Strategic Command WW1 The Great War 1914-1918 (PC)
Tekijä: Fury Software
Julkaisija: Battlefront.com
Testattu: PC, Windows XP, Intel Core2 2,13 GHz, 2 Gt muistia, GeForce GTS250
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP/Vista/7, 1 GHz prosessori, 500 Mt muistia, 128 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1-2 (TCP/IP ja PBEM)
Pelin kotisivu: Strategic Command World War One
Arvostelija: Jari Mikkonen
Kun Franz Ferdinand ammutaan kesken Sarajevon keikan, ei seurauksena räjähdä levymyynti vaan koko Eurooppa.
Tähän vähemmän kaluttuun aiheeseen tarttuu kanadalaisen yhden miehen nyrkkipajan Fury Softwaren uusin strategiaeepos. Strategic Command -sarjassa on tähän mennessä nähty kaikki toisen maailmansodan rintamat ja vähän kolmattakin, mutta viimeisimmässä osassa siirrytään ajallisesti taaksepäin, aikaan kun Hitlerillä ei vielä ollut Chaplin-viiksiä.
Nasevasti nimetty Strategic Command World War One The Great War 1914-1918 – sanokaamme SCWW1 – tarttuu miltei sadan vuoden takaiseen tapahtumavyöryyn, joka mullisti Euroopan ja välillisesti koko maailman historian.
Pelin sydän on sen koko sodan kattava, noin 128-vuoroinen suurstrateginen pääkampanja, Call to Arms, josta on lisäksi hypoteettinen muunnelma, jossa Italia astuu sotaan Saksan ja Itävallan puolella. Pelattavia puolia on kaksi, keskus- ja ympärysvallat, joihin kumpaankin kuuluu useampi suurvalta ja runsas joukko pikkuvaltioita. Kolmas suurkampanja alkaa vuodesta 1917, kun kaikki pääpukarit, mukaan lukien Yhdysvallat ovat jo liittyneet sotaan.
Suurkampanjoissa taistelutantereena toimii koko Eurooppa, Lähi-itä ja Pohjois-Atlantti. Tapahtumista Afrikan ja Aasian siirtomaissa sekä valtamerillä kuullaan taajaan tahtiin tulevissa tiedotuksissa, ja pääseepä välillä vaikuttamaankin mm. Intian kapinallisiin.
Lisäksi pelin mukana tulee seitsemän pienempää kampanjaa, jotka kuvaavat tiettyjä ratkaisutaisteluja paljon pienemmässä operatiivisessa mittakaavassa. Nämä ovat hyvä lähestymistapa Strategic Commandia ennestään pelaamattomille, sillä niissä ei tarvitse vaivata päätään diplomatian kaltaisilla hienouksilla ja pelaaja voi keskittyä siihen tärkeimpään. SCWW1 mahdollistaa myös toisen maailmansodan kampanjat hieman eri säännöillä. Fury on luvannut että pelin ensimmäisen päivityksen mukana tulee virallinen toinen maailmansota -kampanja. Kaksi maailmansotaa yhden hinnalla, siis.
Pelin editorilla on myös mahdollista tehdä omia tuotoksiaan aiheesta kuin aiheesta, ja tätä kirjoitettaessa ladattavissa on jo kaksi pelaajatekoista kampanjaa. Pelattava ei varmasti tule loppumaan kesken.
Juoksuhaudantie
Sotiminen on yhtä vaivattoman haastavaa kuin Panzer Generalissa. Vuoron aikana kukin yksikkö voi hyökätä ja liikkua kerran, tai se voi kaivautua joltain suunnalta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Taisteluista saa kokemusta. Koska niin monen mielestä kaunis on kaatua joukkonsa eessä, on rivien paikkaamiseen määrättävä täydennysmiehiä. Nämä keltanokat kuitenkin pudottavat yksikön kokemustasoa. Esikuntayksiköiden kenraalit antavat läheisille yksiköille lisäbonuksia ja huoltoa. Tavallisen jalkaväen lisäksi käytössä on ratsuväkeä, joka sodan alkuvaiheessa on kelvollista kamaa varsinkin itärintamalla, missä on väljempää. Länsirintamalla jalkaväkitaktiikoiden kehittyminen ja juoksuhautalinjat tekevät ratsuväestä liian haavoittuvaista.
Jos haluaa kuulla länsirintamalta jotain uutta, on pari vaihtoehtoa, joista ensimmäinen on tykistö. Mutta voi! Alkusodan raskas tykistö lähinnä lamauttaa puolustajat eikä kovin tehokkaasti tuhoa linnoitteita, saati sitten tapa miehiä poteroihinsa. Kun investoi tuotekehitykseen, on sodan loppupuolella käytettävissä jo aivan eri luokan tykistöase. Mutta voi taas! Sodan alkuvaiheen ammusteollisuus ei kykene tuottamaan kranaatteja sitä mukaan kuin niitä sodassa kuluu. Ammustuotantoonkin on siis satsattava jos haluaa tykkiensä olevan muutakin kuin koristeita.
