The Sims 4 (PC)

12.12.2014 16:00 Muropaketin toimitus

Tekijä: EA Maxis, The Sims Studio
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PC Windows 8 , 8GB RAM, Intel Core i7-4700HQ, Intel HD Graphics 4600, NVIDIA GeForce 840M
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, 1,8 GHz Intel Core2Duo, 2 Gt muistia, 9 Gt kiintolevytilaa, 128 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Vaatii internet-yhteyden aktivointia varten
Pelin kotisivu: http://www.thesims.com
Arvostelija: Julius Jämsén

Joitain asioita ihminen ei ole vain kykenevä ymmärtämään. Joillekin se on ilmastonmuutos, joillekin naapurin hinku päästä naimisiin, allekirjoittaneelle se on tällä hetkellä The Sims 4. Kyllä en ymmärrä.

Ongelmani pelin, tai itse asiassa koko sarjan kanssa, on se, ettei The Sims oikein osaa päättää mikä se haluaa olla. Simulaatiosta ei tietenkään ole kysymys, mutta hassunhauska hiekkalaatikkokin on hieman kiven takana. Kun ollaan kuitenkin jo neljännessä osassa, niin toivoin että pelisarja olisi tehnyt Pyhien Soutamiset ja valinnut reilusti suuntansa. Matka mukavuuksiin on kuitenkin vielä turhan pitkä.

”Käytä huijauskoodeja, jos et jaksa pelata.”

Houkutus käyttää koodeja on nimenomaan osa ongelmaa: taitojen kehittäminen on todella, todella, todella tylsää. Klikkaa kitaraa, katso simisi soittavan ympäri vuorokauden ja toista x kertaa. Missä muussa yksinpelissä tämä olisi hyväksyttävää? Kukaan ei voi tosissaan väittää, että kyseessä olisi nautinnollinen pelimekaniikka.

Tunteita…

Suurin uudistus pelissä ovat syventyneet luonteenpiirteet ja tunteet. Yksinäinen Susi tuntee olonsa epämukavaksi ihmisjoukossa ja Pelleilijä voi tarjota sähköllä varustettuja tervehdyksiä. Mahdollisuuksia ja variaatioita on useita mutta tuntuu, ettei näistä ole varsinaisesti mitään erikoislaatuista hyötyä, vaan yleensä pelkkää haittaa.

Kaipailin luonteenpiirteiden ja tunteiden vaikutusta enemmänkin erilaisina reaktioina tilanteisiin. Sellaistakin toki sain, mutta useammin törmäsin tilanteisiin, jossa päälle jääneestä tunnetilasta oli haittaa tai tarvittua tunnetilaa ei saavutettu ilman pelimaailman ulkopuolelta hankittavia ihmepillereitä. Tuntuu tökeröltä, kun peli piilottaa esimerkiksi simien välisiä vuorovaikutusmahdollisuuksia, puhtaasti sen mukaan miltä kenestäkin kulloinkin tuntuu, sen kummempia selittelemättä.

Tietynlaista tunnetilaa tarvitsi yleensä pienissä tehtävissä, joita peli antaa jatkuvalla syötöllä. Tehtävät ovat tasoa: ”simisi on musikaalinen, osta kitara” tai ”tapaa uusia ihmisiä”. Aluksi tehtävät ovat mukavia välietappeja, mutta pian ne alkavat toistamaan itseään. Tehtävät voivat myös vaihtua tunnetilojen mukana, joten suorittamaasi askaretta ei välttämättä olekaan enää listalla, kun sen saat valmiiksi.

…ja maalintuoksua

The Sims 4 näyttää, asetusten ollessa lähempänä kaakkoa, varsin hyvältä. Yksittäisissä objekteissa on mutkia suoristettu, tai itseasiassa kulmia on kaariin lisätty, mutta kokonaisuus näyttää varsin hyvältä. Asiansa graafinen puoli ajaa enemmän kuin hyvin.

”Ajaa asiansa” kuvaa myös muuta teknistä toteutusta. Vain muutama yksittäinen ratkaisu tökkii pelaajaa väärällä tavalla. Ihmettelen esimerkiksi miten aikana, jolloin open world –pelit ovat jo taaksejäänyt trendi, ilmenee lataustaukoja matkalla naapuriin.

