Uusimmat

Sword Art Online: Hollow Fragment (PSV)

18.09.2014 15:25 Miikka Lehtonen

Tekijä: Bandai Namco Games
Julkaisija: Bandai Namco Games
Testattu: PlayStation Vita
Saatavilla: PlayStation Vita
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: Sword Art Online: Hollow Fragment
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Massiivimoninpelit ovat periaatteessa kiehtova, mutta myös aikaavievä peligenre. Niihin voi helposti hukata vuosia elämästään, minkä itse kukin voi laskea hyväksi tai huonoksi jutuksi. Mutta entä jos sitä aikaa ei ole? Voiko saman kokemuksen löytää muualta?

Ehkä ei ihan samaa, mutta Sword Art Online: Hollow Fragment tarjoilee jotain tämänkaltaista, nimittäin yksinpelattavan MMO-kokemuksen.

Sword Art Onlinen perusidea on kiinnostava. Se kertoo fiktiivisestä massiivimoninpelistä, eli tuhansien pelaajien asuttamasta nettipelistä, jossa on yksi pieni solmu: siitä ei voi logata ulos. Kun kerran on peliin astunut, pelissä on pysyttävä. Huhut kertovat, että kaikki 100 hirviöiden täyttämää kerrosta selvittämällä voisi päästä ulos, mutta kukaan ei ole niitä todeksi todistanut.

Niinpä peliin hurahtaneet sitten elelevät varjojen ja vaarojen maailmassa niskassaan se totuus, että jos sattuu kuolemaan pelissä, kuolee myös oikeasti.

Idea on aika mainio, mutta ei toki sinänsä uusi. Sword Art Onlinestä on nähty muitakin pelejä, sekä myös piirrossarja. Samaa aihepiiriä luotasi myös PlayStation 2:lla nähty .hack-roolipeli, minulle tuntemattomin tuloksin.

Sword Art Online: Hollow Fragmentin tulokset tiedän, eivätkä ne ole kovin kehuttavia.

Grindaa, poika

Sword Art Onlinen hyvä idea on samalla myös eräs sen suurimmista ongelmista. Nopeasti käy nimittäin ilmi, että MMO-pelikokemuksen tarjoileminen yksinpelinä ei ole kovinkaan kiehtovaa.

Käytännössä homma toimii niin, että pelaaja säntäilee pitkin suurta pelimaailmaa, joka kuitenkin koostuu pienemmistä alueista. Alueet ovat rännien yhdistämiä aukioita, joissa parveilee kauheat määrät tapettavia vihollisia.

Tekemistä on paperilla paljon, sillä päätarinan ohella tarjolla on kauhea määrä erilaisia tehtäviä. Valitettavasti suurin osa tehtävistä on todella tylsää MMO-peruskauraa: juokse viisi minuuttia rännien läpi, tapa 10 hämähäkkiä ja juokse takaisin. Juokse 10 minuuttia luolan läpi, kerää kolme siementä ja juokse takaisin. Toista, kunnes kyllästyt.

Mukaan voi kutsua halutessaan tekoälyn ohjastamia kavereita, joille pitää välillä myös heittää keikkaa. Kerroksissa vaanivia pomohirviöitä vastaan kun ei taistella yksin, vaan suuremman ryhmän kanssa. Ja usein ryhmään haluavat pelaajat ovat liian heikkotehoisia selvitäkseen pomomatseista, joten heitä pitää auttaa levelöimään hahmojaan.

Tämäkin kuulostaa taas kovin tutulta kamalta MMO-peleistä, sillä kukapa meistä ei olisi joskus valvonut aamuyöllä auttaakseen kiltakaveriaan pääsemään korkeammalle tasolle tai saavuttamaan pelissä jotain. Ainoa ero on siinä, että kiltakaveri on oikea ihminen, joka todennäköisesti merkitsee jotain. Sword Art Onlinen hädin tuskin tekoälyllä varustetut pahvikulissit taas eivät senkään vertaa.

Ongelmaa pahentaa se, että se pääasiallinen pelattavuus – eli taisteleminen – ei sekään ole kovin hauskaa. Paperilla kyllä jälleen. Suuret kykypuut ja kombottelu ryhmän jäsenten kanssa tuovat taas mieleen MMO-pelit, mutta toteutus tökkii. Itse huomasin nopeasti, että pomohirviöitä lukuun ottamatta menestyäkseen ei tarvitse usein edes käyttää mitään kykyjä tai taktikoida pätkääkään. Kunhan seisoo paikallaan ja antaa automaattihyökkäyksen huolehtia kaikesta.

Suurempia ja kovempia hirviöitä vastaan täytyy jo turvautua hieman arsenaaliin, josta löytyykin sitten kykyä joka lähtöön. Liikaakin. Jo parin pelitunnin jälkeen käytössä on potentiaalisesti pari tusinaa erilaista kykyä ja hyökkäystä, joiden erot ovat välillä aika hankalasti hahmotettavissa. Niistä pitäisi sitten kasata se sopiva kykypaletti.

