Tales of Monkey Island Episode 1: Launch of the Screaming Narwhal (PC, Wii)

08.07.2009 17:30 Miikka Lehtonen

Kesäkuun alussa järjestetyn E3-tapahtuman suurin uutispommi oli monelle pelaajalla Telltale Gamesin ilmoitus uusista Monkey Island –peleistä. Vino pino naavapartoja lukee Lucasartsin legendaarisen merirosvoseikkailun yhä suosikkipeliensä joukkoon, joten tilausta uudelle osalle oli.

Samalla Telltalen edessä oli kuitenkin mammuttimainen urakka: voiko pelaajien vuosien varrella patoutuneita odotuksia täyttää mitenkään vai onko tuloksena armotonta dissausta? Ensimmäisen osan perusteella dissattavaa ei paljon ole, vaan kyseessä on Telltalen parhaimmistoon kuuluva peli.

Tales of Monkey Island Episode 1: Launch of the Screaming Narwhal jatkaa siitä, mihin… no, ei oikestaan mikään lopetti. Tarinamme nimittäin alkaa fiktiivisen Monkey Island –pelin lopputaistelusta. LeChuckin uusimpana juonena oli vangita Guybrushin vaimo, kerätä kasaan 13 mystistä apinaa ja uhrata ne, jolloin hänestä tulisi seitsemän meren valtias. Pitkän matkan käynyt Guybrush saapuu viime hetkellä pelastamaan rakkaansa ja pysäyttämään LeChuckin.

Perinteiseen Monkey Island –tyyliin homma menee kuitenkin reisille: Guybrushin hieman sovellettu voodoo-miekka ei tuhoakaan LeChuckia, vaan palauttaa tämän taas elävien kirjoihin. Samalla Guybrushin käsi muuttuu oudon vihertäväksi ja koko laiva räjähtää. Alkutekstit pyörimään.

Vanhat miehet asialla

Viimeistään alkutekstien aikana Screaming Narwhal heittää pöytään yhden kovimmista valttikorteistaan. Toisin kuin Sam & Max –pelit, Tales of Monkey Island on tehty tiukassa yhteistyössä Lucasartsin kanssa. Näin Telltalen väki on päässyt käsiksi aitoon Monkey Island –taiteeseen ja -musiikkiin, mikä näkyy ja kuuluu kaikkialla.

Mukana on myös yllin kyllin vanhaa Lucasarts-väkeä, kuten yksi alkuperäisten pelien käsikirjoittajista, alkuperäinen säveltäjä ja kokoelma muuta tukiväkeä. Tiettävästi jopa itse Ron Gilbert on salaa ja epävirallisesti ollut mukana konsultoimassa. Tämä huokuu läpi jokaisesta pikselistä ja repliikistä, sillä Launch of the Screaming Narwhal todella tuntuu Monkey Islandilta.

Myös kenties se tärkein klassinen Monkey Island –miekkonen on saatu mukaan, sillä alkuperäisissä peleissä Guybrushin roolin näytellyt Dominic Armato on kaivettu naftaliinista, eikä mies ole vuosien varrella menettänyt pätkääkään loistosta. Myös Elainen alkuperäinen näyttelijä palaa rooliinsa, joskin harmittavasti LeChuckin äänestä vastaa imitaattori. Ääninäyttely on kuitenkin parasta A-luokkaa ja jälleen todiste siitä, että kyseessä on oma taiteenlajinsa, jonka ammatti-ihmisten palkkaaminen kannattaa aina.

Suuri osa pelin huumoriarvosta juontaakin juurensa juuri loistavaan ääninäyttelyyn, joka saa repliikit ja hahmot tuntumaan eläviltä. Suoranaiset huutonaurut ja tikahtumiset jäivät pariin kohtaan, mutta peli on jatkuvasti viihdyttävä ja pitää hymyn kasvoilla alusta loppuun saakka.

Mainiota seikkailuviihdettä

Pelinä Launch of the Screaming Narwhal on taattua Telltale-kamaa. Taustalla pyörii päivitetty versio Wallace & Gromit –pelien moottorista, eli ohjaus sujuu parhaiten WASD-näppäimillä liikkuen ja hiirellä maailmaa sohien. Parannuksia on tehty, sillä inventory-ruudussa voi nyt yhdistellä esineitä toisiinsa, mikä tuokin peliin mukavasti lisää syvyyttä.

Ongelmien suunnittelu on hyvää tasoa. Mukaan ei mahtunut yhtään todellista pelinpysäyttäjää, mutta useampikin ongelma oli mukavan kinkkinen. Ilahduttavasti kaikki on kuitenkin ratkottavissa logiikan – joskin usein pelimaailman sisäisen logiikan – avulla, eikä mukaan osunut yhtään ongelmaa, jonka selvitettyäni olisin ollut kiukkuinen ratkaisun hölmöydestä.

