UUSIMMAT

The Last Story (Wii)

23.03.2012 17:31 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: Mistwalker
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1, 2-6 (internetissä)
Pelin kotisivu:http://nintendo.fi/wii/pelit/top10/the-last-story
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Mistwalker-firman piti olla nykyisen konsolisukupolven JRPG-messias. Final Fantasyjen luojan Hironobu Sakaguchin ja sarjan hovisäveltäjä Nobuo Uematsun yhteistyötä odotettiin innolla, mutta tähän mennessä firma on saanut aikaiseksi ainoastaan ärsyttävien hahmojen ja onton tarinan piinaaman Blue Dragonin ja varsin mainion muttei millään tasolla erikoisen Lost Odysseyn.

Pitkään oikeiden pelien puutteesta kärsinyt Nintendon Wii-konsolin pelivalikoima sai uuden Zeldan ja erityisesti Xenoblade Chroniclesin myötä paljon kaivattua piristystä viime vuoden loppupuolella, ja Mistwalkerin Last Storyllä on mainio mahdollisuus jatkaa samalla linjalla. Sakaguchin täysosumaa ollaan jo jouduttu odottamaan aivan liian kauan.

Mistwalkerin tuorein taidonnäyte on uuteen pelimaailmaan sijoittuva Last Story on toimintaroolipeli jonka keskipisteenä on Lazulis-nimiselle saarelle saapuva palkkasoturiporukka. Sen sankari on Zael, yksi porukan jäsenistä.

Last Storyn tapahtumat saavat alkunsa, kun paikallisia riesaavien liskomiesten luolaa hävittäessä sankariporukkamme törmää luolassa mystiseen patsaaseen, joka laittaa Zaelin kouraan mystisen merkin. Sen lisäksi, että saarella sijaitsevat monet esineet ja paikat reagoivat uuden merkin omistajaan, myös erilaiset hirviöt ovat toinen toistaan kiinnostuneempia Zaelista.

Lopputulos on se, että Zaelin voimien perässä ovat saaren valtaapitävien lisäksi myös monet muut. Last Storyn ehdottomasti piristävimpiä puolia ovat sen henkilöt: saari on pullollaan toinen toistaan mieleenpainuvampia persoonallisuuksia, eikä vähiten saaren suuruudenhullu kuvernööri. Myös itse sankariporukka on vivahteikas ja näiden väliseen interaktioon käytetään paljon aikaa.

Palkkasoturiporukan yhtenäisyyttä rakennetaan myös sillä, että suurimman osan ajasta peli päättää ryhmien kokoonpanon. Tämä johtuu Last Storyn kirjamaisesta rakenteesta: pää- ja sivujuonet ovat kirjan lukuja, ja niitä kuljettavat seikkailuepisodien lisäksi miellyttävä-ääninen kertoja. Lopputulos on persoonallinen, ja loistavan ääninäyttelyn vuoksi edes japaninkielisen ääninäyttelyn puute ei pääse häiritsemään.

Se on vain reaaliaikainen

Vuoropohjaisuus on japsiropeissa tätä näkyä vähän niin kuin passé, ja trendiä mukaillen myös Last Storyn taistelu tapahtuu reaaliajassa. Vähän pelin kappaleen ja fiiliksen mukaan taistelevia urhoja on kentällä yhdestä yli puoleen kymmeneen, mutta kontrollit pysyy paria poikkeusta lukuun ottamatta Zaelissa.

Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Zaelin uusiin ominaisuuksiin lukeutuu Gathering-niminen kyky. Tämä on käytännössä äärimmilleen viety versio yleensä verkkoroolipeleissä käytössä olevasta taunt-ominaisuudesta. Sitä käytettäessä vihollisten mielenkiinto kohdistuu pelkästään Zaeliin, jolloin tämän kestävyys ja voima myös kasvavat. Gatheringin käyttö on ensiarvoisen tärkeää, koska muuten esimerkiksi taikureiden on käytännössä mahdotonta saada loitsujaan perille.

Vaikka pelaaja kontrolloikin pääasiassa Zaelia, Gatheringin käytöllä ja eräässä pelin vaiheessa tulevalla käskyttämiskyvyllä myös tekoälyn ohjaamat hahmot tekevät suurin piirtein sitä mitä pitääkin.

