Super Smash Bros. for Wii U (WiiU)

16.12.2014 19:00 Kalle Lounela

Tekijä: Sora Ltd. ja Bandai Namco Games
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii U
Saatavilla: Wii U, 3DS
Pelaajia: 1, 2-8 (samalla koneella), 2-4 (internetissä)
Muuta: Pelin ohessa julkaistiin Amiibot ja GC-adapteri
Pelin kotisivu: http://www.smashbros.com/en-uk/
Arvostelija: Kalle ”HCJorma” Lounela

Kuinka montaa peliä ihmiset ovat hypettäneet etukäteen tänäkin vuonna vain pettyäkseen? Super Smash Bros. -hypejuna on kuitenkin ollut aina lippunsa hinnan väärti pääteasemalle asti. Mielen räjäyttävä määrä tavaraa, laatua ja naurua sisältävät Sakurai-pakkaukset ovat ilmaantuneet vain kerran konsolisukupolvessa. Nyt pitkän odotuksen jälkeen Wii U saa oman osansa rakkaudesta ja minä otan sen avosylin vastaan.

Kissa katsomassa ostoskanavaa

Vihdoinkin Sonic saa turpasaunansa HD-grafiikoilla. Sininen siili joutuu taistelemaan myös suurempaa ylivoimaa vastaan, koska peli tukee hurjaa kahdeksan pelaajan mäiskintää. Ei tule muuta peliä mieleen, jossa yhdellä telkkarilla pelaisi kerrallaan näin monta ihmistä. Ohjaimien keräämisessä on tietenkin oma hommansa, mutta onneksi tuki löytyy viidelle itsenäiselle kapulalle. Näistä yksi on pelin sisältävä 3DS. Classic-ohjain + Wiimote -kaltaisia yhdistelmiä on sitäkin enemmän.

Ymmärrettävästi kaikkien kaveripiirit eivät koostu hikisistä peliharrastajista, joten Nintendo julkaisi pelin ohessa Amiibo-figuurit . Nimi on sanan ”amigo” eli ”kaveri” väännös. Figuurit eivät ole pelkkiä nukkeja, vaan ne sisältävät myös muistia ja tekoälyn, joka oppii muiden liikkeistä ja sopeuttaa pelityylinsä sen mukaan. Amiiboista kirjoitan ihan oman juttunsa kaikkine kikkoine ja konsteineen.

Hieno mainospuhe, mutta mitenkäs sen arvostelun kanssa? Toki. Yllättävästi genrenä on hyvin ilmava tappelupeli. Erät vain parilla pelaajalla vaativat taitoa; suurempi määrä porukkaa tarkoittaa lisää sekasortoa ja siten vähemmän taitopainotteista hauskaa. Iloa saa lisättyä valitsemalla erikoisesti muuttuvia kenttiä tai pistämällä aseiden ilmestymistiheyttä suuremmalle. Hyvänä esimerkkinä käy Pokémon-areena, jossa taskuhirviöt pistävät pakkaa sekaisin omilla tappavilla tempuillaan.

Toivotimme pelin (ja Shulkin) tervetulleeksi koulun tykillä.

Kissa pöydällä

Nostan kissan pöydälle ja sanon suoraan miksi en antanut täyttä arvosanaa. Ainoana syynä on nettipeli, joka on ajoittain ihan jäätävää kuraa. Homma nykii ja painalluksissa on pahimmillaan reippaasti yli ärsytysrajan ylittävä viive, ennen kuin liike toteutuu ruudulla. Tuttujen kanssa pelaaminen onnistuu, koska silloin voi valita kuka pyörittää peliä. Ainakin Suomen sisällä viiveongelmat hälvenevät, kun isännöllä on huippunettiyhteys, mutta harvoin tapahtuva nykiminen ei katoa minnekään. Tuntemattomia vastaan pelatessa tämä ratkaisu ei lämmitä, koska kone valitsee isännöitsijän.

Smash on kumminkin yhtä paljon moninpeli kuin kissa saalistaja, joten myös netin yli toimivan mätön pitäisi nykyaikana toimia ongelmitta. Laadukkaat botit eivät ole toimintatavoiltaan lähelläkään ihmistä. Tässä kohti vanhan liiton miehet ottavat varmasti esiin ”kyllä tämmöisiä pitää pelata samassa huoneessa” -kortin, mutta aina se ei ole mahdollista välimatkojen takia. Nettipelillä on väliä.