Sisältö myydään erikseen

Kansa kerääntyi internetin kauppatoreille kapinoimaan, kun EA toi pelin ensimmäisen vedoksen kauppojen hyllyille. Foorumit täyttyivät erilaisista ”tämä puuttuu, en tykkää” –listauksista ja vähitellen EA alistui uhmaikäisten tahtoon ja lupasi ilmaista DLC:tä. Oikeus voitti tai sitten EA:n markkinointiosasto myhäilee partaansa.

Nukkekoti saa ilmaista täytettä tasaiseen tahtiin, eikä maksullisista lisälevyistä ole kuulunut muuta kuin huhumyllyjen hurinaa. Jotain on vääjäämättä luvassa, mutta jotain tajunnanräjäyttävää sen tulee olla, että allekirjoittanut palaa nukkekotiin.

”Sä et vaan ymmärrä”

En niin, ja luultavasti pelaan peliä väärin, väärällä asenteella ja laput silmillä mutta mielipidettä tässä vain tarjoilen. Halusin kovasti pitää The Sims 4:sta, mutta on pakko tunnustaa tosiasiat: tämä ei ole peli minua varten. On myös otettava hattu käteen ja tiedostettava, että peli myy kuin puuro. The Sims 4:sta siis voi saada irti jotain, mitä en itse ole kykenevä saavuttamaan.

Jos edellisissä osissa niin pelikello kuin lisäpaketteihin käytetty rahamäärä näyttävät kolminumeroisilta luvuilta, kannattaa vähitellen päivittää neljänteen osaan. Muille harkitsijoille suosittelen ”mitätahansamuuta”, sillä on olemassa myös hauskoja, mielenkiintoisia ja kivuttomia pelikokemuksia.

Radomainen mielipide

Sims 4 eroaa tyyliltään ja rakenteeltaan aikalailla sarjan aikaisemmista osista. Vaikka perusidea on sama ja monet tutut elementit paikoillaan, suuria eroja löytyy. Suurin mullistus on tapahtunut pelin keveydessä. Sekä The Sims 3 että The Sims 2 olivat mammutteja, jotka lisäosilla ja pelaajien tekemillä sälillä viritettyna vaativat pelikoneekseen sellaisen tehomyllyn, että heikompia hirvittää. Onkin siis ihan luontevaa, että neljännestä osasta on koetettu tehdä selkeästi keveämpi, helpommin pyörivä versio.

Tässä on onnistuttu kohtuudella, joskin monen pelaajan kiroamat latausajat, jotka The Sims 3 pelissä oli ovelasti piilotettu saumattomaan naapurustoon, ovat pompsahtaneet takaisin latausruutujen muodossa. Moni onkin miettinyt, että miksi vuosimallin 2005 latausruutujen sijaan ei saisi vaikka seurata simien siirtymistä esimerkiksi kotoa työpaikalle.

Ikävä kyllä pelirakenteen keveys tarkoittaa myös sitä, että pelin syvyys on kokenut inflaation. The Sims 2 oli ensikokemalta kuin satumetsä, jonne saattoi mennä hillumaan haluamallaan tavalla tuntikausiksi ihan miten mieli teki, pelaajien buustereilla maustetusta kokemuksesta puhumattakaan. The Sims 3 oli sen sijaan kuin Synkmetsä, jossa ei saanut poiketa polulta!

Pelisarja on osa osalta menettänyt sitä rajatonta vapautta, jota se pelaajille tarjosi, eikä The Sims 4 ole tässä poikkeus. Pelaaminen on entistä ohjatumpaa, kurinalaisempaa ja konservatiivisempaa. Yltiöhupaiset yllärit ja peliin piilotetut pienet, ilkikuriset metkut ovat vain muisto entisestään, epäilemättä siksi, että pelin halutaan miellyttävän myös entistä nuorempia pelaajia.

Tässä kulminoituu toinen iso muutos verrattuna aikaisempiin osiin: The Sims 4 on ilman muuta helppokäyttöisempi ja selkeämpi. Käyttöliittymä on niin idioottivarma, että päänsä palelluttanut pulukin osaisi sitä käyttää. Valmiita ratkaisuja ja vaihtoehtoja on entistä enemmän.

