Uusimmat

The Settlers (DS)

20.09.2007 13:05 Jukka O. Kauppinen

Legendaarinen The Settlers. Peli joka ei ikinä kuole. Joskin saattaa joskus vähän flopata tai aiheuttaa faneille ansaitsematonta kärsimystä. Pelin taskuversio menee valitettavasti jälkimmäiseen lokeroon.

Pelin eteneminen kauppojen hyllylle ei ole tapahtunut nähtävästi järin tuskattomasti, sillä DS-versiosta vihjattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2002. Eikä tätä ole todellakaan työstetty viittä vuotta. Olisipa jännittävää tietää mitä kaikkea Settlers DS:n kehityksessä onkaan mennyt pieleen, sillä tämä on surullinen päivä Settlers-saagan historiassa.

Pohjimmiltaan DS-Settlers on kuin mikä tahansa sarjan suurempikin osa. Sisältö on säilytetty entisellään. Tarinakin on se tuttu, syystäkin, onhan kyseessä Settlers II -pelin uusversio. Lauma roomalaisia haaksirikkoutuu oudolle saarelle ja päättää rakentaa paremman puutteessa siirtokunnan. Siinäpä sitten pykäillään erilaisia tuotantorakennuksia, rakennetaan pikku yhteiskuntaa ja myöhemmin päädytään myös kahinoimaan ikävien rajanaapurien kanssa. Mokomat kun eivät meinaa ymmärtää, että roomalaisilla on synnynnäinen etuoikeus kaikkiin luonnonvaroihin ja rikkauksiin.

DS-oveluutta

Taskuversiossa hyödynnetään DS-konsolin ominaisuuksia miellyttävästi. Ainakin alussa. Pelaaminen sujuu kosketusnäytöllä, jolle pelaaja voi napautella teiden ja rakennusten paikkoja, valkkailla valikoita ja tehdä päätöksiään. Ylempi näyttö toimii karttaruutuna ja tilastonäkymänä, eli pelaajalla on jatkuvasti käytettävissään myös täydentävää tietoa kansakunnastaan. Ruutujen paikkoja voi vaihtaa vaivatta, jos kakkosnäytön tietoja täytyy käpeltää.

Settlersin siirtäminen DS:lle on varmasti tuntunut loistavalta ajatukselta. Peli keskittyy resurssinhallintaan ja pienen yhteiskunnan suunnitteluun, eikä sotimiseen. Lisäksi Nintendon pikkukonsolit ovat olleet perinteisesti taskustrategistien suosiossa. Leppoisa touhuaminen settlersien kaltaisten pikku-ukkojen kanssa taskukonsolilla onkin loistokas idea. Aivan kuten Lemmingsitkin…

Muttah. Lemmingsien PSP-käännös oli toimiva ja miellyttävä, mutta se kärsi alustasta – lemmingsien sulava ohjailu vaatii hiiren tai kosketusnäytön. DS:llä on kyllä jälkimmäinen, mutta sitten tulee tenkkapoo: tälle pelille DS:ssä on liian vähän muistia, liian pieni näyttö ja riittämätön resoluutio. Settlersien ihanan maailman kuvaus jää vaillinaiseksi.

Väärä peli väärällä laitteella

Perinteisesti suuri osa Settlersin viehättävyydestä tuli yhteiskunnan, teiden ja rakennusten asettelusta – ja asukkien touhujen seuraamisesta. DS:n ruudulle ahdettu Settlers ei valitettavasti tarjoa tätä. Esimerkiksi rakennukset ovat niin suuria, ettei niitä mahdu yhdelle ruudulle kovinkaan montaa – kustakin kylästä näkee vain pienen osan kerrallaan. Joitakin rakennuksia on lisäksi vaikea erottaa toisistaan ja geologien vuoristoon jättämiä merkkejä saa tihrustaa kostein silmin.