Sujuvasta pelailusta johtuen pituutta pelillä on reilut kolme tuntia, mikä on episodipohjaiselta peliltä sangen mukavasti, varsinkin kun loppuhuipennuksen perusteella voisi ennustaa, että Monkey Island –pelit tulevat muodostamaan yhden kiinteän ja pitkän tarinan, jolloin kukin peli vastaa yhtä klassisen Monkey Island –pelin luvuista.

Samalla näyttää myös siltä, että pelin seuraava osa tulee tapahtumaan täysin eri ympäristössä kuin Screaming Narwhal, mikä onkin kivaa: yleensähän Telltalen peleissä kierrätetään vahvasti yhtä keskuspaikkaa, jonka ympärille pultataan sitten pari uutta aluetta.

Täydellisestä pelistä ei toki ole kyse. Mukana on muutama keskustelu, joissa Guybrushille tarjotaan suorastaan herkullisia dialogivaihtoehtoja, mutta todellisuudessa puhuttu repliikki on lässy välimuoto kaikkien neljän väliltä. Loppua kohti peli toistaa myös samaa puzzlea – joka ei oikeastaan ole edes puzzle – neljä kertaa, mutta tämä on suuressa mittakaavassa vain kauneusvirhe.

Launch of the Screaming Narwhal lupaa paljon hyvää jatkoa ajatellen. Perinteisesti Telltalen pelien ensimmäiset osat ovat olleet muita heikompia tiimin hakiessa vielä sitä vakaata askeltaan. Jos tällä kertaa käy samalla tavalla, muista osista tulee suorastaan huikeita. Monkey Islandin ensimmäinen episodi on nimittäin kaikin puolin viihdyttävä, mukava ja hurmaava pelikokemus, joka kuuluu Telltalen seikkailupelien parhaimmistoon.

Pelin voi ostaa digitaalilatauksena Telltalen verkkokaupasta joko yksittäin tai edullisempana koko viiden episodin pakettina.

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games / Lucasarts
Testattu: Windows 7, Intel Core 2 Duo E6600, Radeon HD 4870, 4 Gt keskusmuistia
Saatavilla: PC
Tulossa: Wii, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP/Vista, 2,0 GHz -prosessori, 512 Mt muistia
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://talesofmi.com
Miikka Lehtonen

Toinen mielipide

Nyt on pakko tunnustaa, että vaikka sydämestäni löytyy seikkailupeleille aivan erityinen paikka, en ole koskaan kehittänyt Monkey Island -sarjaan kovinkaan kummoista fanisuhdetta. Loistavia pelejä toki, sitä ei käy kieltäminen.

Ilman tosifaniuden painolastia olikin mukava huomata, että Tales of Monkey Islandin ensimmäinen episodi on paitsi uskollinen sarjan alkuperäiselle hengelle, myös ehkä vahvinta Telltalea tähän mennessä.

Episodipohjaisuus sopii seikkailupeleihin kuin jalapenot kebabiin. Launch of the Screaming Narwhal on itsenäisen tarinan sijasta selvästi vain alkusoitto eeppiselle seikkailulle. Ratkaisu toimii ja lopun cliffhanger saa odottamaan jatkoa innolla.

Käsikirjoitus on läpi tarinan hauska ja vitsit toimivat. Itseäni viehätti erityisesti eräs Evil Dead 2:seen viittaava teema. Tiedätte, mitä tarkoitan, kun itse kokeilette peliä. Huumori on sarkastisempaa ja ilkeämpää kuin vaikkapa Wallace & Gromitissa, mutta se kuuluu Apinasaaren henkeen.

Puzzlet ovat Telltalen asteikolla hieman hankalammasta päästä, mikä ei silti vielä tarkoita kovinkaan haastavaa kokemusta. Itse arvostan vaikeuden sijasta enemmän innovatiivisuutta, ja onkin mukava huomata, että tekijät ovat pyrkineet rikkomaan perinteistä ”käytä esinettä x paikkaan y”-kaavaa useammankin pulman kohdalla.

Uuden Monkey Islandin ei tarvitse hävetä hetkeäkään klassikkostatusta nauttivien edeltäjiensä rinnalla. Peli on hauska, sopivalla tavalla haastava ja ennen kaikkea aito Monkey Island. Halpaa kopiota pelänneet voivat huokaista helpotuksesta. Kestoa saisi olla enemmänkin, mutta onneksi jatkoa on luvassa vielä kokonaisen neljän episodin verran.

Juho Anttila