The Banner Saga –ennakko (PC)

07.01.2014 16:30 Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Stoic
Julkaisija: Stoic
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX285
Tulossa: iOS, Linux, Mac, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, 2 Gt muistia, 3 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli,
Pelin kotisivu: http://stoicstudio.com
Testaaja: Jukka O. Kauppinen

The Banner Saga on erilainen roolipeli, jota tehdään erilaisista lähtökohdista. Kickstarterin kautta rahoitettu seikkailu syntyi pitkän linjan pelikehittäjien irtautuessa isoista ympyröistä, kun kolme pro-äijää ei vain enää oikein jaksanut megapelien parissa. Tehdään jotain pienempää, erikoisempaa mutta silti hurjan laadukasta.

Niinpä Bannerissa mikään ei ole tavanomaista. Roolipelin sijoittaminen viikinkimytologian innoittamaan fantasiamaailmaan on hatunnnoston arvoinen uskalias veto, kuten myös teoksen muutoinkin omalaatuinen toteutus.

Arnie Jorgensen, Alex Thomas ja John Watson työskentelivät aiemmin muun muassa BioWarella ja Originilla, ja kolmikon historiikista löytyvät muun muassa pelit Star Wars: Galaxies, Ultima Online, Wing Commander ja Ultima VI. Viimeksi tyypit väänsivät, ilmeisesti aivan liian monta vuotta, Star Wars: The Old Republicia. Mutta huipullakin olemiseen kyllästyy. Niinpä tyypit pistivät pillinsä pussiin, perustivat oman Stoic-studion ja rahoittivat ensimmäisen pelinsä Kickstarter-kampanjan kautta. Tiimi haki teokselleen varsin vaatimatonta 100 000 taalan rahoitusta, mutta erikoiselle, aikuiseen makuun tehdylle roolipelille oli selvästi paljon tilausta. Pottiin kertyikin 723 000 dollaria, joka onkin pistetty hyvään käyttöön. The Banner Saga näet tuntuu jo ennakkoversiossaan todella mainiolta.

Viikinki-indietä

Stoicin roolipeli on hyvin, hyvin erikoinen luomus. Se on kirjoitettu ja toteutettu omalaatuisesti, niin omalaatuisesti että pikku testaaja oli alkuun aika ihmeissään. Peli kun muuttui introsta varsinaiseksi peliksi niin huomaamatta, ettei siirtymää edes huomannut.

Peli on myös armoton ja täynnä tekijöidensä rohkeita ratkaisuja. Pelitilannettaan ei voi lainkaan tallentaa. Jos joku kuolee, hän kuolee. Taisteluja ja tapahtumia saattaa tapahtua aivan yllättäen, mutta eipä sen väliä, tallentamaan kun ei pääse. Pelin pää- ja sivuhenkilöiden väliset suhteet elävät ja vaihtelevat. Mitä puliset keskusteluissasi, mitä päätät? Puheesi ja päätöksesi muistetaan, hyvässä ja pahassa. Oletko vahva johtaja vai heikko, neuvotteluihin taipuva nyhverö? Joillekin päätöksesi ovat mieluisia, toiset suuttuvat ja häipyvät. Pystytkö pitämään heimosi ja ryhmäsi yhtenäisenä, vai voittaako vihollinen ihan sinun omien toilailujesi ansiosta?

Hahmokavalkadikin on hurja. Pelaaja pudotetaan yhtäkkisesti keskelle viikinkifantasiaa, jossa suvuilla ja liittoumilla on merkitystä. Ohjattava päähenkilö saattaa yllättäen vaihtua aivan toiseksi, ja taas pitäisi pysyä kärryillä kenen kanssa puhutaan, mitä puhutaan ja mitä uuden heimon parissa oikein tapahtuukaan. Viittaukset toisiin hahmoihin ovat lukuisia ja pelimaailmakin sen verran laaja, että siellä riittää kummasteltavaa.

Muutenkin seikkailu yllättää. Siinä ei esimerkiksi ole lainkaan varsinaisia päähenkilöitä, vaan tarina kertoo enemmänkin suurta saagaa ihmisistä, heimoista ja kokonaisesta maailmasta, joka syöksyy sotaan pelottavien vihollisten hyökätessä. Se on saaga peloista, ihmisyydestä ja selviytymisestä. Saaga, joka saa välillä pään pyörälle, mutta tuntuu koko ajan ihastuttavan nautinnolliselta ja kiinnostavalta.

Osasyy seikkailun lumoon on tietenkin toteutuksen poikkeuksellisuus. Suuri osa pelistä sujuu häikäisevän kauniisti toteutetussa maisemassa, jolla pelaajan kulloinkin ohjaama heimo vaeltaa karavaanina kohti kulloistakin päämääräänsä.

