Tales from the Borderlands (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: iOS, Mac, PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Core2Due 2 GHz, 3 Gt muistia
Pelaajia: 1
Muuta: Episodipelisarja, ladattava peli, kauden hinta 23 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: https://www.telltalegames.com/talesfromtheborderlands/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Kun Telltale Games ilmoitti tekevänsä Borderlandsiin perustuvia seikkailupelejä, en varmastikaan ollut yksin epäilysteni kanssa. Miten homma voisi toimia? Borderlandseissa se tarina ei koskaan ole ollut mikään ykkösjuttu ja tiukan räiskinnän muuttaminen seikkailupeliksi vaikutti vaikealta tehtävältä.

Vuotta myöhemmin homma on valmis ja kaikki viisi episodia ovat paketissa. Nyt on ilo todeta: ja epäilykseni olivat totaalisen aiheettomia: Tales from the Borderlands on parasta Telltalea miesmuistiin.

Aikanaan nimenomaan humoristisilla seikkailupeleillä itsensä maineeseen lyönyt Telltale nousi aivan uudelle kuuluisuustasolle The Walking Dead –pelinsä kanssa. Dramaattinen, koskettava ja hyvin vakava pelisarja putsasi palkintopöydät ja muutti Telltalen pienestä firmasta yhdeksi pelitaivaan tähdistä. Yllättäen tarjouksia sateli sisään ovista ja ikkunoista ja firma pääsi vääntämään lisenssipelejä aiheesta jos toisestakin.

Tales from the Borderlands tuntui yllättävältä kiinnitykseltä, sillä köykäisestä tarinastaan tunnetut loottiräiskinnät eivät paperilla kuulosta siltä kaikkein luontevimmalta seikkailupelin aiheelta ja ainakin minua vähän epäilytti, osaisiko Telltale enää olla hauska. Firma on kuitenkin vetänyt viimeiset muutamat vuodet vakavammissa merkeissä.

Jo pelisarjan ensimmäinen episodi poisti viime marraskuussa suuren osan huolista, sillä se oli ratkiriemukas. Sitten alkoi toivominen: jos taso pysyisi samana, vain taivas olisi rajana.

Konnankoukkuja kahdelle

Tales from the Borderlands on hieman yllättäen kepeämielinen tarina konnankoukuista ja kieroista käänteistä. Kohtalo heittää yhteen Rhysin, Hyperion-firman pikkupomon, jolla on suuria pyrkimyksiä, sekä Fionan, pandoralaisen pikkurikollisen, joka tekee pieniä ryöstökeikkoja siskonsa ja ottoisänsä kanssa.

Kohtalona toimii tällä kertaa Vault Key, myyttinen taikaesine, joka avaa suunnattomia ja silmittömiä aarteita sisältävän holvin. Se voisi olla tie Hyperionin huipulle ja pois rikosten ja kurjuuden täyttämältä aavikkoplaneetalta. Hieman tyhjä arpa siis, että avain on väärennetty. Vielä tyhjempi arpa, että tämä käy ilmi kun avainta ollaan myymässä häikäilemättömälle ja armottomalle rikollisporukalle.

Tästä alkaa viiden jakson mittainen huumoripläjäys, joka tuntuu kuin Coenin veljesten elokuvien peliversiolta. Jos nimi ei heti sano mitään, ehkä teokset Fargo, Raising Arizona, The Ladykillers, Burn After Reading ja No Country For Old Men kertovat enemmän. Tarina on yhtä pitkää katastrofia, jossa vaikeudet kasautuvat toistensa päälle ja hankalat tilanteet muuttuvat koko ajan hankalammiksi. Telltalen väki korottaa mestarillisesti panoksia ja rakentaa pelin tarinaa kohti eeppistä ja hyvin tyydyttävää loppuhuipennusta.

Vaikka meininki on välillä hengästyttävän vauhdikasta, tarina on hyvin rytmitetty. Väliin mahtuu hitaampiakin osioita, joissa hahmot saavat tilaa kehittyä ja kasvaa. Vaikka kyseessä on huumoripeli, jossa riittää hahmoja laidasta laitaan, kaikille löytyy tilaa, kaikilla on uskottava ja kiinnostava persoonallisuus ja ketään ei unohdeta.

Pelin kirjoittajien ammattitaidosta kertoo paljon se, että Tales from the Borderlands on vuoroin yksi hauskimpia pelaamistani peleistä, liikuttavan koskettava, dramaattisen jännittävä ja kaikkea siltä väliltä. Aivan kuten Coenin veljesten leffoissakin, tunteiden skaalaa rassataan laidasta laitaan vauhdikkaasti ja taidokkaasti.

Tales from the Borderlands ansaitsee kunniamaininnan myös siitä, että pelit ovat aivan älyttömän tyylikkäitä ja elokuvamaisia. Tyylikkäät intro-osiot ovat melkein musiikkivideomaisia ja tuovat jälleen mieleen elokuvat. Peli käyttää mainiosti useita rinnakkaisia kuvakulmia, nopeita leikkauksia, takaumia ja monia muita tehokeinoja, jotka korostavat komediaa ja tuovat teokselle peliksi uniikkia meininkiä. On aika harvinaista, että peliä kuvaillessaan ja pohtiessaan olisi huomattavasti helpompi vaihtaa kieltä ja puhua siitä elokuvien termeillä, keinoilla ja kriteereillä. Tämä on siis hyvä juttu: Tales from the Borderlands tuntuu hyvällä tavalla interaktiiviselta elokuvalta.

