The Club (PC, PS3, 360)

06.03.2008 16:22 Mikko Rekola

Jos räiskintäpelit kiinnostavat, taskustasi löytyy ripaus kilpailuhenkeä ja etsit uutta pelikokemusta on The Club sinua varten. Aluksi perinteiseltä vaikuttava kilpapaukuttelu erottuu massasta edukseen. Innovaatioillaan se kolkuttelee useamman peligenren portteja.

Täysin umpimetsästä ei Bizarre Creations ampumapeleihin siirtynyt, sillä firman historiasta löytyy esimerkiksi Xbox Liven parhaisiin tuotoksiin lukeutuva Geometry Wars. Värikkäät pallukat ovat kuitenkin vaihtuneet ihmisiin ja sateenkaaripanokset mustaan ruutiin. Pelin idean taustalla havaitaan myös vaikutteita kehittäjän saavutuksista ajopelien äärellä.

Klubin löyhä juoni kertoo rikkaasta alamaailman organisaatiosta, joka lyö vetoa ihmishengillä käytävästä asehipasta. Pelaaja on vaivainen pelinappula isojen herrojen palapelissä. Tehtäväsi on lahdata kaikkea liikkuvaa mahdollisimman tyylikkäästi. Kapea juoni sisältää tragikoomisista piirteistään huolimatta outoa vetovoimaa. Ehkä syy löytyy pelin hahmoarkkitehtuurista ja klubin pomon tavasta esitellä taisteluita.

Juonellisten ja ulkoasullisten eroavaisuuksien ohella suurimmat erot hahmojen väliltä löytyvät heidän henkilökohtaisista taisteluominaisuuksista. Nopeatempoisessa luotiruletissa nopeus, kestävyys ja voima näyttelevät leijonanosaa lopputuloksessa. Taitava pelaaja osaa muokata taktiikkansa omalle ruudinkylväjälle sopivaksi. Useamman tunnin pelaamisen jälkeen erot hahmojen välillä jäävät kuitenkin turhan pieniksi, joka syö uratilan uudelleenpeluuarvoa ja vähentää moninpelin viehätystä.

Vain harvoille ja valituille

Erilaisen lähestymisen taustalla on idea kerätä pisteitä. Jokaisesta kuolleesta vihollisesta irtoaa pelin sääntöjen mukaan tietty määrä pisteitä. Tarkka osumakohta ja kombomittarin lukema pakottavat pelaajan liikkumaan eri tavoin kuin vastaavissa peleissä yleensä. Nyt pelaajan täytyy sekä navigoida kohti kentän maalia että löytää samanaikaisesti vaanivat viholliset. Aluksi hankalalta tuntuva kahden asian samanaikainen tarkastelu sujuu muutaman kerran jälkeen rutiinilla.

Peli rekisteröi tarkasti pelaajaan lämähtävät osumat ja pelaajat laukomien luotien päätepysäkit. Kalloon kohdistuvat laukaukset ovat huippupisteiden kannalta olennaisia, mutta myös jokaisen tapon jälkeen kohti nollaa laskevaa kombomittarin arvo on huomioitava. Jokaiseen kenttään on piilotettu aseita, bonuskilpiä ja salaisia huoneita. Pisteitä metsästävien vastustajien voittaminen vaatii tarkasti pohdittua etenemisreittiä ja onnistuu yleensä vasta muutaman pelikerran jälkeen.

Tarinan selkärangaksi muodostuvien pistekilpailuiden lisäksi tarjolla on vaihtelua tarjoavia tehtäviä. Yksi kilpailutyyppi pohjautuu sekuntikelloon, jossa lisäaikaa ansaitaan tapoista. Mielenkiintoisin tehtävätyyppi sijoittaa pelaajan pienelle alueelle, jonne viholliset hyökkäävät sankoin joukoin jättäen ainoaksi viisaaksi tavoitteeksi hengissä selviämisen tavoiteajan loppuun.

Tapahtumapaikat ovat yleisen teeman mukaisesti kummallisia ja massasta erottuvia. Luoteja viljellään muun muassa saksalaisessa metallitehtaassa, joka muistuttaa ulkoasultaan vuosikymmenien takaisista työleireistä. Jokainen taso sisältää näyttäviä yksityiskohtia ja useampia itsenäisiä alueita vähintään kahdessa eri tasossa. Valitettavasti kaikki kentät ovat rauhallisen tarkastelun jälkeen pinnallisilta tuntuvia sokkeloita. Vaihtoehtoisia etenemisreittejä ei löydy ja viholliset vaanivat yleensä pelaajan kannalta hankalasti saavutettavissa paikoissa.

Moninpelaajan unelma ja yksinpelaajan turma

Pikaisesti selvitetyn yksinpelin jälkeen vaihtoehtoisia haasteita löytyy erinomaisesti toteutetusta moninpelistä. Mukana nähdään tuhti kourallinen erilaisia pelitiloja, joista kallonmurskaustalkoot ja perinteinen tappokisa ovat pelaajien suosiossa. Yksinkertainen ja helposti hallittava pelattavuus sopii erinomaisesti nopeatempoiseen luotihippaan. Kun kontrolleista ei löydy varsinaista suojausta, niin parhaaksi puolustukseksi muodostuu hyökkäys. Suoraviivainen taisteleminen on miellyttävää hyvän asetasapainon ja moninpeliin paremmin sopivien kenttien ansiosta.

Tuntikausia viihdyttävään moninpeliin verrattuna yksinpeli tuntuu keskeneräiseltä. Ideoita ei ole viety loppuun saakka. Varsinkin pistekilpailujen mielekkyyttä sopii pohtia, sillä pari ensimmäistä pelikertaa menee kentän opiskeluun. Kun paikat ja vihollisten sijainnit ovat tutut, niin seuraavilla kerroilla ruudulle voi lyödä huippupisteet ilman suurta vaivaa. Onnistuneempi variaatio olisi vaatinut vaikkapa useampia vaihtelevia maaleja tai kenttien muuttamista pelikertojen välillä.

Kokonaisuutena klubin jäsenlippu on yllätyksellinen ja mielenkiintoinen veto. Yksinpelien omaperäisyys ja siitä seuraavat rajoitteet eivät ole aivan loppuun asti pohdittuja linjanvetoja. Toisaalta Warhawkin haastava supernopea sinkohippa varustettuna viimeistellyllä ulkoasulla tarjoaa laadukasta viihdettä. Paketti ei ole markkinoiden tasapainoisin, mutta suoraviivaista moninpeliviihdettä etsivien kannattaa lunastaa jäsenlippu sopuhintaan.

Tekijä: Bizarre Creations
Julkaisija: SEGA
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.bizarrecreations.com/games/the_club