The Banner Saga: Chapter 1 (Mac, PC)

02.05.2014 15:35 Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Stoic
Julkaisija: Stoic
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 2 Gt muistia, 3 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 22,99 euroa
Pelin kotisivu: http://stoicstudio.com
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Pohjoisen villit, karvaiset kansat ovat Euroopan historian pelättyjä hahmoja. Viikingit tulevat, huudettiin Britannian kylissä ennen muinoin kauhuissaan. Tämä soturien ja kauppiaiden legendaarinen kansa omaa myös upean historiallisen kuvaston, jota on ammennettu pelimaailmassa aivan liian harvoin, ja silloinkin turhan tökerösti.

Mutta The Banner Saga paikkaa tämän tilanteen upeasti. Ja kaiken lisäksi tuo seikkailuun paljon omaakin. Tässä on roolipeli, joka uskaltaa olla omannäköisensä. Aina viikinkejään myöten.

Banner Sagan viikingit kun ovat jättiläisiä. Sarvipäisiä sellaisia. Jumalten luomuksia, kirjaimellisesti.

The Banner Saga syntyi poikkeuksellisissa olosuhteissa. Enkä tarkoita sitä, että jenkkiläinen f2p-valmistaja King.com reväytti taannoin tavaramerkkivaatimuksillaan, jonka myötä yhtiö oli monta kuukautta Banner Sagan tekijöiden niskassa. Kyllähän Banner Sagan nimi kuulostaa uhkaavan paljon Candy Crush Sagalta. Ja toki fantasiaroolipeli on melkein sama asia kuin mikromaksuilla rahastava puzzlepeli. No, onneksi lopulta tavaramerkkilaki ja terve järki taisivat voittaa.

Kickstarter-ihme

The Banner Sagan synty on hieno tarina pelialan positiivisemmista puolista ja yhteisön rakkaudesta. Ja lompakoista. Stoic-pelitalon roolipeliprojekti oli aikoinaan yksi ensimmäisistä Kickstarter-joukkorahoituspalvelun suurista menestyjistä, joka sai kasaan kiitettävän 723 000 taalan rahoituspotin ikioman, kompromissittoman roolipelinsä luomiseen.

Stoicin taustajoukkokin on kovaa poppoota. Firman ytimessä on vain kolme pitkän linjan pelisuunnittelijaa, joilla on ollut apunaan hyviä apureita ja käsikirjoittajia. Ja kun tyypeillä on taustallaan Wing Commanderin, Ultima Onlinen ja Star Wars: The Old Republicin kaltaisisia pelejä, niin osaamisestakaan ei ole puutetta.

Ei tosin ole puutetta monella muullakaan firmalla, mutta Stoicille pisteet siitä, että firma teki mitä lupasi, ajallaan ja budjetissa. Toisin kuin esimerkiksi koko Kickstarter-huuman aloittanut Double Fine, joka sai kasaan yli kolme miljoonaa taalaa – ja teki niillä vain ”ihan kivan” seikkailupelin, jota viilatessa rahatkin loppuivat kerran kesken.

Raaka roolipeli

Stoic-tiimi uskalsi suunnata aivan omaan suuntaansa ja tehdä pelin, joka ei noudattele pelaamisen muodikkaita valtavirtoja. Banner Saga on oikeasti omaperäinen, omannäköisensä ja äärimäisen kaunis roolipeli.

Jo alkuhetkillä hämmennyin suuresti. Puhutaanko tässä norjaa? Ai kertoja murtaa englantia upealla pohjoismaisella korostuksella? Enpä olisi moista osannut odottaa.

Saati se, että tämähän on julma ja raaka peli. Yllättävä ja toimiva. Se on myös tarina maailmanlopusta ja loputtomasta pakomatkasta, jonka mittaan ei voi olla lainkaan varma siitä, kuka heittääkään veivinsä ja missä vaiheessa. Vaikka tämä ei olekaan Game of Thrones, niin samaa henkeä löytyy silti.

