Tak 2: The Staff of Dreams (GC, PS2, Xbox)

Tak 2 on iloinen sekametelisoppa, josta löytyy polynesialaisvaikutteita, länsiafrikkalaista juju-magiaa ja Tlaloc-niminen pääpiru. Tlaloc ei tosin aivan vastaa kaimaansa, atsteekkien sateenjumalaa, jolle uhrattiin vuosittain lapsia hukuttamalla, mutta tämän ymmärtää – peli on THQ:n ja lastenohjelmiin erikoistuneen Nickelodeon-tuotantoyhtiön yhteistyötä. Firmojen tarkoitus ei varmaankaan ole myydä peliä joessa turvonneilla ja mustuneilla lapsilla.

Tak 2: The Staff of Dreams on tasoloikka, joka toimii mukavasti kahdella eri tasolla: pelaaminen on suhteellisen yksinkertaista, mikä vetoaa perheen pienempiin, ja käsikirjoitus sisältää kivasti lajityyppiin kohdistuvia piikkejä hyvien ääninäyttelijöiden lausumina, mikä taasen huvittaa vähän varttuneempia.

Unisauva ja painajaisvaltikka

Staff of Dreams on hyvä ja Nightmare Scepter paha, Tak on kiltti ja Tlaloc ilkeä – siinä sitä piisaa vastakkainasettelua. Tarinan puolesta Tak 2 on kuin mikä tahansa tasohyppely, eikä pelaaminen esineiden keräämisineen ole sekään mikään varsinainen irtiotto lajityypin kiroista.

Osa-alue, jolla Tak 2 loistaa, on hahmosuunnittelu. Samaanipoika Tak, vanha näkijä ja kirpuksi muuttuva Jibolba, tämän JB-veli sekä vastaantulevat puunhenget ja muut elukat eivät ole kovin kauniita tai ultratyylikkäitä, mutta niissä riittää persoonallisuutta.

Kentät näyttävät hyviltä nekin, mutta niissä on vaikea suunnistaa. Tässä mielessä kerättävät esineet tulevat todella tarpeeseen – ilman niitä olisi todella hankala hahmottaa, mihin suuntaan on tarkoitus edetä.

Tak 2 on siinä mielessä poikkeuksellinen tuote, että se ei aliarvioi kohdeyleisön arvostelukykyä. Siltä ainakin tuntuu, sillä kuten jo aiemmin tuli mainittua, ääninäyttelijöiden työskentely ja pelin käsikirjoitus ovat paljon perusviritelmiä korkeammalla tasolla.

Valitettavasti peliä vain ei ole lainkaan suomennettu. Se on valtava sääli. Jos edes osa materiaalista olisi suomeksi, Tak 2 voisi hyvin olla Sly Raccoon 2: Konnakoplan veroinen koko perheen seikkailu.

Peli toimii enemmän kuin kelvollisena tasohyppelynä myös muille kuin vain lapsille. Eläinpohjaiset pulmat ja rakastettava yleisilme jaksavat kiinnostaa vähän kyynisempääkin pelaajaa, vaikka kääntämättä pelin pääasiallinen kohderyhmä saattaakin jäädä tavoittamatta.