mitenkään merkittävästi vähennä resurssien vahtaamisen tärkeyttä. Kerääjiä kun ei tietenkään aivan heitteille kannata jättää, sillä pelin henkeen kuuluu, että vastustajat tulevat härnäämään niitä. Rauhassa ei saa olla hetkeäkään.

Mitä tasapainoon tulee, alkuun kaikki uudet lisäykset tuntuvat enemmän tai vähemmän ylivoimaisilta. Muutaman pelin jälkeen kuitenkin joutuu toteamaan, että kyllä, jokaiseen uuteen juttuun on joko valmiina vastavoima tai peliin on varta vasten rakennettu uusia jippoja niiden torjumiseen. Esimerkiksi uudet banelingit ovat erittäin tehokkaita, mutta kamikaze-joukoiksi suhteellisen kalliita. Protossien uudet lelut, kuten jättimäinen lähijoukot piilottava emäalus, ovat pääosin pitkän työrupeaman jälkeen saatavia kalliita vempeleitä. Järkyttävän tuhovoimaisia, mutta myös järkyttävän kalliita. Myös pienet muutokset, kuten metsät, näkötornit ja rikkaammat mineraalit, muuttavat peliä jonkun verran tehden tietyistä kentistä selkeästi edullisempia tietyille joukkotyypeille.

Tällä hetkellä Battle.netin laki on ainakin alkuun ”ryntää tai tule rynnätyksi”, sillä varsinkin ensimmäiset 15 matsia tulevat olemaan nopeita puolin ja toisin. Pelit tosin hidastuivat jo testisessioiden aikana, kun uusien joukkojen heikkoudet paljastuivat pikku hiljaa. Mitä uudenkarheaan Battle.netiin muuten tulee, se nauhoittaa jokaisen pelaamasi moninpelimatsin. Peruspelinauhoituksen lisäksi pelaaja saa jokaisesta haluamansa tiedon: tasan tarkkaan mitä teki oikein ja mitä väärin, kuinka vastustaja peittosi joukkosi ja kuinka nopeasti keräsit mineraaleja verrattuna vastustajaasi. Jos kiinnostaa tasan tarkkaan tietää, mitä pelitaitoja tulee parantaa, työkalut tarjotaan kyllä siihen.

StarCraft II:n beta-tilasta täyttyy vain yhtyä Jounin kokemuksiin: peli tuntuu jo nyt todella hiotulta. Bugeja ja parannettavia pikkujuttuja on tullut pari vastaan, mutta kertaakaan peli ei ole kaatunut omalla koneella. Blizzard osaa toden teolla.

Eric Hartin

Tekijä: Blizzard Entertainment
Julkaisija: Activision Blizzard
Testattu: Windows XP, Core 2 Quad Q9450, Radeon HD 4870 512 Mt, 4 Gt keskusmuistia / Windows 7, Intel Core 2 Duo E6700, Geforce GTX 260, 4 Gt muistia
Tulossa: PC
Laitevaatimukset: Määrittämättä
Pelaajia: 2-4 (lopullisessa 1-8)
Pelin kotisivu: http://www.starcraft2.com/
Jouni Mäki-Panula & Eric Hartin