Banner Sagan maailma on viikinkimytologioista lainaava tulkinta, jossa elävät rinnakkain niin valtavat varl-jätit kuin ihmisten heimot. Vähemmän sopuisia naapureita ovat dredget, jo kertaalleen sukupuuttoon soditut, syvästä pohjoisesta hyökkäävät laumat. He ovat kuitenkin lisääntyneet, täyttäneet maansa ja tekevät reipasta comebackiä naapurikansojensa kustannuksella. Sen myötä maailma syöksyy pimeyteen, tuhoon ja kuolemaan, eripuran nostaessa päätään.

Mutta vaikka kaikki on lähes tuhon oma, eivät kansat seiso rinnakkain toistensa tukena. Ehei! Vanhat kaunat muistetaan ja revitään uudelleen auki. Kuolkoon ennemmin koko heimo kuin auttaisimme tuota! Ikuinen viha!

Kuin maalaus

Saaga loitsii kuvaruudulle huikeita pikselimaailmoja, jotka antavat pelaajalle upean näkökulman kylmään Pohjolaan. Peli on kuin maisemamaalaus, taideteos, jonka kankaalla pelaajan ohjastamat heimot kulkevat pitkää, nälkäistä taivaltaan.

Samalla se on vaativa, haastava tarinakokonaisuus, jonka seuraaminen vaatii keskittymistä. Pelissä ei ole yhtä päähenkilö, ei kahta tai kolmeakaan. Se lyö ruudulle ensin tusinan, sitten toisenkin hahmoa, joiden välillä pelaajaa heitellään yllättäen ja varoittamatta. Muutaman henkilöhahmon sijaan tarina on suuri kudelma pohjoisen heimoista ja kahdesta rodusta, kaikkine pää- ja sivuhenkilöineen.

Suuren tarinan seuraaminen vaatii paljon siksikin, että näkökulma muuttuu usein aivan toisaalle. Ensin mentiin jossain kaukaisessa lännessä, sitten hypätäänkin aivan toisen ryhmän pariin. Uudet ihmiset, uudet uhat, uudet päämäärät. Mutta sama sota. Siinä riittääkin sitten haastetta muistaa, että kuka on kuka, kenestä tykätään ja miksi nyt mennään tuonne. Saati kun palaa aiempaan ryhmään, niin mikäs tämän porukan keskinäinen hierarkia olikaan ja mitkä näiden tyyppien taistelutaidot olivat.

Kuulostaa sekavalta, mutta ei hätää, se on suloisen sekavaa ja kiinnostavaa. Pelin äärimmäisen kaunis visuaalisuus, kertojan tarinat lumoava, muinaista kansanmusiikkia ja klassista sekoittava taustamusiikki rakentavat lumoavan kudelman, jonka raameissa on hienoa paarustaa.

Lämpimin, siihen saakka kunnes joutuu tekemään raskaita päätöksiä. Se suuri tarina etenee jokseenkin lineaarisesti, mutta sen mittaan tehdään monia päätöksiä. Päätöksiä, joilla on todellista merkitystä, joskus jopa raskain lopputuloksin. Niin kaupungeissa, leireissä kuin yllättäen kesken matkaa tapahtuvissa kohtauksissa ja keskusteluissa tehdään valintoja, joista ei ole paluuta. Otatko nämä tyypit mukaasi? Mitä tehdään heimoa häiritsevälle kännikalalle? Etsimmekö ruokaa autiolta näyttävästä kylästä? Käymmekö dredgejä vastaan, vaikka olemme alakynnessä, vai yritämmekö kiertää ja menetämme näin kallisarvoista aikaa?

Peruuttamattomat päätökset ja valinnat vaikuttavat niin heimon asenteeseen kuin moraaliin. Joukossa on voimaa, mutta entä jos ruokaa on vain vähän? Käytätkö keräämiäsi kokemuspisteitä, tai pelin termeillä mainetta, sankariesi levelointiin ja taistelukykyjen parantamiseen, vai ostatko ennemmin kaupungissa ruokaa monisatapäiselle joukollesi? Päätöksiä. Päätöksiä, aina vain päätöksiä, joista ei ole paluuta.

Ja matka jatkuu. Teinkö fiksuja päätöksiä? Olisiko Günther yhä elossa, jos olisin tehnyt toisin?

