The Da Vinci Code (pc, PS2, Xbox)

Olipa Dan Brownin kohuromaanista Da Vinci -koodista mitä mieltä hyvänsä, ei kirjan aiheuttamaa kohua käy kieltäminen. 60 miljoonaa kappaletta myyneen niteen synnyttämä lumipallo on ehtinyt jo vyöryä hittielokuvaksi, ja nyt tarjolla on mahdollisuus lähteä ratkomaan katolisen kirkon perustoja tutisuttavaa mysteeriä omakätisesti. Tämä on The Da Vinci Code.

Muinaisia symboleja tutkiva Robert Langdon on luennoimassa Ranskassa, kun hänet yllättäen haetaan Louvrén taidemuseoon keskellä yötä poliisien toimesta. Paikan päällä odottaa karmaiseva näky – museon kuraattori Jacques Saunière on murhattu. Kun Langdonille selviää, että hän on murhan pääepäilty, hän ja koodien murtamiseen erikoistunut etsivä Sophie Neveu joutuvat pakomatkalle, jonka varrella vastaan tulee toinen toistaan kiperämpiä arvoituksia, palasia vaiettua historiaa sekä salaisuus, joka paljastuessaan vavisuttaisi sivistyneen maailman perustoja.

Siinä missä kirja oli tiivis ja vauhdilla etenevä murhamysteeri täynnä uskonnollista symboliikkaa ja pseudohistoriaa, on peli vuorostaan kekseliäillä ja paikoin haastavilla puzzleilla ryyditetty toimintaseikkailu, jossa aivopähkinöiden halkomista on maustettu hiiviskelyä ja turpaan latomista yhdistelevillä toimintaosuuksilla. Pelin merkittävin valtti ja kypsin porkkana on vahva taustatarina, eikä käy kiistäminen, etteikö Brownin kohuteosta olisi pidetty lähellä sydäntä peliä kehittäessä. Padin kurittamisen lisäksi tarjolla on ökymäärin historiaa ja nippelitietoa lukuintoisille. The Collective on lukenut läksynsä.

Pälä pälä pälä

Tarinan raskaampi painotus on kaksiteräinen miekka, sillä pelin mateleva, uuvuttavan pitkillä dialogipätkillä ryyditetty tahti saattaa syödä monien nopeampaan tempoon tottuneiden pelaajien hermoja. Kehittäjiltä lienee myös aika loppunut kesken, sillä mielekkäämmän toiminnan sijaan tarjolla on pelin puitteita ikävästi nakertavaa nappijumppaa, joka ei ota istuakseen temmoltaan muuten verkkaiseen seikkailuun. Ihan mukiinmenevästi toteutetun actionin merkittävin haittapuoli on se, ettei sillä juuri ole järjellistä sijaa Brownin novellin maailmassa. Alkuperäisteoksen ystävänä on vaikea niellä sitä, että kirjatoukka Langdonista ja hänen koodiratkoja-sidekickistään Neveusta on leivottu pesunkestäviä katutappelijoita, joille viisikin pahista on vain pala kakkua. Kun sankarit vielä laukovat köykäisiä one-linereita nyrkkimankelin päätökseksi, ei osaa aikuinen mieskään päättää pitäisikö itkeä vai nauraa.

Ulkoisilta avuiltaan The Da Vinci Code on toimiva paketti, joskaan ei myöskään loista millään osa-alueella. Kontrollit toimivat napakasti ja grafiikka on kohtalaista, eikä pelimekaniikasta löydy pahasti repsottavia saumoja. Ääninäyttely on tasoltaan vaihtelevaa; osa näyttelijöistä hoitaa homman uskottavasti, kun taas etenkin sivuosapuolelta löytyy useampia rimanalituksia. Puitteiltaan peli on siis tasavarmaa keskitasoa.

Jos markkinavoimat olisivat olleet suopeita ja kehittäjät olisivat saaneet vapaat kädet luoda sellaisen pelin jonka alkuperäisteos olisi ansainnut, luvassa olisi dialogiraskas, mielenkiintoisia hahmoja ja kutkuttavia aivopähkinöitä viljelevä seikkailupeli täynnä tunnelmaa. Ainakin osa edellä mainitusta pitää kutinsa The Da Vinci Codesta puhuttaessa, mutta turhanpäiväisten toimintaosuuksien pakkotuputtaminen on kovan luokan kömmähdys, eikä tunnu palvelevan muuta tarkoitusta kuin tehdä pelistä massaystävällisempi.

Vaikka The Da Vinci Codesta olisi helppo olla pitämättä, se ei ole huono peli. Työstäjät eivät vain ole päässeet yksimielisyyteen siitä, onko työn alla olleessa toimintaseikkailussa painopiste toiminnalla vai seikkailulla. Näin ollen käteen jää yksilöllisiltä osasiltaan toimiva, mutta kokonaisuutena perin ristiriitainen lopputulos, joka ei osiensa summana yllä potentiaalinsa tasolle.

Tekijä: The Collective
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PS2
Saatavilla: pc, PS2, Xbox
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.2kgames.com/davincicode/unlockthecode.html