Matkanteon keskeyttävät käsikirjoitetut kohtaukset, joissa joskus selvitellään oman heimon sisäisiä asioita, kohdataan ulkopuolisia tai päädytään taisteluihin. Kohtaukset ovat usein hyvin verbaalisia, eli puhetta, pulinaa ja kuvauksia piisaa enemmän kuin mihin tämän päivän peruspelaaja on tottunut. Myös vaihtoehtoja riittää – riippuu omasta pelityylistä mihin suuntaan asioita vie. Kärjistätkö ristiriitoja vai mitä? Tai kun havaitset vihollisten jälkiä, mitä tehdään? Kierretään varoen? Lähestytään ja tutkitaan? Rynnätään kohti ja toivotaan parasta?

Päätöksissä on muistettava sekin, että pelaaja ei ole liikkeellä yksin tai kaksin. Ehei. Karavaanin mukana liikkuu siviilejä, ehkä jopa kokonainen heimo. Ehkä heimo ja useampikin kylällinen pakolaisia. Riittääkö heille ruokaa? Riittääkö pöperö, jos vaara kierretään pitkän reitin kautta? Mitä jos mennäänkin suoraan, taistellaan ja käy huonosti? Paljonko sotureita ja heimolaisia kuolee? Montako sankaria jää kentälle? Kuoliko tässä ihan yhtäkkisesti yksi päähenkilöistä?

Peli on jopa raaka. Armoton. Se on täynnä tunnehermoja ravistavia kohtauksia ja tarinoita ristiriidoista, vaaroista ja kuolemasta. Koko pohjoinen maailma on tuhon partaalla, mutta silti eri heimojen päälliköt eivät pysty vetämään samasta köydestä. Mieluummin kannetaan kaunaa esi-isien teoista kuin taistellaan rinta rinnan vaaraa vastaan! Kylät palavat, autioituvat, ihmiset pakenevat metsään ja kuolevat sinne. Ja silti tämä yksi tyyppi vetää aina päänsä täyteen ja rähjää leirissä. Vaiko kenties juuri siksi?

Tutuimmillaan Banner Saga on taisteluissa, jotka esitetään vuoropohjaisesti ruutuihin jaetulla kentällä. Mekaniikassa on kuitenkin monta omannäköistään jippoa, jonka ansiosta pelaajan on hyvä pitää koko ajan silmänsä auki ja muistella, että mitäs juttuja kukin tyyppi nyt oikein osaakaan tehdä. Tai mitä taitoja näille on määritelty aktiivisiksi. Joka hahmolla on näet muun muassa taisteluihin erikoistaitoja, joita voi muokata taistelujen välillä oman pelityylin mukaisiksi. Ja tietenkin roolipelihenkistä hahmonkehitystä löytyy

The Banner Saga huokuu vahvaa laatua ja omaperäisyyttä. Se on seikkailu, jonka olemuksesta haistaa tekemisen riemun ja ammattitaidon. Se rakentaa pohjoismaisen viikinkimytologian päälle fantastisen seikkailun, jota ei ole tarvinnut pehmitellä pelifirmojen isopomojen, markkinointitutkimusten ja focus-ryhmien mieltymysten mukaisiksi. Mutta sen johdosta teos myös vaatii pelaajaltaan paljon. Ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Mitään kun ei tapahdu noin vain, peli vaatii paljon syventymistä ja välillä asiat vain tapahtuvat hyvin, hyvin hitaasti. Mutta se kaikki on tarkoituksellista.

Pelin ennakko jättikin suuhun todella hyvän maun. Arvannette siis, että odotan innolla pelin julkaisua ja täysimittaista versiota.

The Banner Sagasta tulee muuten monella tapaa mieleen alkujaan vuonna 1999 julkaistu roolipeli King of the Dragon Pass. Sekin oli tyylikäs vahvasti tarinapainotteinen ja väkevällä omalla näkemyksellä luotu seikkailu, joka puraisi oikein kunnolla tiettyyn pelaajakuntaan. KotDP elää yhä monien pitkän linjan seikkailijoiden muistoissa, ja parin vuoden takainen iOS-uudelleenjulkaisu teki hienosti kunniaa klassiselle teokselle. Luulenpa, että sen ystävät nauttivat myös Bannerista – ja ehkä Banner jää samalla tavalla historiaan uniikkina, ikimuistoisena pelikokemuksena. Tosin Bannerilla on varmaan jo nyt enemmän early access –pelaajia kuin Dragon Passilla ikinä.

Pelaamaan pääsee myös ilmaisen The Banner Saga: Factions –moninpelin myötä. Factionsissa emopelin taistelujärjestelmä on irroitettu erilliseksi kahden pelaajan strategiapeliksi, jonka voi ladata täältä.

The Banner Saga julkaistaan 14.1.2014. Pelin ennakkotilaushinta Steamissä on 18,39 euroa. Lisätietoja täältä.