Käytännössä huomasin, että spesifisiä tilanteita lukuun ottamatta – joissa joku hirviö täytyy vaikkapa stunnata, tai jossa täytyy parannella myrkyttyneitä kavereita – riittää kun painelee kombonappia rystyset valkoisina aina kun komboihin riittää manaa.

Toki moista kaipaavat sitten saavat kyllä paljon vaihtoehtoja ja pikkukivaa. Aggron, eli hirviöiden huomion, pompottelu pelaajalta tiimikavereille, kaverien kehuminen ja täten tekoälyn käyttäytymismallien muokkaaminen ja laajat kykyvalikoimat ovat potentiaalisesti tosi hauskoja ja kiinnostavia juttuja. Jos pelin vaikeustaso olisi säädetty paremmin kohdalleen, niistä olisi enemmän iloa, koska niitä täytyisi käyttää.

Nyt niin ei ole, vaan suurin osa pelin aivan turhan tiheistä taisteluista on yksinkertaista matematiikkaa: tiedän, että voitan, mutta siihen menee hetki. Ja sitten odotellaan se hetki, että päästään odottelemaan seuraavaan taisteluun. Tarjolla siis on potentiaalisesti hauska taistelusysteemi, jota ei kuitenkaan tarvitse useimmiten hyödyntää.

Tämän kaiken voisi kestää, jos tarina olisi hyvä. Jos.

Do U spaek the Engrish?

Perustason itseään toistavan pelattavuuden voisi kestää, jos sitä kokiessaan saisi nauttia laadukkaasta tarinasta, mutta näin ei suinkaan ole. Taustalla pyörii suuri salaliittoja ja muinaisia enteitä vilisevä tarina, jonka pointtina tuntuu olevan, että pelin päähenkilö on jonkin sortin MMO-Mooses. Kohtalosi on johdattaa kansansa luvattuun maahan, eli loggaamaan ulos pelistä.

Siinä sivussa nähdään niin sanottua haaremianimemeininkiä, kun jokainen pelin lukuisista naispuolisista sivuhahmoista tuntuu himoitsevan geneeristä ja mitäänsanomatonta nörttiämme niin maan pahuksesti. Oli kyse 12-vuotiaalta näyttävästä pikkutytöstä tai karskista sepästä, kaikki haluavat kovasti sankarimme pöksyihin ja myös kertovat sen useasti ja äänekkäästi.

Pelin lukuisat välianimaatiot ja hahmoportretit tuntuvat myös olevan kuin suunniteltu tarjoilemaan pikkutuhmia kuvakulmia ja tirkistelyä. Puolipaljaat rinnat ja melkoisesti reittä paljastavat minihameet ovat Sword Art Onlinen kuuma syksytrendi, joten niitä sitten myös nähdään. Hei, kortit pöydälle ja puhutaan asioista niiden oikealla nimellä: fanserviceähän tämä on. Ja mikäpä siinä jos sitä sattuu peliltään kaipaamaan, mutta itse en oikein jaksaisi.

Olisi ollut myös kiinnostava olla kärpäsenä seinällä kun peliä on lokalisoitu, sillä käännös on aivan kamala. Se vilisee kirjoitus- ja kielioppivirheitä, sekä termistöä, joka on käännetty niin huonosti, että on välillä hankala hahmottaa mistä hitosta nyt on yleensäkään kyse. Kun eräs hahmo mainostaa, että paremmilla varusteilla ja kokemustasoilla penetraatio olisi helpompaa, on ehkä hieman hankala aavistaa, että nyt kenties puhuttiin pomohirviön sisältävän instanssin putsaamisesta. Kenties, mutta pelin yleiset teemat huomioiden ehkä ei sittenkään.

Heitetään mukaan vielä tökkivä kamera ja muita pienempiä ongelmia, eikä Sword Art Onlinestä oikein hyvää peliä saa, vaikka miten pyörittelisi. Potentiaalia siinä on ja jos kaipaa aivotonta grindausta, sitä on tarjolla koko rahan edestä. Toisaalta jos aikoo upottaa kymmeniä tunteja elämästään aivottomaan grindaukseen, itse suosittelisin mieluummin jotain oikeaa MMO:ta. Ainakin siinä sivussa pääsee olemaan sosiaalinen oikeiden ihmisten kanssa huonojen animekliseiden sijaan.

 

Lisää aiheesta

Final Fantasy X/X-2 HD Remaster (PS3, PSV)

Final Fantasy XIV A Realm Reborn (PC, PS3, PS4)

Marvel Heroes 2015 (PC)

Minecraft: PlayStation 3 Edition (PS3)

Theatrhythm Final Fantasy Curtain Call (3DS)

Wildstar (PC)

Ys: Memories of Celceta (PSV)