Nintendo ei ole koskaan osannut tehdä nettipelejä ilman puutteita, ja taidottomuus kärjistyy nopeatempoisen tappelupelin kohdalla . Ihmettelen suuresti, jos ongelmaan ei tule korjausta. Kun näin tapahtuu, nostan arvosteluni täysiin lukemiin.

Pinkki Cpt. Falcon näyttää tulokkaalle polven paikan.

Kissa antaisi koiralle kuonoon

SSB on tietenkin parhaimmillaan samassa huoneessa kaveriporukalla nautittuna. Mieluiten tykin ja kotiteatteriäänten kanssa, mutta se on vain parhaan viilausta. Pelin perusmekaniikat ovat niin helpot, että konsolipelejä joskus pelannut saa ideasta kiinni parin ottelun jälkeen. Sysäsin ohjaimiani kaikenkarvaisiin ja karvattomiin kouriin, eikä kukaan valittanut. 50 hahmon joukosta löytyy varmasti suosikkeja Nintendoja vähemmän pelanneellekin.

Pelottavan jättimäisestä määrästä hahmoja suurin osa on edellisistä osista – pikku viilausten ja muutosten jälkeen – tuotuja. Upouudet hahmot ovat mielenkiintoisia jo ihan liikkeidensäkin perusteella. Näistä minulle mieleenpainuvin oli Duck Hunt Duo, jossa NES klassikosta tuttu trollikoira ja tykinruokasorsa tekevät yhteistyötä. Kaksikolta löytyvät takataskusta räjähtävää purkkia, mutta myös toisesta NES-pelistä tuttuja Wild Gunman -länkkäriäijiä. Mielikuvituksen on selvästikin annettu liitää ammuttavan harjoituskiekon lailla.

Joidenkin hahmojen liikkeet ovat periaatteessa samat, mutta kukaan ei voi valittaa näin jättimäisen valikoiman edessä. Vähäinen kierrätys on täysin ymmärrettävää, jotta tarpeeksi monta uutta naamaa saadaan esiteltyä järkevällä työmäärällä.

Pokaaleita voi ihailla myös näyttelytyylillä. Hienostunutta.

Kissa näyttää liikkeensä

Aivan ensimmäiseksi pelin avattuani menin testaamaan miten Captain Falconin tuntuma oli muuttunut. Lempihahmoni oli edellisosan oloinen, mutta joitakin positiivisia muutoksia oli havaittavissa. Sitten kävin kaikki tappelijat läpi testaten löytäisinkö uusia lellikkejä. Miellyttäviä hahmoja löytyi monia, enkä ole vielä 200 tappelun jälkeenkään saanut tehtyä lopullista päätöstä lempikatraasta.

En ole mikään turnauspelaaja, mutta ehdottomasti sunnuntaitappelijaa omistautuneempi tapaus. Yksinpelien tilat, eli suurimmaksi osaksi sinä vastaan suuri määrä vihollisia, tuntuivat tylsähköiltä. Edellisistä osista tuttu ja klassikoksi muodostunut säkinhakkuu, Homerun Contest, on myös mukana. Ennätysten jynssäys ei ole minun juttuni, joten suurimmaksi osaksi pistelin AI:ta iloisesti pataan normaaleissa 1 vs. 1 -matseissa.

Joku on varmasti täysin vastakkaista mieltä ja nauttii yhdelle pelaajalle tarkoitetusta tarjonnasta täysin maukauksin. Tämä on Smashin kovin valttikortti: monipuolisuuden ansiosta peli tarjoaa kaikille jotakin. Mäiskeestä saa kumminkin kaikista eniten irti vain, jos Nintendon pelisarjat ovat lähellä sydäntä. Koko peli on täynnä viittauksia ja sisäpiirihuumoria, kuten olettaa saattaa.

Kissa keräilee

Pokaalit ovat taas täällä! 716! Melkein 200 enemmän kuin viime osassa! Keräiltävät pystit sisältävät aina tietopakkauksen aiheesta ja ovat sen lisäksi komeaa katsottavaa. Kaapintäytettä saa avattua pelaamalla yksinpelitiloja, mutta vaihtoehtoisesti pelirahalla voi ostaa yksittäisiä figuureja kaupasta. Myös monien pelitilojen pelaamiseen tarvitaan rahaa, joten käteinen tuntuu jopa hyödylliseltä. Brawlissa kolikoita kertyi enemmän kuin jaksoi käyttää ja siksi ne tuntuivat turhilta. Nyt ylimääräisen pätäkän saa hetkessä upotettua haluamaansa kohteeseen.

