Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla:  iOS, Mac, PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Core2Due 2 GHz, 3 Gt muistia
Pelaajia: 1
Muuta: Episodipelisarja, ladattava peli, kauden hinta 23 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: https://www.telltalegames.com/talesfromtheborderlands/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Telltale Games on viimeisten vuosien aikana puskenut pelejä ulos aikamoisella volyymillä. Turhankin suurella, kenties. The Walking Deadissa hurmannut kaava on vähän repsottanut reunoista kun peli toisensa jälkeen on luodannut samoja vesiä.

Mutta ei Telltale vielä lopussa ole. Ehei. Tales from the Borderlands kun jatkaa edelleen hillittömän vahvaa kulkuaan.

Telltalella on todellakin riittänyt hoppua viimeisten vuosien aikana. The Walking Dead putsasi palkintopöydät, nosti firman koko maailman tietoisuuteen ja poiki noin miljoona lisenssidiiliä. Lisää The Walking Deadia, sarjispelejä, Minecraftia, Game of Thronesia… Listalla ei tunnu olevan loppua.

Ellei Tales from the Borderlands totaalisesti rähmää alastuloaan maaliviivalla, voitaneen sanoa, että Telltalen kannattaisi ehkä keskittyä jatkossa komediaan. Se kun on yhä älyttömän hyvä pelisarja.

Pandora Space Program

Kaikki alkoi niin viattomasti. Huijataan koko Pandora-autiomaaplaneettaa hallitsevan megayhtiön raivohullua pikkupomoa, viedään tältä miljoonaluokan rahat ja ostetaan sillä hämäräveikkojen kaupittelema, mielettömän arvokas artifakti. Mikä voisi muka mennä pieleen? No tietenkin aivan kaikki.

Tales from the Borderlandsin kolmen ensimmäisen episodin aikana Rhys ja Fiona, Hyperionissa uraa tekevä perseennuolija ja pandoralainen pikkurikollinen, ovat joutuneet kaveriensa kanssa yhdestä sopasta toiseen. Mukana kuvioissa kummittelee hahmoja Borderlands-pelien vaiheilta ja kaikki tuntuu rakentuvan suunnattomaan loppuhuipennukseen, josta ei yllätyksiä puutu.

Kun viimeksi näimme sankarimme, he olivat ikävässä liemessä. Eräs Pandoran runsaista rikollispomoista oli saanut koko porukan satimeen ja halusi näiden tavoitteleman aarteen itselleen. Niinpä porukka joutuukin tekemään työtä vihollisilleen. Edessä on hankalampi keikka: pitäisi soluttautua Hyperion-megayhtiön avaruusasemalle, joka on Pandoran kiertoradalla, löytää sieltä huippusalainen prototyyppi ja paeta sen kanssa ennen kuin yhtiön palkkasoturiarmeijat pistävät kaikki hengiltä. Niin. Ja ensin pitäisi tietenkin päästä avaruuteen planeetalta, jolla ei tiettävästi ole yhtään avaruusalusta.

Tales from the Borderlands jatkaa siis valitsemallaan tiellä. Kaikki menee koko ajan mönkään ja johtaa vain jatkuvasti panosten kasvamiseen, valheiden kertymiseen ja ikävyyksien moninkertaistumiseen. Petokset, yllätykset ja dramaattiset käänteet seuraavat toisiaan ja meno on hurjaa.

Sinäkin, Brutukseni?

Siinä missä viime kerralla vedettiin välillä vähän henkeä ja annettiin pelin mainioiden hahmojen hengittää ja kokeilla vähän hempeämpiäkin aiheita, nyt mennään tukka putkella. Meno on taas kuin suoraan Coenin veljesten kepposteluleffoista pöllittyä, kun korkealentoiset suunnitelmat menevät enemmän tai vähemmän mönkään.

Toki nelosepisodista löytyy muutakin kuin pelkkää juoksemista ja komediaa, mikä onkin aika hämmentävää. On todella yllättävää, että pelisarja pystyy yhtä lailla viihdyttämään, naurattamaan ja välillä jopa vähän kostuttamaan silmäkulmia.

Tales from the Borderlandsin parissa huomaankin koko ajan varmistuvani enemmän ja enemmän siitä, että Game of Thronesin ongelmat – sekava juoni, hahmojen yleinen pliisuus ja koko touhun merkityksettömyys – johtuvat enemmän oikeudenhaltijoiden oikuista kuin siitä, että Telltale olisi menettänyt otettaan.

Toiseksi viimeisen episodin lopputekstien pyöriessä sen normaalin kolmetuntisen jälkeen tunnelmani eivät voisi olla enempää erilaiset kuin Game of Thronesin vastaavassa pisteessä: panokset on nostettu kattoon, kutkuttavat paljastukset odottavat vuoroaan ja minä taas vyö kielen alla sitä, että koko paukku räjäytetään auki. Edelleen parasta Telltalea vuosikausiin ja piru vieköön että toivon tason pysyvän tällaisena loppuun saakka.