Valinnoilla on väliä

Telltalen pelien tavoin Tales from the Borderlands on aika kepeä seikkailupeli, jossa puzzlet ovat aika vähissä. Toki pelissä pelataan usein, mutta kyse on enemmänkin maailman tutkimisesta, hahmojen kanssa juttelemisesta ja vitsien bongailusta kuin aivopähkinöiden ratkomisesta. Pikemminkin kyseessä on interaktiivinen tarina, jota koetaan.

Peli tuntuu myös muokkautuvan sangen paljon pelaajan valintojen mukaan. Kohtaukset kehittyvät eri suuntiin sen mukaan, mitä pelaaja tekee tai valitsee, joskus yllättävän suurissakin määrin. Eräässä episodissa tarjolla on miltei kaksi rinnakkaista peliä sen mukaan, minkä lähestymistavan valitsee episodin alussa. Myös loppukohtauksessa saa tehdä suuria valintoja, jotka vaikuttavat merkittävästi tarinan kulkuun.

Tietenkin se suurempi vaikutus tulee siitä, miten pelaaja Fionan ja Rhysin roolissa suhtautuu tarinan tapahtumiin ja muihin hahmoihin. Näin hahmojen väliset suhteet kehittyvät eri suuntiin ja kokemus tuntuu henkilökohtaiselta.

Itse pidän Telltalen tyylistä kovasti, mutta onhan se rehellisesti sanoen todettava, että kun samasta kaivosta on nostettu vettä usean pelisarjan toimesta jo reilun kolmen vuoden ajan, välillä illuusio vähän särkyy ja reunat repsottavat. Mutta ei Tales from the Borderlandsissa. Liekö kyseessä ollut Telltalen A-tiimi, vai onko syynä se, että tiimi on saanut käyttää reippaasti aikaa projektiin ja tehdä työtä rauhassa, mutta kaikki tuntuu viimeistellymmältä kuin useimmissa viimeaikaisissa Telltalen projekteissa. Valinnat tuntuvat merkityksellisiltä ja peli kiillotetulta kokemukselta, jossa tarina etenee loogisesti episodista toiseen mainiosti rytmitettynä.

On syytä huomata, että Borderlands-fanitus ei myöskään ole mitenkään välttämätöntä pelistä nauttiakseen. Sen avulla muutamat vitsit ehkä aukeavat vähän paremmin, mutta teemat ja tapahtumat ovat sellaisia, että mukaan pääsee kyllä hienosti, vaikka ei olisi koskaan Borderlandsista kuullutkaan.

Jo vuosi sitten ensimmäisen episodin aikaan pohdin, että jos sen riemastuttavat pari tuntia olivat esimakua tulevasta, tässä voitaisiin olla Telltalen parhaan pelisarjan äärellä. Ja niinhän siinä kävi, sillä kausi paitsi piti kiinni tasostaan, myös paransi koko ajan.

Tales from the Borderlands on riemastuttavan hauska, yllättävän koskettava ja erinomaisen viimeistelty näyte siitä, mitä interaktiivinen tarinankerronta voi parhaimmillaan olla. Suurin valituksen aihe oli lyhyt kakkosepisodi, eikä sekään ole mikään todellinen ongelma, ainakaan jos koko kauden pelaa putkeen, eikä episodeja tarvitse odotella kuukausikaupalla.

Ehdottomasti pelaamisen arvoinen!

Toinen mielipide

Telltalen pelit ovat yhden tempun poneja, sillä koko karavaanin onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin tarina laukkaa. Tasapaino pelattavan, katsottavan ja näiden välimuotojen välillä on kriittinen: turhan monimutkaiset pulmat katkaisevat tarinan luontaisen askelluksen. Onneksi Tales from the Borderlandsin harha-askeleet on laskettavissa yhden hevosen kavioilla ja ensimmäinen kausi nousee Telltalen nykymuotoisten teoksien parhaimmistoon. Tarina suorastaan lentää, eivätkä puzzlet tahtia hidasta. Näin sen tulee mielestäni ollakin.

Borderlandsin maailma tarjoaa kerrontaan kulman, jota muut Telltalen ykkösnimikkeet eivät kykene antamaan: seikkailun ja löytämisen riemua sekä upeita maisemia tutkittavaksi. The Walking Dead on ihmissuhdedraamaa maailmanlopun keskellä ja The Wolf Among Us kertoo lähdemateriaalillaan tarinan ihmisistä dekkarin keinoin. Tales on seikkailukomedia näiden draamojen keskellä ja, siinä missä WD on tarina ihmisistä matkalla, Tales on tarina itse matkasta. Telltale tuo oman näkökulmansa myös Borderlands –sarjaan: ”lähes loputtomasti erilaisia aseita” –sloganilla aloittaneesta maailmasta kerrotaan tarina, jossa aseet laulaen ramboilu on toissijaista.

Ja minä rakastan ”liioiteltu takautuma” –kerrontatyyliä, jota kaksi päähenkilöä ristiriitaisilla kertomuksillaan vain korostavat. Myös neljäs seinä murskataan muutamaan otteeseen hyödyntäen tutun pelikaavan kliseitä. Näiden, omaan makuuni täydellisesti istuvien, piirteiden voimin Tales from the Borderlands nostaa poninsa ravikisojen voittajaksi ja takautuvasti henkilökohtaisen ”vuoden pelit 2015” –listan ykköseksi.

Julius Jämsén

Lisää aiheesta

Game of Thrones Episode 3: Sword in the Darkness (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Game of Thrones Episode 4: Sons of Winter (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Game of Thrones Episode 5: A Nest of Vipers (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Tales from the Borderlands Episode 1: Zer0 (iOS, Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Tales from the Borderlands Episode 2: Atlas Mugged (iOS, Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Tales from the Borderlands Episode 3: Catch a Ride (iOS, Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Tales from the Borderlands episode 4: Escape Plan Bravo (iOS, Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)