Yleensäkin kokonaisuuden hahmotus on kömpelöä eikä grafiikassa ole tuttua lumoa. Lisäksi näytön matala resoluutio, yhdistettynä tarpeeseen esittää ruudulla paljon asioita, tietoa ja lukuisia valikkovaihtoehtoja, on johtanut melkoiseen sotkuun. Valikot ja käskymenut täyttävät yleensä inhottavan suuren osan ruudusta ja monimutkaisemmat säätelyt voivat olla kömpelöitä, jopa tuskastuttavia suorittaa.

Lisäksi pelin ohjelmointi on käsittämätöntä. Okei, ymmärrän kyllä että peli hidastuu, kun pelimaailma laajenee ja pikkukonsolin täytyy seurata kymmenien ja satojen ukkelien elämää ja toimintoja. Ja ruudulla marssivia ja kahinoivia sotilaita. Mutta tämä tökkiminen ja hidastelu on sietämätöntä. Jos kone ei taivu pelin vaatimuksiin, niin peliä olisi pitänyt konseptoida uusiksi laitteen mukaan. Niin ei ole tehty.

Tuskaisimmillaan kosketusnäyttö ei enää edes reagoi kunnolla pelaajan napautuksiin. Vedäpä siinä tieverkostoa tai rakenna taloja, kun peli ei noteeraa komentoja. Se vihoviimeinen kohtalon isku tulee kaatuilusta. Pelaamisesta menee maku täysin, kun peli aloittaa muutaman tunnin pelaamisen jälkeen satunnaisen ja täysin varoittamattoman jumittelun.

Netistä löytää myös raportteja, etteivät bugit rajoitu kaatuiluun. Joskus yksiköt jumiutuvat ja kaivokset tai tuotantolaitokset hyytyvät. Jotkut käsittämättömän sitkeät pelaajat ovat sinnitelleet seitsemänteen tehtävään saakka, vain havaitakseen ettei se lataudu lainkaan.

Kaiken huipuksi DS:n Settlers tuntuu lähinnä veteraanipelaajille suunnitellulta. Settlers II:n talousjärjestelmän kommervinkit ovat tuttuja sarjan ystäville, mutta auta armias, jos olet ensikertalainen. Ohjeistus on huono eikä uutta pelaajaa neuvota juuri lainkaan. Siinähän kiroilet, kun vaivalla rakentamasi ruokafarmit tai sikalat eivät tuota mitään. Tai ihmettelet miksi yhteiskuntasi toimii niin takkuisesti. Kenties siksi, että ravintoketjusta puuttuu jotain tai olet rakentanut tieverkoston ihan fiiliksen mukaan, koska et tiennyt miten se kannattaisi optimoida.

The Settlers DS on peli, joka olisi voitu haudata tuotantoprosessin uumeniin. Settlers-sarjan häpeäpilkku saattaa aluksi tuntua toimivalta ja mielenkiintoiseltakin, mutta sen todellinen olemus paljastuu myöhemmin.

Onneksi klassisesta settleröinnistä voi nauttia viime vuonna julkaistussa The Settlers 10th Anniversary -pelissä, joka otti samaisen Settlers II -pelin ja tarjoili sen kerta kaikkisen ihanassa ja toimivassa modernisoidussa muodossa PC-pelaajille. Siinä vasta pelien peli.

 

Tekijä: Blue Byte
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Nintendo DS
Saatavilla: Nintendo DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: The Settlers DS

 

Lue lisää eDomesta

Settlers 2 10th Anniversary Edition (PC)

Settlers V: Heritage of Kings (pc)

Settlers-sarja saa jatkoa: Settlers Rise of an Empire

Settlers of Catan (360)

Mukavin settleröinti- tai seurapeli?

Vastaus Vastanneiden osuus tällä hetkellä
The Settlers tietenkin
100%
Settlers of Catanpas
0%
Eikä kun Carcassonne
0%
Ei mikään näistä, vaan...
0%

Siirry takaisin kyselyyn

Muropaketin uusimmat