UUSIMMAT

Sword of the Stars (pc)

15.09.2006 14:59 | Muropaketin toimitus

Master of Orion ja sen jatko-osa kuuluvat varmasti lähes kaikkien oldschool-pc-pelaajien suosikkipeleihin. Valitettavasti sarjan kolmas osa väänsi höyryävät tortut oman perintönsä päälle ja tappoi kertalaukauksella koko pelisarjan hyvän maineen. Samalla näytti koko kuolevan koko peligenre, mutta hiljalleen yrittäjiä alkaa taas löytyä. Sword of the Stars sisältää paljon hyviä ideoita mutta myös paljon pieniä puutteita.

Sword of the Stars kuuluu Master of Orion -pelien tapaan niin kutsuttuun 4X-pelien genreen. Termi juontaa juurensa imperiuminrakennuksen neljästä englanninkielisestä kivijalasta: eXplore, eXpand, eXploit ja eXterminate eli tutki, laajenna, hyödynnä ja tuhoa.

Tässä on myös peli pähkinänkuoressa. Pelaaja hallitsee omaa galaktista imperiumiaan, tavoitteenaan valloittaa koko tunnettu avaruus ja polkea vähäisemmät rodut avaruussaappaansa kantapään alle.

Käytännössä imperiumia laajennetaan mikromanageroimalla siirtokuntia, tutkimalla uutta teknologiaa ja hyödyntämällä resurssejaan. Ja sitten johdetaan itse kehitetyt ja rakennetut avaruuslaivastot kunnian kentille. Hommasta on yksinkertaisuus kaukana ja parhaat 4X-pelit onnistuvatkin koukuttamaan pelaajansa täydellisesti. Epäonnistuneet opiskelut eivät olleet Master of Orionin harvinaisimpia sivuvaikutuksia.

Imperiumin puikoissa

Tähtimiekan maailmassa temmeltää neljä rotua. Ihmiset ovat kaikessa mitäänsanomattoman keskinkertaisia, kuten kaikissa muissakin peleissä läpi pelaamisen historian.

Huomattavasti mielenkiintoisempia ovat Hiven nimellä kulkevat hyönteismuukalaiset, jotka lisääntyvät esikuviensa tapaan tajutonta vauhtia ja pystyvät helposti valloittamaan puoli galaksia numeerisella ylivoimallaan.

Agressiiviset, liskoilta näyttävät Tarkat ovat pelin Neuvostoliitto. Halpaa, mutta tehokasta romurautaa virtaa esiin järkyttävällä vauhdilla.

Kvintetin täydentävät avaruusdelfiinit ovat taas Tarkojen vastakohta. Heidän huipputeknologiansa on kallista ja hidasta valmistaa, mutta kun se pääsee rajalle, jälki on hirveää.

Jokaisella rodulla on myös oma tapansa matkustaa tähtien välillä. Ihmisten matkustusmuoto on vauhdiltaan nopein, mutta se on sidottu planeettojen välillä kulkeviin kiskoihin. Mikäli kiskoa ei ole, määränpäähän joutuu kiertämään joskus turhauttavankin kaukaa. Mikäli kiskoreittiä ei löydy lainkaan, matkustus kahden vierekkäisen planeetan välillä kestää kymmeniä vuoroja. Hiven alukset ovat puolestaan näennäisesti pelin hitaimpia, mutta ötökät osaavat rakentaa tähtiportteja, joiden välillä matkustus on välitöntä. Delfiinit ja kommunistiliskot taas suhaavat ympäri galaksia tasaisen mukavaa ja vapaata vauhtia.

Kuten pelin nimestä ja rotujen kuvauksista voi päätellä, Sword of the Starsin pääpaino on avaruustaistelulla ja kaikki tähtää lopulta mahdollisimman tuhovoimaisten alusten saattamiseen tähtienväliselle taistelukentälle. Kaikki alkaa uuden teknologian tutkimisella. Pelaaja valitsee tutkittavan teknologian ja odottaa, kunnes insinörtit saavat aikaan jotain käyttökelpoista. Mukavana yksityiskohtana teknologiapuut eivät ole joka pelikerralla täysin samanlaiset, joten sitä yhtä oikeaa reittiä voittoon ei muodostu.

Planeettojen hallinta on melko tuskaista puuhaa. Tähtikartta on komean näköinen, mutta käytännössä tuskastuttavan sekava 3D-härdelli, jota pyöritellään ja zoomaillaan kuin pahimmassakin 90-luvun sci-fi-leffassa. Informaatio on tuon tuostakin hukassa, kun pelaaja taistelee käyttöliittymää vastaan. Planeettojen väliset etäisyydet ja sijainnit, joskus jopa niiden nimet, ovat täydellisiä mysteereitä, joita ei aina pysty hahmottamaan millään. Tässä tapauksessa komeus ei todellakaan korvaa käytettävyyttä.