Toinen vaihtoehto asemasodan rikkomiseksi on panssariaseen kehittäminen. Tankit tulevat kehiin myöhemmässä vaiheessa, mutta eivät kuitenkaan muuta tilannetta yksinään. Myös vihollistykistö olisi vaiennettava, sillä ne tiputtavat murkuloita hyökkäävien joukkojen niskaan. Tähän voi yrittää käyttää ilmavoimia – paino sanalla yrittää, sillä kuten panssarit, myös ilma-ase on yleensä melko tehoton ja vihollisen hävittäjät vielä tuppaavat häiriköimään rynnäkkökoneita. Raskailla pommikoneilla, zeppeliineillä ja rautatietykeillä voi myös pommittaa vihollisen kaupunkeja.
Myös merellä soditaan kiivaasti. Ison-Britannian laivasto on kylläkin saksalaisille ylittämättömän kova pala, joten yritykseni haastaa se Saksan sotalaivastolla 1914 päättyi köpelösti. Taistelulaivojen peltien oikominen on vieläpä helkutin kallista. Keskusvaltojen on siis parempi käyttää sukellusveneitä vihollisen kauppareittien häiriköintiin ja keskittyä esim. Venäjän laivaston rökittämiseen. Kaupunkien pommittamisen ohella laivareittien tukkiminen auttaa siviiliväestön moraalin heikentämisessä.
Moraalin vartijat
Kansakunnan moraali onkin yksi ratkaisevimpia tekijöitä pelissä. Siihen vaikuttavat joukkojen tappiot, kansallisesti tärkeiden alueiden hallussapito ja historialliset erikoistapahtumat kuten Leninin paluu Venäjälle. Heikentyvä moraali heijastuu joukkojen taistelukykyyn ja teollisuuden tuottavuuteen, mutta jos moraali päätyy miinuksen puolelle, valtion on pakko antautua. Sitä ennen saattaa kuitenkin kansa jo ryhtyä kapinoimaan. Esimerkiksi Suomi voi julistautua itsenäiseksi jos saksalaiset etenevät Pietarin porteille.
Osa erikoistapahtumista tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden valita, tukeako esimerkiksi beduiinikapinallisten taistoa yhteistä vihollista vastaan omasta kukkarosta. Tapahtumia on monia, ja niiden seurauksena yksikään pelattu kampanja ei periaatteessa ole samanlainen: tietyillä valinnoilla esimerkiksi Turkki, Italia ja Yhdysvallat on mahdollista pitää sodasta ulkona kokonaan tai ainakin tavallista pidempään. Puolueettomia maita voi myös yrittää houkutella puolelleen diplomaattisella kampanjoinnilla, tai sitten voi vain julistaa sodan ja vallata niiden resurssit.
Tekoäly ei ole mikään Karpaattien nero, mutta täytyy sitä kuitenkin kehua, sillä se osaa tehdä pelistä haastavan ja silloin tällöin voi päästä rankaisemaankin, jos pelaaja on varomaton. Tekoälyä voi ryydittää halutun suuruisilla lisäeduilla, mikä on suositeltavaa. Jos haluaa vielä enemmän vastusta, voi haastaa myös ihmisen joko verkon kautta tai tiedostoja lähettelemällä.
Tekoälyyn liittyy pelin nautittavuuden suurin sudenkuoppa. Se nimittäin ei hätäile vuoronsa kanssa, vaan riippuen sodan vaiheesta miettimiseen voi mennä yli kymmenen minuuttiakin, mistä suuri osa on pelaajalta piilossa tapahtuvaa liikuttelua tai pelkkää pohtimista. Tämä ei olisi ongelma, jos tietokoneen voisi jättää miettimään vuoroaan ja katsoa tapahtuneet taistelut uusintana, mutta se ei ole mahdollista. Vuoron vaihtuessa peli vain kertoo mitkä yksiköt ovat tuhoutuneet ja mitkä kaupungit vaihtaneet omistajaa. Moninpelistä vuoron uusinta löytyy, miksei siis yksinpelistä?
Jos ensimmäinen maailmansota oli englantilaisten mielestä ”mahtava sota” (the Great War), niin kyllä SCWW1 on vastaavastikin mahtava sotapeli. Ei se ole kaikkea kaikille, hidastempoisuus kun saattaa olla liikaa joillekin ja tiukkapipoisimmat arkkistrategit voivat olla tyytymättömiä kevyeen otteeseen. Mutta kokonaisuus on rautaista beer & pretzel -nannaa harvemmin kalutusta aiheesta, joten strategianeitsyille SCWW1 on mainio portti tämän genren ihmeelliseen maailmaan. Strategiapelien vannoutuneet ystävät taas ampuvat itseään koipeen, jos jättävät sen katsastamatta.
Lisää aiheesta
Strategic Command 2: Blitzkrieg (pc)
Warhammer 40K: Dawn of War II: Retribution (PC)
Lue myös
Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360)
