Supreme Commander 2 (Xbox 360)
Jos alkuperäisen Supreme Commanderin PC-versiota muistetaan haikaillen, sen Xbox 360-käännöstä muistellaan lähinnä legendaarisesta epäonnistumisesta. Pelin käyttöliittymä oli noin tuhannen kertaa PC-versiota huonompi, eikä peli pyörinyt lähellekään miten olisi pitänyt. Supreme Commander 2:n konsoliversio korjaa yhden näistä asioista, muttei koske siihen toiseen.
Tosiaikanaksut harvoin ovat suoriltaan toimineet konsoleilla; se on ollut alusta lähtien selvää. Yrityksiä on silti aikojen saatossa riittänyt. Endwar oli askel oikeaan suuntaan ja Halo Wars toimi, koska se oli suunniteltu täysin Xboxin ohjainta silmällä pitäen. Jotkut kehittäjät ovat luovuttaneet ja antaneet pelaajille mahdollisuuden käyttää näppäimistöä ja hiirtä.
Supreme Commander 2 ei oikein valitse mitään näistä ratkaisuista. PC-version yksinkertaistuksien luulisi auttavan konsoliversiotakin, mutta ei. Voin suoraan sanoa, että lopputulos ei ollut sen väärti. Kuten aikaisemman Supreme Commanderin Xbox 360 -versiossa, näppäimistölle ja hiirelle suunnitellut kontrollit eivät luonnistu lainkaan konsolipadilla. Ryhmäjaottelun puute on vasta jäävuoren huippu ja kamerankin kaltainen perusasia on tarpeettoman hankala käyttää.
Varsinaiset ongelmat alkavat jo ihan peruskampanjasta. Vajaan parinkymmenen tehtävän pituinen kampanja on suhteellisen lyhyt, minkä lisäksi varsinaisiin pelimekaniikan järkeviin sovelluksiin pääsee tutustumaan vasta moninpelin puolella. Kuten Juho jo PC-version arvostelussaan mainitsi, koko yksinpelikampanja tuntuu pitkältä opetusohjelmalta ja varsinaisen pelin alkaessa homma loppuukin kesken. Tätä ei auta se, että moninpeliseuran etsiminen kestää tarpeettoman kauan: se, onko kyse vain pelaajien puutteesta vai etsintäalgoritmin ongelmasta jäi epäselväksi.
Joko opitte?
Se, mistä Xbox-versio kärsii kontrollien lisäksi eniten, on suorastaan laiska polunetsintä. Pelaaja joutuu paapomaan joukkojaan lähes koko matkan ajan vihollisen pesäkkeeseen, kun pitäisi keskittyä muihinkin asioihin. Kun ohjain ei muutenkaan tunnu soveltuvan hommaan, monen asian kikkailu yhtaikaa muodostuu tarpeettoman vaikeaksi. Onneksi, ehkä juuri näiden puutteiden tasapainottamiseksi, tietokoneen ohjastamat joukot ovat aivan yhtä puupäisiä. Tämä tekee taisteluista vaikeammillakin tasoilla masentavan helppoja läpijuoksuja.
Mikä Supreme Commander 2:ssa sitten toimii? Edellisen pelin Xbox-käännös oli täyttä purkkaa ja pätki niin pahoin, että peli oli lähes epäpelattava. Jatko-osan puolesta täytyy ainakin sanoa, että peli pyörii sulavasti ja näyttääkin paikoitellen sievältä. Vika ei ole ainakaan tekniikassa.
Valitettavasti pelin konsoliversiosta ei juuri ole muuta hyvää sanottavaa. Endwar ja jopa Halo Wars onnistuivat tavoitteessaan paremmin. Tämä on lähinnä muistutus siitä, miksi tosiaikanaksuja ei kannata yrittää kääntää suorilta konsolille. Tuloksena on juuri jotain tällaista.
Lue myös PC-pelin arvostelu:
Supreme Commander 2 (PC)
Perusyksiköt seuraavat kaikilla suurin piirtein samoja suuntaviivoja. On maajoukkoja, ilmavoimia ja laivastoakin, joskin viimeksi mainittu osa-alue jää hieman kahden ensimmäisen varjoon. Erilaisia yksiköitä on ensimmäistä osaa vähemmän. Suurin syy tähän on muutettu teknologiajärjestelmä, jonka vuoksi käytännöstä samasta yksiköstä ei tarvita useampaa erilaista versiota.
Pelisarjan yksi tunnusmerkki, valtavat experimentals-yksiköt näyttelevät entistä näkyvämpää roolia. Kokeellisia superaseita on nyt helpompi ja nopeampi rakentaa. Vastapainoksi ne ovat totuttua heikompia. Pelin tasapainon kannalta ratkaisu on jälleen kerran hyvä. Riskit tasaantuvat, yksittäinen yksikkö ei ratkaise enää koko matsia, eikä peli ole kerrasta hävitty huono-onnisen experimentaalin mukana. Samalla menetetään kuitenkin jotain tunnepuolella, sillä superaseet tuntuvat nyt kovin arkisilta.
Tekijä: Gas Powered Games
Julkaisija: Square Enix
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.supremecommander2.com
Eric Hartin
Lisää aiheesta
Supreme Commander 2 (PC)
Ensimmäinen Supreme Commander oli juuri sitä, mitä nimestäkin voi päätellä. Iso, vaatimattomampiin reaaliaikanaksuihin verrattuna jopa ylivertaisen massiivinen, mutta samalla myös oppimiskäyrältään jyrkkä ja vaativa peli.
Odotettu jatko-osa ei tyydy kopioimaan esikuvaansa paremmilla grafiikoilla. Muutoksia on tehty rohkeasti myös itse pelimekaniikkaan. Miten mahtaakaan toimia moderni, virtaviivaisempi Supreme Commander 2?
Lue myös
Command & Conquer 4: Tiberian Twilight (PC)
Eye of Judgment: Legends (PSP)
Super Mario Galaxy 2 -ennakko (Wii)