Taktista seikkailua

Eeppisessä roolipelissä myös taistellaan, onhan sentään sota. Joskus kahina alkaa yllättäen, joskus matkanteko keskeytyy hallitummin ja voi harkita taktiikoitaan uskalluksen ja voimasuhteiden mukaan. Varsinaiseen taisteluun kentälle saadaan kuitenkin vain enintään kuusi sankaria, joten kaiken ytimessä onkin hemmojen aseet ja osaamiset.

Sankareilla on uniikit taitonsa, kesto- ja hyökkäyspisteensä. Ihmisillä ja varleilla on tietyt merkittävät peruseronsa, mutta myös saman rodun eri hahmoluokat ja eri suuntiin kehitetyt hahmot tuntuvat kukin hyvin erilaisilta. Ei vähiten monipuolisten erikoishyökkäystensä johdosta. Samalla taktinen, vuoropohjainen pelijärjestelmä tarjoaa mielenkiintoisia taktikointimahdollisuuksia, jo hahmojen asettelun ja vuorojärjestyksen ansiosta. Pelaaja näet rakentaa hahmopakkansa ennen taistelua ja määrittelee missä järjestyksessä kukin liikkuu. Kamppailun alettua järjestyksen lomaan heitetään myös vastustajan hahmojen liikkumiset, ja kaikenkattavan vuorolistan näkee ruudun alareunasta. Nyt liikkuu tämä kaveri, sen jälkeen tuo vihollinen, sitten tämä, sitten tuo vihu…

Taitava ja viitseliäs taktikoija miettii tarkkaan hahmojen vuorot ja asettelut, sekä tietenkin näiden erikoiskyvyt, varusteet ja levelit. Pikkutarkasti näpräämällä ja pelijärjestelmää pikkaisen keinottelemalla voi tehdä jänniä juttuja, sillä jokaisen hahmon suojaus- ja elinvoimapisteet, aseiden tehoaminen, hyökkäysvoima ja muut aspektit on rakennettu vallan uniikisti ja hauskasti. Pelijärjestelmän hienouksien oppimiseen meneekin oma kotvansa, mutta mukavaa se on koko ajan.

Ja tietenkin takaraivossa takoo sekin perinteinen totuus, että hahmoja olisi ihan hyvä kehittää. Kaikkia, eikä vain niitä muutamaa tosi kovaa. Millaisen sekoituksen kokeneempia ja newbieita laitan tässä taistelussa kentälle, voittaminen olisi riittävän todennäköistä mutta että haastettakin piisaisi?

Jatkoa odotellessa

Seikkailun lopussa pelikelloni pysähtyi 19 tunnin kohdalle. Tähän lasketaan mukaan sekä ennakkoversion alkutehtävät että monta päivää kestänyt lopputaistelun hinkkaaminen. Matka kuitenkin tuntui päättyvän turhan nopeasti, sillä kaikki tuntui jäävän vähän kesken. Toki sen ymmärtää, onhan kyseessä vasta seikkailullisen trilogian ensimmäinen osa. Nälkä jäi silti kaivertamaan, ei vähiten siksi, että tämä on yksinkertaisesti niin kaunis, viehättävä ja erilainen roolipeli.

Odotuksen tuskaa voi lievittää ilmaisella The Banner Saga: Factions -moninpelillä. Se on emopelin taistelujärjestelmän ympärille tehty sosiaalinen moninpeli, jossa pelaajat voivat rakentaa ja leveloida omaa sankaritiimiään muita ihmisiä vastaan käytävissä yhteenotoissa. Peli toimii oikein mukavasti ja seuraakin riittää. Niinpä sen parissa viihtyy varsin hyvin, vaikka mikromaksujen tarjoaminen välillä vähän särähtääkin silmään.

Lisää aiheesta

The Banner Saga –ennakko (PC)

Bannerissa mikään ei ole tavanomaista. Roolipelin sijoittaminen viikinkimytologian innoittamaan fantasiamaailmaan on hatunnnoston arvoinen uskalias veto, kuten myös teoksen muutoinkin omalaatuinen toteutus.