Tapa jolla peli käsittelee kuolemia on myös mielenkiintoinen: jokaisella taisteluun osallistuvalla hahmolla on viisi elämää, joten yksi kuolema ei vielä saa soturia pois pelistä. Myös Zaelilla on sama määrä elämiä, joskin sankarin elämien loppuessa tiedossa on automaattinen Game Over.

Ei sillä että tämä olisi kovinkaan konkreettinen uhka: vaikeustaso pysyy pääosin miellyttävänä, tallennuspisteitä on viljelty ahkerasti ja peli tallettaa käytännössä ennen jokaista taistelua.

Last Story on kaiken kaikkiaan peli, joka palauttaa uskon Sakaguchin ja Mistwalkerin kykyihin. Se on Wii-peliksi näyttävä ja sulava, ja Uomatsun loistavat musiikit kruunaavat muutenkin loistavan äänimaailman.

Vaikka kirjahenkistä tarinankerrontaa lukuun ottamatta Last Storyn uudet ideat ovat varsin vähissä, on se kokonaisuutena Xenoblade Chroniclesin ohella tyydyttävimpiä JRPG-kokemuksia sitten Tales of Vesperian. Sen 30-tuntinen tarina on täyttä asiaa, ja mikä sivutehtävien määrässä ja pituudessa hävitään Xenobladelle, voitetaan hahmoissa ja niiden välisessä interaktiossa.

En tiedä onko pelin nimeä valittaessa oltu tarkoituksellisesti ironiahakuisia: Final Fantasyn piti alun perin olla Square Enixin viimeinen peli, mutta kohtalo päätti toisin. Vaikka jatko-osia ei olekaan vielä suoranaisesti luvattu, olisi mukavaa mikäli Last Story ei jäisi tällä saraa Sakaguchin eikä Mistwalkerin viimeiseksi tarinaksi.

 

Lue myös

Grand Slam Tennis 2 (PS3, Xbox 360)

I Am Alive (PS3, Xbox 360)

J.U.L.I.A (PC)

Mario Party 9 (Wii)

Mass Effect 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Street Fighter X Tekken (PC, PS3, Xbox 360)

Wargame: European Escalation (PC)

Yakuza: Dead Souls -ennakko (PS3)

 

Keskustelu

Kuten jo toisaalla sanoin, on tämä hehkutus mieleenpainuvista ja monipuolisista henkilöhahmoista vähän ylivedettyä joka arvostelussa: omasta mielestäni jokainen hahmo on animetyyliin naiivi, ja usein joko täysin hyvä tai täysin paha.

Myös hahmojen erillinen kategoriointi tyyliin ”känniääliö puhuu vain viinasta, naistenmies puhuu vain naisista, pahis puhuu vain maailmanvalloituksesta” vie syvyyttä hahmoilta.

Ei suurta valittamista, mukava peli, tosin hieman liian helppo.

harmi, että ei kiinosta pätkän vertaa :D

Ei tässä oikein muu harmita muutakun etten omista wiitä :|

Ihan jees SP. Semmoista hack & slashia, kestää ehkä 25-35h riippuen ihmisestä, 40h+ max ”kaiken kattavalle aarteenmetsästäjälle”.

Omia ongelmia teitysti vähän tuo taistelusysteemi mukanaan, ja osa taisteluista tuntuu vähän turhalta jyystämiseltä. Lähinnä joitain bosseja lukuunottamatta pystyi samoilla comboilla vetämään pelin läpi jos niin halusi. Itse grindaamista ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän paljon, siitä iso +. Ehkä 10 min jouduin varsinaista level-up grindausta tekemään.

Varmaan olisi enemmän tuota MP:tä kannattanut kokeilla, eikä vain mainita pelaajamäärissä… siinäkin on semmoinen kiva ilmestys kuin että ”kamat ei merkkaa mitään, voit vain kustomoida ulkonäköä”.

Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta, pitääpä etsiä käsiin.

Kyllä varmasti motivoi kirjoittamaan arvosteluja, kun ainoat kommentit on 14-vuotiaan ”animepaskaa”-rykäisyt.

En itse ole JRPG-pelejä pelannut, mutta ehkä nyt olisi aika kokeilla, kun lyhyen ajan sisään on kaksi kovaa nimikettä Wiille tullut. Hyvä, että Wiille uskalletaan vielä hyviä pelejä tehdä muitten kuin itse Nintendon puolesta.

Muropaketin uusimmat