UUSIMMAT

The Lord of the Rings: War of the Ring (pc)

17.12.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Taru Sormusten Herrasta on tämän hetken kuumin lisenssi. Eeppisen seikkailun toinen osa julkaistiin juuri pidennettynä versiona DVD:llä ja kolmas osa Return of The King tulee leffateattereihin joulun alla. Muutama pelikin on jo nähty, mutta ei tietenkään vielä tarpeeksi, jos julkaisijoilta kysytään. Kirjalisenssillä ratsastava Vivendi on julkaissut LOTR: War of the Ring -reaaliaikanaksun.

War of the Ring on melko hyvä lisenssipeli. Se ei johdu pelin uusista ideoista tai upeasta toteutuksesta, vaan siitä, että War of the Ring on lähes yksi yhteen -kopio Warcraft III:sta. Ilkeämpi voisi väittää, että Vivendi lainasi Blizzardilta pelimekaniikan ja grafiikkatyylin, liimasi pelimaailmaan Taru Sormusten Herrasta -lisenssitarran ja antoi koko hoidon jo edellisellä RTS-pelillään osaamisensa todistaneelle kehitystiimille.

War of the Ringissä on Warcraft III:sta poiketen vain kaksi osapuolta, hyvät ja pahat. Molemmilla on oma, noin kymmenen tehtävän mittainen kampanja, jossa rakennetaan tukikohtia, ohjastetaan monia tuttuja sankareita ja tietenkin teurastetaan satapäin väärämielisiä vihollisia. Vaikeustason voi valita kolmesta, mutta valinnasta riippumatta kampanjoissa kestää yhteensä noin 15 tuntia, eikä peli kovin vaikealta tunnu.

Hieman yllättäen pelissä ei kerätä puuta, vaan malmia ja ruokaa. Jokainen tukikohta syntyy siis kaivon ja malmikasan lähelle, ja työläiset raatavat pelaajalle resursseja koko ajan. Rakennukset, niiden päivitykset ja yksiköt maksavat, ja talouden pitää pyöriä ennen sotavoimien massatuotantoa. Joukkoja rajoittaa väkimäärän maksimi, joka on tasan sata (eli käytännössä noin viisikymmentä yksikköä). Jättimäisiä taisteluja ei siis nähdä.

War of the Ringin tehtävät valitaan perinteikkäästi Keski-Maan kartalta, mutta varsinainen valinnanvapaus on näennäinen. Tehtävät sijoittuvat kolmelle vuosituhannelle, mikä hämää Tolkien-ummikkoa. Kirjoista ja elokuvista tuttuja tapahtumapaikkoja on muutama, esimerkiksi Helmin syvänne. Tehtäväsuunnittelu ei kuitenkaan ota lisenssistä kovinkaan paljon irti.

Tehtävät ovat RTS-pelien peruskauraa. Muutama on mielenkiintoinen, esimerkiksi Uruk-hain luominen, mutta loput ovat sitä samaa rushausta mitä pelattiin jo vuosikymmen sitten: rakennetaan kaikki rakennukset, kerätään isot sotajoukot ja rynnistetään vihollistukikohtiin yksi toisensa jälkeen. Siinä välissä tapetaan aina samaan paikkaan tulevia vihollisjoukkoja. Omat ja vihollisen joukot seisovat tumput suorina vaikka saavat osumia, jos eivät näe tappelua. Onneksi ikäviä reitinhakuongelmia ei ole juuri lainkaan, eikä erityisen pahoja bugejakaan esiintynyt.

Tekoäly on keskitasoa, eikä yllätä ovelilla tempuilla. Omat työläiset osaavat joskus auttaa viereisellä rakennustyömaalla itsestään, mutta pelaajan harteilla on paljon mikromanagerointia. Rakennusjonot onnistuvat, mutta vain jos on tarpeeksi malmia ja ruokaa jokaisen rakennuksen pykäämiseen. Yksiköitä voi laittaa jonoon puolisen tusinaa, joten suurien sotajoukkojen kokoaminen vaatii hieman liikaa klikkailua.

