Tekken: Dark Resurrection (PSP)
Tekken-saippuaooppera jatkuu PSP-käsikonsolilla vahvasti aikaisemman osan, pelihallievoluutio Dark Resurrectionin merkeissä. Merkittävimmät erot sarjan aiempaan eli viidenteen osaan verrattuna ovat liuta vanhoja hahmoja sekä kaksi uutta taistelijaa ja Tekken Dojo -pelitila. Muutoin liikutaan tutuilla vesillä.
Rikas pissis ja sotilas Siperiasta
Alkuun on syytä kertoa näistä kahdesta uudesta lähitaisteluekspertistä. Lili on rikkaan öljyparonin tytär, joka huomaa kidnappauksen yhteydessä pitävänsä tappelemisesta. Isukki ei kuitenkaan halua pienen tyttönsä tappelevan, joten tyttö joutuu keksimään verukkeen päästä rähisemään turnaukseen. Ja kun kaiken kukkuraksi toiminnan taustalla on faijan firmaa kiusannut Mishima-zaibatsu, Lili on onnensa kukkuloilla.
Komean militantilta kalskahtava Sergei Dragunov on venäläinen erikoisjoukkojen komentaja. Hänet tunnetaan myös nimellä Valkoinen kuolemanenkeli. Sotilas määrätään erikoisprojektiin, joka liittyy ikiroudasta löydettyyn esineeseen. Tämäkin saadaan tietysti sidottua Tekken-teemaan.
Lili on outolintu. En päässyt sinuiksi hahmon liikkeiden kanssa, enkä osaa sanoa, miten hyvin tai hauska sillä on pelata. Sergei Dragunov taasen tuntui nopealta ja voimakkaalta, Bryan Furyn kaltaiselta taistelijalta. Dragunovin liikkeiden on kerrottu pohjautuvan sotilas-samboon ja systemaan. Voi olla, mutta kummalta näyttää.
Sävyeroja
Tekken: Dark Resurrection toimii hienosti käsikonsolilla. Vaikka kädet huutavatkin konsoliohjainta, PSP:llä pääsee hyvin peliin mukaan. Kokonaisuus tuntuu aika ajoin turhan kompaktilta, mutta on väärin väittää, ettei käsikonsolista olisi kodiksi myös tappelupeleille.
Peli näyttää hienolta. Pieni laajakuvaruutu tekee esimerkiksi loppuanimaatioista erittäin tarkkoja ja näyttäviä. Grafiikka on toki muutenkin komeaa katseltavaa, vaikka hahmojen väliset erot ovat edelleen olemassa – uusiin hahmoihin, liikkeisiin ja vaatetukseen näytetään panostavan vanhempia enemmän.
Äänimaailma on puhdasta Tekkeniä: sekoitus hyvää konemusiikkia ja vaihtelevia ääninäyttelijöitä. Olisi mukava tietää, miten pelisarjan juonikuviot kirjoitetaan ja miten tyylilajit valitaan. Osa tarinoista ja loppudemoista on pelkkää komediaa, kun taas toisissa synkistellään itsemurhaa hautovan teinigoottilauman verran. Sama kaksinaisuus toistuu pelien äänimaailmassa.
Dark Resurrectionin pelitilat ovat tavanomainen sekoitus pelihallimatseja, tarina-, harjoittelu- ja kumite-moodeja. Tekken Dojo on eräänlainen sarja virtuaaliturnauksia. Siinä pelaaja taistelee Mishima-zaibatsun omistamalla Gorin-saarella tietoja keräävän Ghost System -järjestelmän valvovan silmän alla. Pelitila muistuttaa alun alkujaan Virtua Fighter 4:ssä nähtyä, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin pelihallien sijaan fiktiivisen saaren dojoihin.
PSP:llä pääsee myös verkkoon. Tällainen mahdollisuus on miltei pakko liittää tappelupeleihin, sillä koneesta ei ole tosiharrastajalle vastusta kuin törmäysnuken verran.
Pelissä kerää koko ajan pisteitä, joilla voi muokata hahmoja. Muutokset ovat kosmeettisia, mutta joissain tapauksissa pelkästään hyvä juttu. Dragunoville saa ostettua muun muassa rynnäkkökiväärin roikkumaan selästä ja Heihachi Mishimalle voi hankkia miltei täydellisen samuraihaarniskan miekkaa myöten. Varusteiden tyyli vaihtelee totuttuun tapaan hölmöilystä hienoon ja harkittuun.
Tekken: Dark Resurrection on erinomainen käsikonsolitappelupeli. Sen ainoa ongelma on kaksinpelaamiseen liittyvät hankaluudet.
Tekijä: Namco Bandai
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 2
Pelin kotisivu: http://www.namco.com/games/tekkendark