The Sims 3:een verrattuna etenkin hahmon luonti on selkeästi pelkistynyt, muuttuen ohjatummaksi ja valinnanvapautta on rajattu. Kun ennen mitä tahansa, mitä tekovalo kosketti, pystyi muokkaamaan lähes rajattomasti, nykyisin valinnanmahdollisuudet on tiukasti rajattu. Onneksi ennalta annetut vaihtoehdot ovat poikkeuksellisen toimivia ja monipuolisia, joten siinä uutuus petraa aiempien osien helmasyntejä, vaikka etenkin vaatevalikoima näyttää olevan peräisin inkontinenssiongelmista kärsivän mummon vaatekaapista. Ja vaikka valmiita, suoraviivaisia ratkaisuja on tarjolla enemmän, ovat suosituimmat vanhat tutut tee-se-itse-työkalut tallella. Peli tarjoaakin hienosti työkaluja sekä nopeutta helppoutta ja valmiita paketteja kaipaaville, sekä myös niille, jotka haluavat pipertää kaiken alusta asti itse.

Tämä ei kuitenkaan riitä poistamaan himopelaajalle iskevää epäilystä, että onko The Sims 4 nyt kuitenkin vain mobiiliversiosta käännetty taukopeli, eikä se tuttu, tuntikausia kestäviä peliputkia takaavaan ultramuokattavan ja koukuttavan kullan sijaan.

Sims 1-2-3-4

The Sims 1 oli upean hullutteleva, hassunhauska peli huvittavine lastentauteineen ja vaatimattomine pikseligrafiikoineen. Hyppäys siitä The Sims 2:n kolmiulotteiseen maailmaan oli lähes henkeäsalpaavan upea, eritoten kun hulvaton, humoristinen toteutus oli pysynyt sama. Pelaajalle annettiin myös mahdollisuus virittää oma pelimaailmansa juuri haluamakseen lataamalla tuhansien pelaajien tekemiä tasokkaita lisäreitä. Kakkosen aikoihin peliin kuului myös oheisohjelma The Sims 2 BodyShop, jolla simin ihon, hiusten, silmien, meikkien ja vaatteiden tekstuurointi onnistui jokaiselta, jolla oli kuvankäsittely hanskassa.

The Sims 2 olikin sims-yhteisöjen ehdotonta kulta-aikaa, kun pelikokemuksen saattoi muokata täysin omanlaisekseen, halusi sitten pukea simiään tai pamauttaa teinisiminsä paksuksi . Muokattavuus ja räätälöinti yllyttivät pelaajia tuottamaan toinen toistaan upeampia, pelillä kuvattuja saippusarjoja, sarjakuvia, kauhutarinoita, taidetta, kilpailuja ja ihan kaikkea, mitä vain keksiä saattoi.

The Sims 2 muistuttikin enemmän monipuolista itseilmaisuvälinettä, kuin pelkkää tietokonepeliä.

The Sims 3 erosi (tai noh, eroaa) selkeästi aiemmista osista ollen huomattavasti konservatiivisempi ja pelaajan pelaajan virittelymahdollisuuksia radikaalisti rajoittaen. Se ei sisältänyt valmista työkalua tekstuurien muokkaukseen, ja se korvattiin barbiemaisilla, huonolaatuisilla miniohjelmilla, jotka muistuttavat enemmän lasten huonolaatuista piirustussettiä kuin työkalua.

Kolmosen myötä pelivalmistaja myös hajautti kaikenkarvaisen lisäsälän saannin tuhanteen ja yhteen paikkaan, ja kitsasteli lisäosien ja kamasettien tavaravalikoimassa. Monet kolmosen makoisan oloiset uudistukset jäivät pintaraapaisuiksi, mutta onnistumisiakin oli: avoin naapurusto oli todella nasta juttu, ja simein työntekoon pääsi ensimmäistä kertaa vaikuttamaan edes likipitäen fiksusti.

The Sims 4 muistuttaa selvästi The Sims 3:n ja jonkin taukopelin lehtolasta, mikä on harmi. Jos se olisi ottanut enemmän vaikutteita pelisarjan alkuajoilta, olisi se voinut olla todellinen kruununprinssi ja jalokivi. Nykytoteutuksellaan se ei yllä näin korkealle vaan kompastelee liian tiukkaan rajattujen vähäisten vaihtoehtojen suohon.

Rado, Radosims.com-sivuston ylläpitäjä ja pitkän linjan Sims-aktiivi