Street Fighter V näyttää hienolta mutta haparoi perusasioissa (PC, PS4)
Tekijä: Capcom, Dimps
Julkaisija: Capcom
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://streetfighter.com
Arvostelija: Eric Hartin
Seitsemän vuotta on kulunut siitä, kun Street Fighter IV julkaistiin konsoleille ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen sarjaan on tullut monen monituista uudistusta ja päivitystä, mutta todellinen jatko-osa on vain jäänyt uupumaan. Mutta älkää huoliko, nyt se on täällä.
Street Fighteria tuskin tarvitsee sen kummemmin esitellä. Street Fighter II on toiminut nykytaistelupelien sapluunana sen 25 vuotta eikä Street Fighter V ole poikkeus. Se on monella tapaa tuttua huttua, mutta pinnan alta löytyy myös paljon uutta. Toisaalta uudistuksien ohessa on otettu pari askelta taakse, mikä on valitettavaa.
Heti mähinöiden alkaessa meno on tuttua varsinkin, jos Street Fighter IV:tä on pelannut hetkeäkään. Graafisesti tyylissä on paljon samaa, mutta toki seitsemässä vuodessa tyyliä on ehditty hioa. Sarjakuvamaisen ja realistisen välillä leikkivä tyyli toimii hyvin: se on piirrettymäistä, mutta ei mene täysin anime-osastolle. Mikäli katsoo vain taistelijoita, voisi peliä luonnehtia sukupolven kauneimpiin.
Uutta ja vanhaa
Valitettavasti taustoista ei voi sanoa samaa. Staattisina taustat voisivatkin toimia, mutta verrattuna taistelijoihin taustojen animaatio ja yksityiskohtien puute pistää pahasti silmään. Hyvä esimerkki tästä on Brasilia-kenttä, jossa ei välttämättä ole varma hytisevätkö taustahahmot pelosta vai tanssivatko he.
Street Fighterin etu on aina ollut tavassa, jolla peli kannustaa erilaisiin pelityyleihin. 16:sta hahmosta löytyy paljon uutta ja vanhaa, sekä täysin erilaisia pelityylejä. Tulipalloja viskelevät Ryu ja Dhalsim haluavat pääasiassa pysyä kaukana ja tehdä lähestymisestä vaikeaa odotellen sitä hetkeä, jolloin voivat itse käydä mojauttamassa pari kunnon iskua. Cammy on taas arkkityyppinen lähitaistelija, jonka työkalut soveltuvat kaverin kiusaamiseen naamalta. Zangief kävelee kärsivällisesti viereen heittämään. Kun heitto osuu, se on valot pois.
Vanhojen tuttavien lisäksi mukaan on mahtunut uusia hahmoja. Necalli on maorisukuinen lähitaistelija, joka lyö kovaa. Brasilialaista jujutsua edustava Laura rankaisee vastustajia pienestäkin virheestä. Rashid ei oikein sovi mihinkään tähän asti käytettyyn Street Fighter -pelityyliin, mutta on sitäkin viekkaampi erilaisine ilmatemppuineen. Fang on uutuuksista oudoin ja jonka optimaalista pelityyliä vielä kukaan ei toistaiseksi oikein tiedä.
Uusien hahmojen lisäksi mukana tulee pino uusia järjestelmiä. SF4:n Focus-järjestelmä on mennyttä. Sen sijaan tilalla on niin sanottu V-mittari, jota käytetään kolmella tavalla. Jokaisella hahmolla on erikoisliike nimeltä V-skill, jonka käyttäminen kasvattaa edellä mainittua mittaria. V-mittaria saa myös ottamalla turpaan, mutta eihän kukaan semmoista halua itselleen.
Kun mittaria on tarpeeksi, saa käyttöönsä kaksi uutta ominaisuutta. V-reversal on tapa päästä pinteestä pois: se työntää liian aggressiivisen vastustajan puolen ruudun päähän. Täyttä mittaria voi käyttää myös V-triggeriin, joka tekee eri hahmoilla eri asioita. Joillakin se aktivoi voimakkaamman muodon hahmosta, toisilla se on tavallista voimakkaampi erikoisliike.
V-käyrä kasvaa
Pelillisesti Street Fighter V on täyttä rautaa. Se on tuttu, mutta se kannustaa eri asioihin kuin edeltäjänsä. Pääasiassa V kannustaa pelaamaan puolustavammin, sillä virheistä sakotetaan lujaa. Väärä liike ja hups, 60% johto muuttuikin erähäviöksi. Erät ovat lyhyimmillään muutamia sekunteja ja aika kuluu loppuun vain aniharvoin.
Valitettavasti kaikki muu pelin ympärillä on enemmän tai vähemmän puutteellista. Tarinamoodin puuttuminen ei niinkään ole ongelma: sen saapuminen vasta kesällä kerrottiin hyvissä ajoin, eikä siitä tarvitse pulittaa yhtään ekstraa. Ikävää on kuitenkin se, että esimerkiksi pelihallitila tietokonetta vastaan puuttuu täysin. Okei, sen tilalla on selviytymistila, jossa pelataan useita kymmeniä tietokonevastuksia vastaan. Ongelma vain on se, että vaikeustasosta huolimatta tietokoneesta ei ole alkutaisteluissa mitään vastusta. Myöhemmissä taisteluissa taas tietokone huijaa selkeästi ja reagoi napinpainalluksiin ennen kuin liike on edes ulkona. Ei tämä oikein viihteenä toimi.
Vielä pahempaa, pelihahmoille ei voi valita kuin kahdesta väristä. Jos värejä haluaa lisää, niitä voi avata selviytymistilasta. Okei, tämä selvä, mutta kun koko peli on kytketty nettiin, netin katkeaminen heittää pelistä suoraan päävalikkoon. Ja kun kaikki tieto kaikesta, mitä pelaaja avaa, on juuri netissä…
Noh, sanotaanko, että 28 tylsää taistelua ja nettipalvelun kyykkäämistä myöhemmin ei liiemmälti kiinnosta käydä avaamassa uusia värejä.
Liian puuttellinen
Silloin kun netti-infrastruktuuri toimii, se toimii hyvin. Parhaimmillaan matsit toimivat erinomaisesti ja jopa paremmin kuin SF4:n aikoina. Nyt ongelmaksi tosin muodostuu se, että vaikka Capcom pyörittikin useita betoja saadakseen palvelunsa kuntoon, ovat SF5:n serverit useammin alhaalla kuin eivät ole. Ja toimiessaankin asioita puuttuu. Esimerkiksi peliaulojen koko on rajoitettu kahteen henkilöön. SF4:ssä aulaan mahtui kahdeksan pelaajaa.
Street Fighter V:ssä on potentiaalia. Sen pohjapeli on erinomainen, se näyttää ja kuulostaa hienolta ja kiitosta tulee myös erinomaisen yksityiskohtaisesta harjoittelumoodista. Valitettavasti taisteluruudun ulkopuolella SF5 haparoi ihan perusasioissakin sen verran pahasti, että peukutus ei valitettavasti tule kuuloonkaan. Ehkä syksyllä saamme sen Street Fighter V:n, joka täyttää kaikki lupaukset. Mutta juuri nyt emme elä syksyä, vaan alkuvuotta.
Lisää aiheesta
Näin syntyi klassikko: Street Fighter II
Street Fighter Alpha 3 MAX (PSP)
Street Fighter X Tekken (PC, PS3, Xbox 360)
