The Suffering: Ties That Bind (pc, PS2, Xbox)

Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan Marylandin osavaltion suurimman kaupungin, Baltimoren – Charm Cityn – kurjimmilla alueilla palaa. Kaduilla vaeltaa huoria teurastaneen parittajan henki, ihmislihaa syöneet seurakuntalaiset ovat palanneet nälkäisinä ja mustia orjia raadelleet puolieläimet juoksevat vapaina. Saalista ovat likaiset narkomaanit ja ne, jotka eivät päässeet koskaan pakoon.

Pelin sankari, Torque, on vaimonsa ja perheensä murhasta kuolemaan tuomittu väkivaltainen rikollinen, joka selvisi ainoana hengissä Abbottin vankilasaarelta pahan voimien revittyä tiensä tappamaan eläviä. Ties That Bindissa mies palaa kotiseudulleen ja joutuu tekemisiin rikollispomo Blackmoren ja hämäräperäisen Säätiön kanssa.

Paha ei kuiski

Ties That Bind on Midwayn onnistuneen, mutta vähälle huomiolle jääneen kauhutoimintapeli The Sufferingin jatko-osa. Ensimmäisen osan tapaan peli on vapaavalintaisesti joko kolmannesta tai ensimmäisestä persoonasta kuvattu verinen toimintaseikkailu. Se on kielletty alle 18-vuotiailta, minkä huomaa voimasanojen ja erittäin graafisen verellä ja väkivallalla mässäilyn määrästä. Osa tästä on tarpeettoman korostettua. Kokonaisuus on vedetty äärimmäisyyksiin, eikä linjasta juuri poiketa.

PS2:lla peli näytti ensimmäisen osan Xbox-versiota paremmalta, Torque siistimmältä ja taustat tarkemmilta. Hienomman näköisiä pelejä löytyy kuitenkin vaikka millä mitalla. Graafisesti Ties That Bind jää kärkijoukosta, mutta äänisuunnittelu, -näytteleminen ja -efektit ovat ammattilaistavaraa. Ääninäyttelijöiksi on kiinnitetty muun muassa Michael Clarke Duncan (Vihreä maili, Sin City) ja Rachel Griffiths (Blow ja Mullan alla). Vaikkei ääninäyttelijöiden määrä ja laatu yllä Rockstarin GTA-sarjan sfääreihin, lopputulos on erinomainen: puhetta on paljon, se on kirjoitettu niin, ettei tarvitse hävetä ja hirviöiden aikaansaamat äänet ahdistavat.

Säätiön malefactoreiksi – pahantekijöiksi – nimeämien olentojen äänet ovat tehokkaita. Ketjut, terät ja liike kuulostavat pahalta ja epämiellyttävältä juuri oikealla tavalla. Pahimmillaan huoneen täyttää karmea kakofonia. Peliäänet luovat tehokkaasti tunnelmaa.

Pelissä taistellaan. Aseita löytyy lyijyputkista konetuliaseisiin ja sinkoihin. Konetuliaseet vaikuttavat vajaatehoisilta, muilta osin tulittaminen ja lähitaistelu tuntuvat palkitsevalta. Pelaaja päättää, kuinka usein käyttää Torquen sisäistä vihaa, joka muuttaa miehen hirviöksi. Toisin kuin ensimmäinen peli, Ties That Bind vaatii aika ajoin muuttamaan muotoa, sillä osa malefactoreista on immuuneja tuliaseille ja muutamat pulmatilanteet eivät ratkea kuin vihan voimin. Hirviömuoto muuttuu Torquen tekemien valintojen perusteella. Se on hyvä ominaisuus, jonka ansiosta pelin pariin palaa uudelleen. Valinnat ratkaisevat myös sen, miten peli loppuu.

The Suffering: Ties That Bind on muutamista puutteista huolimatta hyvä toimintapeli ja Torque on Rockstarin Manhunt-pelin päähahmon James Earl Cashin ohella kylmin tappaja, johon olen videopeleissä törmännyt.