Super Mario 3D Land (3DS)
Tekijä: Nintendo EAD Tokio
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://supermario3dland.nintendo.com/
Arvostelija: Juho Anttila
Kun jokin menee tukkoon, kutsutaan paikalle yleensä putkimies. Nintendolla on tökkinyt viime aikoina ainakin 3DS:n myyntien puolella. Hätä ei ole onneksi suuren suuri, sillä Mario pelastaa jälleen tilanteen.
Nintendo hallitsee omat konsolinsa. Se tuli selväksi jo Wiin kohdalla ja 3DS toistaa samaa kaavaa. Firman tunnetuin sankari saattaa hutaisten väännettyjä turhakkeita tuottaneet ulkopuoliset studiot armotta häpeään. Tätä 3DS on kaivannut.
Ron Jeremyn virtuaalivastineen rakkaus on taas vaarassa, kun, ette muuten ikinä arvaa, Bowser kaappaa prinsessa Peachin. Persikkaa ei heru, ennen kuin Mario on selvittänyt kahdeksan toinen toistaan haastavampaa maailmaa, joista jokainen jakaantuu vielä useampaan kenttää. Oho. Paljastin juuri epähuomiossa pelin juonen. Anteeksi!
No, eipä tarina ole ennenkään ollut Mario-pelien keskipisteessä. Tärkeintä on se, että meille tarjotaan tekosyy syöksyä keskelle sienien täyttämiä toinen toistaan happoisempia kenttiä. Mario elää todella erikoisessa maailmassa, tai sitten vuosikymmeniä kestänyt sienien napsiminen on sekoittanut herran pään pahan kerran. Oli miten oli, tarjolla on täyttävä kattaus perinteistä mutta silti oivaltavaa Super Mariota.
PETAn vihastuttanut KOHU-ASU!
Näin se 3D tehdään oikein
Koska laite on 3DS ja pelinkin nimessä seisoo 3D, on kolmiulotteisuus oleellinen osa pelikokemusta. Hyvä niin, sillä se on myös toteutettu kerrankin oikein. Nintendo tietää konsolinsa mahdollisuudet ja rajoitukset ja osaa olla ylikäyttämättä efektiä. Lopputuloksena on peli, jonka kolmiulotteinen vaikutelma on niin luonteva, ettei siihen pian kiinnitä edes huomiota. Kun efektin kääntää pois päältä, ero on kuitenkin melkoinen.
Värikäs ja selkeä Mario-maailma sopii kolmiulotteiseen peliin mitä parhaiten. Tilannetta hallitaan myös kameralla, joka seuraa ennalta määrättyjä raiteita. Välillä katselukulmaa saa kallistettua hieman jompaan kumpaan suuntaan kosketusnäytön avulla, välillä mahdollisuus pysyy lukittuna.
Kun kamera pysyy jatkuvasti tekijöiden näpeissä, ovat myös kuvakulmat pelikokemuksen kannalta optimaalisia. Tasohyppelyiden akilleen kantapää on huonosti toteutettu kamera, mutta uusi Mario välttää tämän sudenkuopan.
Kolmiulotteisuus on muutakin kuin pelkkää visuaalista karkkia. Hyvin toimiva vaikutelma auttaa arvioimaan etäisyyksiä, jolloin vaikeatkin hypyt ja pitkät pudotukset osuvat kohdilleen myös 3DS:n kovin pienellä ruudulla. Jälleen kerran eron huomaa, kun yrittää pelata ilman 3d-vaikutelmaa.
Tämäkin riittäisi, mutta tekijät eivät ole malttaneet olla hieman kikkailematta. Satunnaiset 3d-salahuoneet on toteutettu niin, että oikean hyppysuunnan voi hahmottaa ainoastaan kolmiulotteiselta näytöltä. Toki jokaiseen tällaiseen huoneeseen on sijoitettu myös vaikkapa laatta, jonka päällä seisomalla kamera kääntyy hieman ja paljastaa palikoiden oikeat sijainnit myös 3d-rajoittuneille.
Eikä unohtaa sovi myöskään sitä, kuinka kolmiulotteisuudella leikitellään visuaalisesti. Hyvää makua kunnioittaen tavaraa ei yritetä viskoa jatkuvasti kohti katsojaa. Kolmiulotteisuutta korostavat temput hyppäävät ehkä esille näytöltä, mutta eivät irralleen muusta pelimaailmasta.
Perinteitä kunnioittaen tuoreella otteella
Graafisesta toteutuksesta tuli messuttua sana jos toinenkin, mutta on siellä pinnan alla pelikin. Ja hyvä peli muuten onkin. Perusta on sitä samaa, mitä varsinaiset Mario-rykäykset tähänkin asti. Kentän loppuun pitää päästä ennen kuin aika loppuu kellosta. Matkan varrelta kerätään hirveä määrä kolikoita samalla, kun väistellään mitä erilaisimpia vihollisia.