Muuten pelin käyttöliittymä on sangen tyylikäs ja tuo vahvasti mieleen Star Trek -sarjan. Nappulat ovat yksinkertaisen muotoisia ja suurikokoisia, eikä turhaa rojua loju juuri työpöydällä.

Planeettojen hallinta on jätetty selvästi lapsipuolen asemaan ja tapahtuu puhtaasti paria liukuria säätelemällä. Säädettävissä on, miten paljon planeetan resursseja käytetään ja mihin ne suunnataan. Mukavan simppeliä.

Lepsua toteutusta

H-hetki koittaa. Voittamaton supertekniikka on kehitetty, uudet alukset on suunniteltu hyödyntämään sitä ja lantsareihin on ruoskittu tarpeeksi vauhtia, jotta laivasto saatiin rakennettua. On aika levittää ihmiskunnan riemusanomaa avaruusdelfiineille!

Kun laivastot kohtaavat taistelussa, peli siirtyy tosiaikaiseen taktiikkatilaan. Siinä selviää nopeasti, ettei suunnittelun taso ole aivan pysynyt mukana pelin tavoitteissa. Taistelupainoitteiksi strategiapeliksi Sword of the Starsin taktinen tila on on nimittäin valitettavan sekava ja puutteellinen.

Ideana on selvästikin ollut asettaa pelaaja oikean laivaston komentajan penkille. Yksittäisten alusten tai muodostelmien komentamisen sijaan pelissä annetaan yleisluonteisia käskyjä, joita tekoäly yrittää sitten parhaansa mukaan toteuttaa. Pääasiassa systeemi toimiikin riittävän hyvin, tosin vähän väliä tekoäly vetää itsensä jojoon ja touhu muistuttaa hyperaktiivisten päiväkerholaisten kevätretkeä. Alukset suhaavat minne sattuu eikä touhuun saa millään kontrollia. Tällaisina hetkinä toivoisi, että voisi yksinkertaisesti osoittaa torpedoristeilijöille määränpään.

Taistelu kärsii myös pahasta informaation puutteesta. Vihollislaivaston tarkemmat yksityiskohdat ovat avaruuden suuria mysteerejä. Millaisia heidän alustensa aseistus on? Miten hyvin pelaajan omat aseet tehoavat? Peli ei kerro. Jopa pelaajan oman laivaston menestys on jätetty mysteeriksi, eikä väriä vaihtava ikoni anna riittävän hyvää yleiskuvaa taistelun kulusta. Oman lusikkansa soppaan heittää taistelussa avaruuskartan tapaan ontuva kamera. Se on jälleen lukittu kiinteästi johonkin pelaajan muodostelmista, eikä näin hyvää yleiskuvaa tunnu aina saavan.

Päivityksen tarpeessa

Peli tukee myös moninpeliä, joka tosin jäi peliseuran puutteesta johtuen testaamatta. Kahdesta kahdeksaan pelaajaa voi kuitenkin kisata toisiaan vastaan avoimessa avaruussodassa tai skenaarioissa. Pystyvätkö muut rodut pysäyttämään ylivoimaisen hyönteisinvaasion? Miten päättyy ihmissiirtokuntien kapina keskushallintoa vastaan? Sword of the Stars kertoo historian kulun.

Kokonaisuutena Sword of the Stars on ikävän kaksijakoinen peli. Siinä on paljon hyviä ideoita. Hyvät tarkoitusperät ja tahto tehdä se kaikkien aikojen paras avaruusstrategiapeli paistaa kirkkaasti läpi . Valitettavasti käytännön toteutus tökkii melko pahasti. Käyttöliittymä on näyttävä, mutta kömpelö. Pelin keskipisteessä oleva taktinen taistelu ei toimi suunnitellusti.

Positiivisella puolella peliin on jo nyt julkaistu pari päivitystä, jotka muuttivat alkujaan raakileen pelin nykyiseen, semi-pelattavaan muotoonsa. Tällaisenaankin peli on oudolla tavalla kiehtova ja jaksoi puutteistaan huolimatta pitää tehokkaasti pihdeissään. Mikäli Kerberos jaksaa jatkaa päivitysralliaan, voi Sword of the Stars muistuttaa parin kuukauden kuluttua tekijöidensä visiota. Mikäli näin tapahtuu, peli voi hyvinkin olla se paljon odotettu Master of Orionin jatko-osa.

Tekijä: Kerberos
Julkaisija: Lighthouse Interactive
Testattu: pc
Saatavilla: pc
Laitevaatimukset: Pentium III 1.5GHz tai vastaava, 512 Mt keskusmuistia, 128 Mt DirectX 9 -yhteensopiva näytönohjain
Pelin kotisivu: http://www.swordofthestars.com/

Mikä on suosikkisi 4X-strategoista

Katso tilanne vastaamatta

Muropaketin uusimmat