Jos elottomat pokaalit eivät kiinnosta, on avattavana myös pelattavia hahmoja. Kun hahmokaarti on kerätty, voi siirtyä keräämään vaikeasti saatavia CD-levyjä. Taitaa olla jotain kiinalevyjä, kun yksi lätty sisältää vain yhden viisun. Musiikin kanssa on menty todellisesti yli rajojen, koska kaikki uudelleenmiksaukset mukaan lukien kappaleita on 437. Menen sanattomaksi miettiessäni tuota lukua.

Tillutuksia soitetaan tapellessa sekä valikossa. Eri kappaleiden esiintymistiheyttä voi säätää jokaisen kentän kohdalla erikseen, mutta tappelutantereilla soivat vain sen teemoihin sopivat kappaleet. Ei siis Mariomusaa Zeldakenttään tai toisinpäin. Kenttäeditorissa tehdyn taideteoksen taustalle voi valita minkä tahansa keräämistään kappaleista soitettavaksi. Musiikkien kanssa sählätessä on ihana valinnanvapaus, jota arvostan hyvin paljon.

Yksinpelimuotoja on kiitettävän runsaasti.

Kissa taiteilee

Omia taistelukenttiä tehdään Gamepadin kosketusnäyttöä hiplaillen. Nopealla testauksella homma toimi sujuvasti, vaikka ominaisuuksia ei hirveästi olekaan. Ainakaan vielä omia piirtelyitä ei saa jaettua. Syyksi veikkaan jormien vallankaappauksen pelon, jota Nintendo ei varmasti halua kontolleen edesmenneen Japanin 3DS-pedofiilijutun jälkeen. Toivottavasti jako-ominaisuus saadaan myöhemmin, koska netti on pullollaan hienoja kuvia pelaajien tekemistä areenoista.

Enemmän tosissaan pelaavat usein haluavat pelinsä ilman ulkopuolisia vaikutteita kentästä. Tätä tarjoaa uusi omega-valinta, jolla jokaisesta tantereesta saa tasaisen. Kentät ovat melkein täysin legendaarisen litteän Final Destinationin kopioita, mutta erilaisten teemojen taustat ja musiikit pitävät vakavamielisen pelaamisen tuoreena pidempään. Erittäin maukas lisäys.

Kissa ostaa kaiken lisäsisällön

Ensimmäinen DLC on jo julkistettu. Mewtwo-Pokémonin saa pelattavaksi hahmoksi ilman maksua, jos hyllystä löytyy käsikonsoliversio Wii U-pelin lisäksi. Amiibot ovat omalla tavallaan lisäsisältöä ja erittäin laadukasta sellaista. Mario Kart 8 on myös saanut lisäkarttoja ja hahmoja, kuten Linkin. Vanhoillinen firma näyttää selvästi merkkejä osittaisesta nykyaikaistumisesta.

Super Smash Bros. Wii U on varmasti ollut järkyttävän kallis tehdä. Jos asiallista lisäsisältöä tulee maksua vastaan, tuen toimintaa virtuaalikukkarollani täysin rinnoin. Hyvin suuren yleisön pelihermoon makealta maistuva teos tulee olemaan minulla vakiopelattavana vuosikausia, aivan kuten edellinen osa oli tähän päivään asti. Tämä jos mikä myy läjöittäin konsoleita.

Ja korjatkaa se nettipeli, pyydän.

Kissa oli valloittanut väliotsikot vakavan munuaissairauden takia 9.12.2014 lopetetun Vinskin muistoksi. Lepää rauhassa ystävä.

Taustatietoja: arvostelija on koko ikänsä ollut nintendohippi ja hänellä on palavat tunnesiteet moneen firman pelisarjaan. Fanipalvelusta pursuava peli on pelattu fanilasit päässä, kuten kuuluukin. Arvostelu on kumminkin yritetty kirjoittaa mahdollisimman montaa pelaajatyyppiä hyödyttäväksi.

Smash Bros hypejuna on saapunut määränpäähän pitkän matkansa jälkeen. Uutta reissua odotellessa:

Nelinpeli:

Lisätietoja: https://muropaketti.com/pelit/nelinpeli/