Tuttuun tapaan Mario löytää tuon tuosta erilaisia pukuja. Näistä ehkä käytetyin on PETAnkin suututtanut majava-asu. Hiljaa siellä takana, se näyttää majavalta, joten se on majava! Tämän avulla Mario osaa lyödä vihollisia ja leijua pitkiäkin matkoja. Valikoimaa riittää toki enemmänkin. On niin tulta syöksevää Mariota, bumerangi-Mariota kuin myös esimerkiksi potkurilaatikko-Mario.
Asuja käytetään aluksi säästellen, mutta myöhemmin etenkin salaisuuksia etsivän näkökulmasta luovasti. Jokaiseen kenttään on kätketty kolme kultaista mitalia. Peliä ei edes voi läpäistä, jos näitä ei ole kerännyt tarpeeksi, sillä uudet kentät avautuvat vain, jos tililtä löytyy tarpeellinen määrä mitaleita. Salaisuudet ohittava ei siis voi edes läpäistä peliä, mutta huoli pois. Mitalit löytää kyllä helposti, kun vaivautuu hieman tutkimaan ympäristöään.
Jotkut salaisuudet on kätketty niin, että ne voi saavuttaa vain tiettyä asua käyttäen. Aina tarvittavaa asua ei löydy samasta kentästä, vaan se on haettava muualta. Onneksi mukana kulkee päälle puetun asusteen lisäksi myös toinen puku, joten pienelle taktikoinnillekin jää tilaa.
Kenttäsuunnittelu on yhtä aikaa tutun turvallista mutta myös oivaltavaa. Visuaalinen kuvasto seuraa monta kertaa nähtyjä jälkiä ja samoissa ympäristöissä ollaan pyöritty useasti aiemminkin. Se ei haittaa, sillä pelillisesti soppaan sekoitetaan jatkuvasti uusia aineksia.
Oppimiskäyrä on hallitun loiva. Alku on suorastaan helppo, mutta viimeistään lopun lähestyessä pelaajaa myös haastetaan. Tarkistuspisteitä on korkeintaan yksi per kenttä, joten kuoleman koittaessa saattaa joutua palaamaan parinkin minuutin päähän. Se harmittaa silti harvoin, vaikka henki lähtisi toistakymmentäkin kertaa samassa paikassa. Niin hyvin on Marion pelattavuus saatu hiottua kohdalleen.
Nintendo teki sen taas
Tähän tiivistyykin Super Mario 3D Landin hienous. Se on peli, jota on kerta kaikkiaan nautittavan mukava pelata. Pelattavuus on viimeisen päälle sujuvaa ja kentät ovat juuri sen mittaisia, että niitä ottaa mielellään vielä yhden. Ja sitten vielä yhden.
Pelasin Mariota niin lyhyissä pätkissä työmatkojen aikana kuin iltaisin sohvalla löhöten. Jälkimmäisessä tapauksessa ajantaju katosi pariinkin kertaan ja nukkumaanmeno meni niin sanotusti pitkäksi. Yksikään 3DS-peli ei ole pystynyt moiseen tätä aiemmin. Jo tämä kertoo, kuinka paljon laitteen muun pelitarjonnan yläpuolella uusi Mario tällä hetkellä liitelee.
Vielä kuvaavampaa on se, että ennakkotietojen perusteella myös 3DS:n uusi Mario Kart 7 edustaa myös konsolin pelitarjonnan kirkkainta kärkeä. Jotain erikoista on siinä, että ainoastaan Nintendo itse tuntuu saavan konsoleistaan irti niiden täyden potentiaalin. Usein tähänkin temppuun tarvitaan kaveriksi vielä itse Mario.
Super Mario 3D Landin ei tarvitse kuitenkaan tyytyä vain vertailuun saman alustan pelien kanssa. Se on erinomainen, oivaltava ja hauska teos, joka puolustaa paikkaansa ihan minkä tahansa alustan tasohyppelypelien rinnalla. 3DS:n omistajille se on pakko-ostos siinä missä Mario Galaxyt Wii-pelaajille ja laitteen hankkimista vielä pohtivillekin se toimii vahvana ostopäätöstä puoltavana tekijänä. Jospa se 3DS-konsolin ankean hidas lähtökiito tästä vihdoin taittuisi.
Lisää aiheesta
3DS-pelit testissä – mitä konsolin alkuvaiheen pelit tarjoavat?
Mario vs. Donkey Kong 2: March of the Minis (DS)
New Super Mario Bros. Wii (Wii)
Lue myös
Dead Rising 2: Off the Record (PC, PS3, Xbox 360)
Disney Universe (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
Penguins of Madagascar: Dr. Blowhole Returns Again! (Xbox 360)
Street Fighter III: Third Strike Online Edition (PS3, Xbox 360)