Yksiköt ja rakennukset eivät myöskään aiheuta kulttuurishokkia. Sormuksen seurueen joukoissa taistelee ihmisiä, haltioita, kääpiöitä ja metsän asukkeja. Pahiksilla melskataan Sauronin voimilla ja trolleilla. Yksinpelissä pääosa taisteluista lankeaa sankareiden harteille. Sankareiden ominaisuudet ovat kaksin-kolminkertaiset muihin yksiköihin nähden ja niillä on muutama erikoiskyky. Vaikka joidenkin hahmojen erikoiskyvyt ovat huonoja, brutaalilla voimalla pärjää pitkälle. Sankarit kehittää hujauksessa täydellisyyteen, kymppilevelille.

Sankareiden kykyjen käyttö taistelun tuoksinassa on myös hieman hankalaa, sillä pelin nopeutta ei voi säätää mitenkään. War of the Ring on melko nopeatempoinen, joten taistelut alkavat hetkessä ja ovat ohi seuraavassa. Suurien joukkojen yksityiskohtainen ohjastaminen on myös hieman hankalaa, joten helpointa on vain viedä kaikki sotilaat keskelle vihollistukikohtaa ja katsoa tapahtumia sivusta, silloin tällöin vihollisen vartiotorneja tai pahimpia yksiköitä klikkaillen.

Suurin uudistus, jos sitä siksi voi sanoa, on kohtalopisteiden lisääminen. Pisteitä kertyy tappelemalla ja niillä voi ostaa hyödyllistä lisäapua kentälle. Seitsemällä kohtalopisteellä pahuuden palvelijat voivat esimerkiksi manata mahtavan Balrogin auttamaan taistelussa. Kohtalopisteitä voi käyttää myös sankareiden kutsumiseen päämajasta, mikä on usein kannattavinta. Loppujen lopuksi kohtalopisteet jäävät vähälle käytölle ja konseptia olisi voitu viedä pitemmällekin.

Lisenssiä ei hyödynnetä tarpeeksi. Vaikka tutut sankarit ovatkin mukana, ei niillä ole muuta virkaa kuin toimia muita parempana tappokoneena. Lähes kaikki tehtävät päättyvät täydelliseen teurastukseen. Hiiviskelyä Klonkun perässä Frodolla tai päinvastoin? Turha toivo. Frodolle ja muille puolituisille ei ole omistettu yhtäkään tehtävää, vaan ne ovat mukana vain muutamassa, ja niissäkin täysin turhina. Aragorn, Gimli, Legolas ja Gandalf hoitavat hommat puolituisten puolesta.

Yksiköt ovat perinteisiä jousi- ja ratsumieshiä molemmilla puolilla, lisänä puolinäkymättömiä salamurhaajia ja sen sellaista. Hyviksillä selviää pelkästään sankareilla, sillä niille voi ostaa Heroic Legacy -supervoimat kohtalopisteillä, jolloin ylivoima on taattu. Pahuuden pauloissa resurssit kannattaa sijoittaa nopeasti liikkuvaan Uruk-hai-jousimiesarmeijaan, jonka tieltä lakoaa kaikki.

Grafiikka on karkkikaunista ja miellyttää silmää, kunhan ei yritä zoomailla pikselimössöön. Jostain syystä peli tahmaa hyvälläkin koneella aika pahasti, mutta asetuksilla leikkimällä pahimmasta pääsee eroon. Äänistä ei tarvitse mainita kuin melko hyvät ääninäyttelijät, jotka luovat tunnelmaa osuvasti. Myös musiikki on pääosin hyvää.

Yksinpelin lisäksi voi pelata skirmishiä ja moninpeliä, joissa on useampia pelimuotoja. Karttoja on läjäpäin ja osapuolet tuntuvat melko hyvin tasapainotetuilta, joten uutta netissä tai lähiverkossa pelattavaa peliä etsiville War of the Ring voi osoittautua mainioksi valinnaksi.

Kokonaisuutena War of the Ring tuskin pettää muitakaan ostajiaan. Se on normaali reaaliaikanaksuttelu ilman isoja ongelmia ja vieläpä Taru Sormusten Herrasta -lisenssillä. Jos genre on puhkikaluttu ennestään tai Warcraft-tyyliset naksut eivät jostain syystä miellytä, ei War of the Ringiä tarvitse edes harkita. Toimivaa ja perusviihdyttävää naksua etsivät saavat kuitenkin hupia mukavasti.